Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Pistiäisiä uhkaa elinympäristöjen umpeenkasvu

Tiedote 21.8.2019 klo 8.00

Suomen ympäristökeskus ja pistiäistyöryhmä tiedottavat 21.8.2019

Maamme suurin hyönteislahko jatkaa uhanalaistumistaan. Keväällä julkistetussa uhanalaisuusarvioinnissa noin 16 % pistiäislajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi. Parhaiten tunnettu ryhmä on myrkkypistiäiset, jonka arvioiduista lajeista 15 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi. Niittyjen ja paahdeympäristöjen, kuten hietikoiden, umpeen kasvaminen on merkittävin uhka myrkkypistiäisille. Monia pistiäislajeja uhkaavat lisäksi rakentaminen, kuolleen puuaineksen väheneminen ja maatalouden muutokset.

Ruusuruohokiertomehiläinen
Ruusuruohokiertomehiläinen (Nomada armata) on harvinainen, nykyään vain Itä-Suomessa esiintyvä vaarantuneeksi (VU) arvioitu mehiläinen. Laji elää paahteisilla kedoilla ja tienvarsilla, ja lajia uhkaavat etenkin avoimien alueiden umpeenkasvu sekä rakentaminen. Kuva Juho Paukkunen.

Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa arvioitiin vajaa viidennes eli 1 394 lajia maassamme tavatuista pistiäislajeista. Arviointi ei ollut yhtä kattava kuin edellinen vuoden 2010 tarkastelu. Tarkimmin selvitettiin myrkkypistiäisten uhanalaisuustilanne (yli 95 % 673 lajista arvioitiin). Saha- ja kätköpistiäisistä arvioitiin alle puolet lajeista, yhteensä noin 750 lajia.

Avointen elinympäristöjen umpeenkasvu haittaa myrkkypistiäisten elämää

Myrkkypistiäislajeistamme uhanalaisia on 97 lajia ja silmälläpidettäviä 76 lajia. Määrät säilyivät samoina kuin edellisessä arvioinnissa. Suomesta hävinneeksi arvioitiin kuitenkin neljä lajia enemmän kuin vuonna 2010. Uhanalaisten myrkkypistiäisten taantumisen tärkein syy on niittyjen, ketojen ja paahdeympäristöjen umpeenkasvu, jolloin ravintokasvien lajirunsaus vähenee ja myrkkypistiäisten elinmahdollisuudet heikentyvät.

Erityisesti kärsivät kukkien ja monien hyötykasvien pölyttäjät. Pölyttäjinä tärkeiden mesipistiäisten kohdalla uhanalaisten lajien osuus, 17 %, on selvästi keskimääräistä korkeampi. Lisäksi hävinneiden lajien osuus, 5 %, on mesipistiäisissä moninkertainen kaikkien eliöryhmien keskiarvoon verrattuna.

Kuolleen puuaineksen väheneminen on ensisijaisena syynä 19 uhanalaisen ja 17 silmälläpidettävän myrkkypistiäislajin taantumiseen. Kolopesijöiden uhanalaistuminen johtuu lahopuiden sekä puurakenteiden (hirsirakennukset, ladot, puuaidat) vähenemisestä.

Tehomaatalous on vähentänyt monien pientareilla ja ojanpalteissa pesivien myrkkypistiäisten määrää; myös teiden rakentaminen saattaa tuhota pistiäisten pesäpaikkoja. Vaikka osa uhanalaisista myrkkypistiäisistämme elää suojelualueilla, ne eivät selviä ilman laaja-alaisempaa ketojen ja niittyjen hoitoa. Maapesijöiden ahdinkoa helpottavat jonkin verran korvaavat elinympäristöt kuten lentokentät, ratapihat tai maankaatopaikat. Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti tunturialueilla eläviä kimalaisia.

Sahapistiäisetkin kärsivät avointen ympäristöjen sulkeutumisesta

Aiempaan arviointiin verrattuna uhanalaisiksi luokiteltujen sahapistiäislajien määrä on edelleen noussut, aiemmasta 42 lajista nykyiseen 47:ään, samoin silmälläpidettävien lajien määrä on kasvanut. Valonpilkahduksiakin on kuitenkin näkyvissä, sillä kolme edellisessä arvioinnissa hävinneiksi luokiteltua sahapistiäislajia on löydetty maastamme uudelleen. Kaikki nämä lajit on kuitenkin arvioitu edelleen uhanalaisiksi. Pääosa uhanalaisiksi luokitelluista sahapistiäislajeista elää lehto- ja kangasmetsissä tai kedoilla ja kosteilla niityillä. Avoimien niittyjen umpeenkasvu sekä metsänkäsittely ja lehtojen kuusettuminen ovat tärkeimmät uhanalaisuuden syyt.

Keto
Elinvoimaista ketoa Hyvinkäällä pidetään avoinena aktiivisella laidunnuksella. Siellä elää monia pistiäislajeja kuten maakimalaisyhdyskuntia. Kuva Riku Lumiaro.

Kätköpistiäiset – ilman isäntää ei voi elää

Kätköpistiäiset muodostavat Suomen runsaslajisimman hyönteisryhmän. Arvioiduista kätköpistiäisistä luokiteltiin uhanalaisiksi 82, silmälläpidettäviksi 79 ja hävinneiksi 11 lajia. Uhanalaisten lajien osuus arvioiduista lajeista on huomattavan korkea 21 %.

Toisten hyönteisten tai hämähäkkieläinten loisina kehittyvien kätköpistiäisten taantuminen on useimmiten seurausta isäntäeläinten vähenemisestä, ja erityisen ongelmallinen tilanne on loisenloisilla. Kätköpistiäiset ovat vielä heikosti tunnettu ryhmä, mutta tutkimusyhteistyö ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa on tuottanut runsaasti uutta tietoa Suomen kätköpistiäislajistosta ja johtanut jopa tieteelle uusien lajien löytymiseen maastamme.


Lisätietoja

Museomestari Juho Paukkunen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, puh. 050 318 2349, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Ympäristöasiantuntija Reima Leinonen, Kainuun ELY-keskus, puh. 040 529 6896, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
Dosentti Ilkka Teräs, puh. 050 563 8845, etunimi.sukunimi@helsinki.fi


Lisätietoja uhanalaisuusarvioinnista


 


Kohderyhmä: