Koiraspikkuapollo perhoshaavilla. Kuva: Janne Heliölä.

Rauhoitetun pikkuapollon siirto Porvoon Stensböleen on ollut menestys, sillä entisille elinalueille istutettu perhonen on levittäytymässä uusille elinpaikoille. Pikkuapollon kanta kasvoi istutusniityllä hiljalleen noin 200 perhoseen noin 10 vuoden aikana. Kahden viime vuoden aikana kannan koko on noussut nopeasti. Tänä vuonna se ylitti ensimmäistä kertaa 1000 yksilön rajan.

Uudet esiintymät sijaitsevat parin kilometrin säteellä alkuperäisestä istutusalueesta. Ne ovat vielä pieniä, mutta antavat toivoa siitä, että pikkupollo voi levittäytyä laajemmallekin. Menestys on kiinni siitä, onnistuvatko perhoset löytämään niittyjä, joilla kasvaa niiden toukkien ainoaa ravintokasvia pystykiurunkannusta.

Vuonna 2000 Porvoon Stensböleen siirrettiin 20 paritellutta pikkuapollonaarasta. Istutuspaikkana oli runsaskukkainen, neljän hehtaarin kokoinen niittyalue, jolla kasvaa runsaasti pystykiurunkannusta. Uudenmaan viimeiset istutusta edeltävät varmat havainnot pikkuapollosta ovat 1940-luvulta.

Tähän mennessä pikkuapollo on asuttanut kaikki kiurunkannusta kasvavat niittylaikut istutuspaikan läheisyydessä. Lisäksi on mahdollista, että perhonen on levittäytynyt laajemmallekin. Suomen ympäristökeskuksen tutkijat toivovatkin havaintoja Uudellamaalla Porvoon Stensbölen ulkopuolella mahdollisesti nähdyistä pikkuapolloista.

Kamerakännykällä otettu valokuva on kätevä tapaa varmistaa, että havaittu perhonen on juuri pikkuapollo. Sen voi helposti sekoittaa muihin valkoisiin perhosiin kuten pihlaja- ja lanttuperhoseen. Pikkuapollon tuntomerkkejä ovat iso koko ja etusiipien melko suuret mustat täplät valkoisella pohjalla.

Perhoskesä on alkanut lupaavasti

Perhoskesä on käynnistynyt hyvissä merkeissä. Esimerkiksi toukokuun lopulla maahamme vaelsi paljon amiraaliperhosia. Viime kesä oli pitkä ja lämmin suosien perhosten lisääntymistä. Lisäksi pitkä ja runsasluminen talvi helpotti niiden talvehtimista. Kun kevätkin oli vielä tavanomaista lämpimämpi, niin aikaisimmista perhoslajeista esimerkiksi kangas- ja auroraperhosia on esiintynyt runsaasti.

Kesäkuun alun helteiden johdosta monet keskikesän perhoset ovat lähteneet liikkeelle etuajassa. Etenkin ritariperhosia on havaittu tavanomaista runsaammin.

Lisätietoja

Erikoistutkija Mikko Kuussaari, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 525 6249, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 014 8654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tiedottaja Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 509 8654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi