Osa lukeista elää metsissä, mutta seinälukki viihtyy avoimillakin paikoilla © Annika Uddström
Monenlaisissa ympäristöissä viihtyvä seinälukki (Phalangium opilio) on helppo tunnistaa lukiksi. Pieni ruumis keikkuu honteloiden jalkojen varassa, kun otus kävelee pitkin puunrunkoa. Loppukesästä seinälukkeja sekä rauniolukkeja alkaa kerääntyä esimerkiksi talojen seinille, jolloin niitä saattaa eksyä myös sisätiloihin. Suomen valeskorpionilajistosta on tekeillä opaskirja osana Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (PUTTE).
Mistä seinälukin voisi löytää?
Nimestään huolimatta seinälukkia ei kannata etsiä ainoastaan seiniltä, vaan otuksen voi löytää esimerkiksi niityltä tai puunrungolta. Haastateltavamme löytyikin läheisestä puistosta männyn rungolta, ja näyttää vasta heränneeltä.
Herätimmekö teidät päivätorkuilta?
”Vietän päivät pääasiassa lepäillen. Sopiva lepopaikka voi löytyä esimerkiksi kaarnan kolosta, jolloin vain pitkät jalkani paljastavat olinpaikkani. Hämärän tullen iskee nälkä. Minulle kelpaa sekä kasvis- että liharuoka, mieluiten syön pieniä selkärangattomia", lukki kertoo.
”Näköni on melko huono, joten havainnoin ympäristöäni toisella jalkaparillani tunnustellen. Nämä jalat ovat vielä muitakin jalkojani pidemmät, joten ne soveltuvat erinomaisesti tähän tarkoitukseen.”
Lukit kuuluvat hämähäkkieläimiin, eli niillä on kahdeksan jalkaa. Suomessa on tavattu 12 lukkilajia, joista useimmat viihtyvät parhaiten kosteilla paikoilla, kuten tuoreissa metsissä ja niityillä. Seinälukit viihtyvät kuitenkin avoimilla paikoilla paremmin kuin tiheissä metsissä, ja niitä voikin tavata jopa aurinkoisilta kallioilta ja hiekkarannoilta. Seinälukki muistuttaa hyvin paljon metsälukkia (Mitopus morio), jonka voi löytää esimerkiksi puunrungolta tai polun varren kasvillisuudelta istuskelemasta.
Saalistajalle jää käteen vain jalka
Mitä teille kuuluu?
”Minulle kuuluu ihan hyvää, kuten sukulaisillenikin. Ketään meistä Suomen lukeista ei ole arvioitu uhanalaisiksi, ehkä siksi, että viihdymme monenlaisissa ympäristöissä. Nykyäänhän kuitenkin puhutaan paljon turvattomuuden tunteen lisääntymisestä, ja täytyy myöntää, että pelkään jatkuvasti linnun tai jonkin muun pedon yrittävän syödä minut”, lukki kertoo vakavana.
Miten toimitte, mikäli koette olevanne vaarassa?
”Vaaran uhatessa koetan paeta. Voin tarvittaessa irrottaa yhden jaloistani, joka jää sätkimään kiinnittäen saalistajan huomion. Näin pääsen itse karkuun. Voin myös yrittää puolustautua erittämällä pahanhajuista nestettä rauhasistani.”
”Irronneen jalan tilalle en valitettavasti pysty kasvattamaan uutta. Pärjään vajaallakin määrällä jalkoja, mutta toki toivon, ettei tuollaiseen tarvitsisi turvautua”, lukki huokaisee.
Haluaisitteko lähettää kesäterveisiä meille ihmisille?
”Vaikka olemmekin aika kummallisen näköisiä pitkine jalkoinemme, emme ole lainkaan vaarallisia. Meitä ei siis ole mitään syytä pelätä”, lukki toteaa.
Lisätietoa:
Tutkija Annika Uddström, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi,
puh. 040 746 8180
Kuva:
Seppo Leinosen sarjakuva lukeista
Kuva tiedotusvälineille: