Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu saimaannorppa lekottelee kivellä. Vuonna 2015 sen talvikannaksi arvioitiin 320 yksilöä. Kuva Mervi Kunnasranta.
Uhanalaisten nisäkäslajien määrä väheni edellisestä tarkastelusta neljällä. Yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Uhanalaisesta silmälläpidettäväksi muuttuivat euroopanmajava, karhu, ilves ja liito-orava. Punaiselta listalta poistuivat aiemmin silmälläpidettäviksi luokittelut metsäjänis ja saukko.
Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin 75 Suomessa esiintyvää lajia tai alalajia. Luokka säilyi ennallaan 51 arvioidulla lajilla. Kahdeksan lajin luokka muuttui vähemmän uhanalaiseksi, mutta yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Arviointiin soveltumattomia lajeja oli kuusitoista (vieraslajit, satunnaisesti esiintyvät). Norpan kaksi alalajia (itämeren- ja saimaannorpan) sekä peuran kaksi alalajia (tunturi- ja metsäpeura) tarkasteltiin erikseen.
Metsästys, ilmastonmuutos ja satunnaistekijät uhkina
Uhanalaisia lajeja ovat naali (äärimmäisen uhanalainen), saimaannorppa, ahma, susi ja ripsisiippa (erittäin uhanalainen) sekä pikkulepakko ja hilleri (vaarantunut). Silmälläpidettäviä lajeja ovat liito-orava, euroopanmajava, kenttämyyrä, karhu, ilves, itämerennorppa ja metsäpeura. Punaiselta listalta poistuivat elinvoimaisiksi luokitellut lajit metsäjänis ja saukko.
Yleisimmät nisäkkäiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat laillinen ja laiton metsästys, sivusaaliskuolleisuus sekä satunnaistekijät, jotka liittyvät pieniin populaatioihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa naalin, metsäjäniksen sekä itämeren- ja saimaannorppien menestymiseen.
Metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen katsotaan olevan vain kahden lajin, liito-oravan ja metsäpeuran uhkatekijänä. Häirintä, kilpailu, risteytyminen, geneettiset ongelmat, saalistus ja kemikalisoituminen ovat muita yksittäisiä nisäkäslajien uhkatekijöitä.
Rauhoitus sekä suojelu- ja hoitosuunnitelmat ovat kasvattaneet nisäkäskantoja
Suojelukeinoista rauhoitus on nisäkkäille merkittävin ja lajistollisesti kattavin. Kaikki muut lajit paitsi metsästyslaissa riistalajiksi tai rauhoittamattomaksi lajiksi mainitut ovat rauhoitettuja. Riistalajien rauhoituksista säädetään metsästyslailla. Rauhoituksen vaikutuksesta hyvä esimerkki on vuonna 1974 rauhoitettu saukko. Metsästyksen loppuminen yhdessä vesistöjen puhdistumisen kanssa lienee pääsyy lajin runsastumiselle.
Useille lajeille on tehty suojelu- ja hoitosuunnitelmia. Ne ovat tarpeellisia silloin kun lajin suojelu- ja hoitotoimien toteutukseen osallistuu useita toimijoita tai toimet vaikuttavat esim. ihmisten elinkeino- ja vapaa-ajantoimintaan. Hoitosuunnitelmissa huomioidaan nykyisin myös sosioekonomiset tekijät. Suunnitelmia ja ohjelmia on tehty tai päivitetty viime vuosina kaikille suurpedoille, metsäpeuralle, merihylkeille, majavalajeille, saimaannorpalle ja pyöriäiselle.
Uhanalaisuuden kriteerit
Suomen nisäkkäiden uhanalaisuusarviointi tehtiin vuonna 2015 Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien ja luokituksen mukaan samoin kuin vuosien 2010 ja 2000 arvioinnit. Arvioinnin toteutti ympäristöministeriön pyynnöstä Suomen Nisäkästieteellisen seuran kokoama työryhmä. Työtä ohjasi ja sen hyväksyi Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä.
Uhanalaisuus tarkoittaa lajin häviämisriskiä tulevaisuudessa. Häviämisriskiä tarkasteltiin nisäkkäillä neljän kriteerin perusteella: populaation pieneneminen, pieni maantieteellinen alue, pieni ja jatkuvasti taantuva populaatio, tai hyvin pieni tai rajoittunut populaatio. Uhanalaisuus johtuu nisäkäslajeilla yleisimmin siitä, että lajilla on hyvin pieni tai rajoittunut populaatio.
Häviämisriskiä voidaan torjua tunnistamalla uhanalaisuuden syyt ja toimimalla niiden poistamiseksi. Punaisella listalla olevat silmälläpidettävät lajit eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ne voivat ajautua uhanalaisiksi, jos niiden hyväksi ei toimita.
Lisätiedot
Professori Heikki Henttonen, Luonnonvarakeskus, puh. 029 532 2430, etunimi.sukunimi@luke.fi
Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö puh.0295 250 094, esko.o.hyvarinen at ymparisto.fi
Vanhempi tukija Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus, puh.0295 251 387, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi