Tiedote 24.6.2014 klo 10.55
Tutkijat kartoittavat maaperää turvetuotantoalueella. Kuva: Peter Österholm.
Sulfaattimailla sijaitsevien turvetuotantoalueiden happaman vesistökuormituksen vähentämiseen kehitettiin uusia menetelmiä Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa yhteistyöhankkeessa. Suurimman riskin alueilla suositeltavimpia turvetuotannon jälkeisiä maankäyttömuotoja ovat soistaminen, muuttaminen vesialueeksi ja luontaisen kasvillisuuden palauttaminen.
Uusia menetelmiä testausvaiheessa
Happamuuden neutralointimenetelmiä kehitettiin ja testattiin pääasiassa pienellä mittakaavalla laboratorio- ja maasto-olosuhteissa. Lupaavimpia menetelmiä olivat niin kutsutut pystypilotti, neutralointikaivo ja kippaava neutralointilaitteisto. Neutralointi onnistui myös alivirtaamaputkella varustetulla täysikokoisella teräskuonasuodinpadolla. ”Ennen kuin menetelmiä voidaan suositella laajempaan käyttöön, tulee niitä testata ja tutkia oikeassa mittakaavassa käytännön olosuhteissa. Virtaamien ja vedenlaadun suuri ajallinen vaihtelu aiheuttavat neutralointiin haasteita”, kertoo tutkija Mirkka Hadzic Suomen ympäristökeskuksesta.
Yhtenäinen pohjaturvekerros hillitsee hapanta kuormitusta
Hapan ja metallipitoinen vesistökuormitus oli kohtuullisen alhaista verrattuna maassa piilevään potentiaaliseen kuormitukseen. ”Tutkimuksessa paljastui, että jopa ohut yhtenäinen kerros muokkaamatonta tiivistä pohjaturvetta riitti estämään alla olevaa sedimenttiä hapettumasta, jolloin happamia valumavesiä ei päässyt syntymään. Nykyistä tehokkaampi maankuivatus ja -muokkaus voivatkin pahentaa alueiden maaperän happamoitumista ja lisätä hapanta vesistökuormitusta”, sanoo lehtori Peter Österholm Åbo Akademista.
Hapan kuormitus voi olla jatkuvaa tai tulla pulsseina
Osalla seuratuista turvetuotantoalueista lähtevä vesi oli jatkuvasti hapanta ja metallipitoista. Joillakin seuratuilla kohteilla taas vedenlaadussa esiintyi suurta vaihtelua ja happamia kuormituspulsseja havaittiin vain ajoittain. Pohjaveden pinnankorkeuksia ja sademääräennusteita seuraamalla voidaan karkeasti arvioida valumaveden happamien pulssien esiintymistä ja neutralointitarvetta.
Kuinka happamat valumavedet syntyvät
Suomen rannikolla esiintyy monin paikoin happamia sulfaattimaita, jotka ovat alun perin jääkauden jälkeen merenpohjalle kerrostuneita rikkipitoisia sedimenttejä. Maan kohoamisen seurauksena pohjasedimenttejä on noussut kuivalle maalle, ja niitä esiintyy rannikolla noin sadan metrin korkeuteen asti. Maankuivatuksen takia maaperän sulfidiyhdisteet hapettuvat ja muodostavat rikkihappoa, joka liuottaa maaperän metalleja. Näin syntyy happamia ja metallipitoisia valumavesiä, jotka kuormittavat alueen vesistöjä.
Hankkeen toteuttajat ja rahoittajat
Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman hankkeen (2011–2014) yhteistyökumppanit olivat Oulun yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä, Åbo Akademin Geologian ja mineralogian laitos sekä Metsäntutkimuslaitos.
Hankkeen päärahoittaja oli Euroopan Aluekehitysrahasto Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kautta. Muita rahoittajia olivat Vapo Oy, Nordkalk Oy, Oulun kaupunki/Turveruukki Oy sekä Pohjois-Pohjanmaan liitto.
Hankkeen loppuraportti ja verkkosivut
Lisätietoja
Tutkija Mirkka Hadzic, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 158 0194, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Heini Postila, Oulun yliopisto, puh. 029 448 4503, etunimi.sukunimi@oulu.fi
Lehtori Peter Österholm, Åbo Akademi, puh. 02 215 4509, etunimi.sukunimi@abo.fi
Laboratoriopäällikkö Susan Kunnas, puh. 040 801 5299, etunimi.sukunimi@metla.fi
Lisätietoa verkossa