Tiedote 1.11.2017 klo 12.40
Aineistoa tutkimusta varten kerättiin muun muassa Koillismaan Kitkajärveltä. © Marja Lindholm
Vesistöjen eliöyhteisöjä seurataan Suomessa ja muualla EU:n alueella erilaisilla näytteenotto-ohjelmilla, jotta ympäristön tilassa tapahtuvien muutosten mahdolliset vaikutukset lajistoon ja ekologiseen tilaan huomattaisiin. Seurannat ja arvioinnit perustuvat perinteisesti oletukseen siitä, että tietyn paikan lajikoostumus määräytyy paikallisten ympäristöolojen mukaan, ja seurantatietoja eliöyhteisöistä käytetään yleisesti ympäristömuutosten indikaattoreina. Paikalliset ympäristöolosuhteet voivat kuitenkin vaikuttaa tuoreen väitöstutkimuksen mukaan vesistöjen eliöyhteisöihin vähemmän kuin aiemmin on oletettu.
Tutkimuksessa todettiin, että ympäristön tilan arvioinnissa käytetyt eliöyhteisöihin perustuvat indeksiarvot eivät aina kuvasta luotettavasti paikallisia ympäristöolosuhteita ja muutoksia ympäristössä, koska eliöiden levittäytymiseen liittyvät luonnolliset prosessit muokkaavat eliöyhteisöjä enemmän kuin aiemmin on pystytty todentamaan. Tutkimustulosten perusteella eliöiden luontainen levittäytyminen paikasta toiseen tulisikin huomioida tarkemmin uusien biologiseen aineistoon perustuvien ympäristön tilan arviointimenetelmien kehittämisessä. Kehitystyö on tärkeää, sillä kaikki tieto vesiemme eliöstöstä ja ekologisesta tilasta on arvokasta ympäristön muutosnopeuden kiihtyessä.
Tutkimuksen tekijän, Suomen ympäristökeskus SYKEn Oulun toimipisteessä työskentelevän FM Annika Vilmin väitös aiheesta Uusia näkökulmia sisävesien luonnon monimuotoisuuden arviointiin: Spatiaalisen kontekstin merkitys tarkastetaan perjantaina 3.11.2017 Oulun yliopistossa. Väitöskirja on tehty Suomen ympäristökeskus SYKEssä ja Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikössä, ja työn rahoitti Maj ja Tor Nesslingin säätiö.
Tutkimusaineisto koottiin Koillismaalla sijaitsevasta järvisysteemistä
Väitöskirjatyössä tutkittiin paikallisten ympäristöolojen vaikutusta bakteeri-, piilevä-, pohjaeläin- ja vesikasviyhteisöihin samalla huomioiden eliöiden levittäytymiseen liittyvät spatiaaliset säännönmukaisuudet. Tutkittu aineisto koostui Koillismaalta kirkkaan Kitkajärven ja humuksisen Posionjärven muodostamasta monimuotoisesta järvisysteemistä kerätystä laajasta fysikaalis-kemiallisesta ja biologisesta aineistosta. Tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi SYKEn hallinnoiman piilevien tutkimus- ja seurantatietokannan havaintoja jokivesistä ja järvistä. Biologisia aineistoja tutkittiin sekä yhteisörakenteiden että niistä muodostettujen luonnon monimuotoisuudesta ja ympäristön tilasta kertovien indeksiarvojen avulla.
Jokivesien kivien pinnoilla kasvavien mikroskooppisten piileväyhteisöjen monimuotoisuus seurasi tulosten mukaan ympäristöoloja paremmin kuin järvien eliöstön. Järvillä monimuotoisuus oli sidoksissa esimerkiksi etäisyyksiin vesistöjen välillä: eristäytyneimmät järvet olivat eliöstöltään usein ekologisesti ainutlaatuisia. Tietyn paikan lajisto ei siis välttämättä ole vain ympäröivien olosuhteiden summa, vaan yksilöitä voi olla tietyllä paikalla myös tehokkaan levittäytymisen, levittäytymisen esteiden tai vaikkapa sattuman takia.
Väitöskirjan tuloksista on hyötyä kehitettäessä biologiseen aineistoon perustuvia ympäristöindikaattoreita ja erilaisia arviointimenetelmiä. Tulokset kannattaa huomioida myös, kun tehdään johtopäätöksiä biologisiin yhteisöihin perustuvasta aineistosta. Käytännön hyötyjen lisäksi tulokset ovat arvokkaita myös eliömaantieteen ja ekologian teorioita ajatellen.
Lisätietoja ja aineistoja