Etusivu
>
Ajankohtaista
>
Tiedotteet
>
Valtakunnallisen sinileväkatsauksen yhteenveto kesä–elokuu 2022: Merellä havaittiin tänä kesänä runsaasti sinilevää, järvien sinilevätilanne pysyi viime vuosien tasolla

Valtakunnallisen sinileväkatsauksen yhteenveto kesä–elokuu 2022: Merellä havaittiin tänä kesänä runsaasti sinilevää, järvien sinilevätilanne pysyi viime vuosien tasolla

Tiedote 25.8.2022 klo 13.04

Laivalta otettu kuva, jossa näkyy sinilevää.

SYKEn merentutkimusalus Arandalla havaittiin sinilevää Itämeren pääaltaan pohjoisosassa 9.8.2022. © Sirpa Lehtinen / SYKE

Kuluneen kesän sinilevätilanne on vaihdellut muuttuvien sääolosuhteiden mukaan. Merialueiden ja järvien sinilevämäärät olivat huipussaan kesän lämpimimpinä ajanjaksoina heinäkuun ja elokuun puolivälissä. Heinä–elokuun taitteen viilentyneet säät hillitsivät sinileväkukintoja hetkeksi. Järvillä kesän sinilevätilanne pysyi aikaisempiin vuosiin nähden varsin tyypillisenä. Alueellinen vaihtelu on ollut kuitenkin suurta, ja valtakunnallisen sinileväseurannan runsaimmat havainnot keskittyivät muutamaan runsasravinteiseen järveen. Merialueiden sinileväkukintojen riskiennuste toteutui, ja sinilevää havaittiin runsaasti erityisesti lounaisilla, eteläisillä ja läntisillä merialueilla. 22.8. alkaneella viikolla sinilevää on esiintynyt edelleen melko runsaasti merellä ja järvillä.

Järvillä vaihteleva sinileväkesä

Järvien sinilevätilanne on vaihdellut kuluneen kesän aikana sään mukana. Alkukesällä viileähkö sää hillitsi sinileväkukintojen muodostumista ja sinilevätilanne oli ajankohdalle tyypillinen. Sään lämmettyä juhannuksen jälkeen sinileväkukinnat runsastuivat monin paikoin. Viileämpi sää heinäkuun loppupuolella laski järvien pintalämpötilaa ja heikensi sinileväkukintoja. Tuulten vaikutuksesta sinilevä pysyi myös sekoittuneena pintaveteen. Elokuun alun lämmin sää nosti pintavesien lämpötiloja usealla asteella koko maassa. Lisäksi voimakkaat tuulet ja sateet toivat paikoitellen pohjasta ja valuma-alueelta ravinteita sinilevien käyttöön, ja sinileväkukinnat runsastuivat jälleen lähes koko maassa.

Järvien sinilevätilanteessa on ollut kesän aikana suurta alueellista ja paikallista vaihtelua. Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Kainuun alueilla kesän sinilevätilanne on noudatellut pitkänajan keskiarvoa koko kesän. Muualla maassa sinilevätilanne on vaihdellut pitkänajan keskiarvon molemmin puolin. Sinileväkukintojen huippu saavutettiin elokuun helteiden aikaan Lappia lukuun ottamatta.

Kuluneena kesänä valtakunnalliseen sinileväseurantaan kuului sisävesillä noin 275 havaintopaikkaa. Sinilevää havaittiin kesän aikana 138 paikalla, mikä on suunnilleen sama määrä kuin edellisenä kesänä. Hieman sinilevää tavattiin 100 paikalla, runsaasti levää 68 paikalla ja erittäin runsaasti vain neljällä havaintopaikalla.

”Tyypillisesti sinileväkukintoja esiintyy rehevillä järvillä, joissa on runsaasti fosfaattifosforiravinnetta sinilevien käyttöön. Rehevimmillä järvillä sinileväkukinnat ovat kestäneet tänä kesänä useita viikkoja. Muilla järvillä sinileväkukinnat ovat saattaneet kestää vain kaksi-kolme viikkoa tai vähemmän”, kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta.

Elokuun loppupuolella sinileväkukinnat ovat vielä paikoin voimistuneet. Erittäin runsaita sinileväkukintoja ei ole kuluneella viikolla havaittu. Runsaasti sinilevää esiintyi 14 havaintopaikalla ja hieman sinilevää 38 havaintopaikalla. Kesälomakauden loputtua kansalaisilta tulleet sinilevähavainnot ovat selvästi vähentyneet. Viimeisen seitsemän päivän aikana havaintolähettipalvelun ja vesi.fi-karttapalvelun kautta on tullut enää 50 havaintoa, joista 26 on havaittu sinilevää.

Lounaisilla, eteläisillä ja läntisillä merialueilla havaittiin kesän aikana runsaasti sinilevää

Suomen merialueilla sinilevän määrä alkoi lisääntyä jo kesä-heinäkuun vaihteessa helteisten säiden seurauksena. Sinilevähavaintojen määrä oli huipussaan parin viikon ajan heinäkuun puolivälissä ja jälleen elokuun puolivälin paikkeilla. Näiden jaksojen välissä heinä–elokuun vaihteessa sinilevähavainnot vähentyivät hetkellisesti viilentyneen sään seurauksena. Sinilevien määrä on edelleen elokuun loppupuolella ajankohtaan nähden kohtalaisen suuri, ja suotuisien sää- ja ravinneolosuhteiden jatkuessa sinileviä voi esiintyä monilla alueilla pitkälle syksyyn.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna rannikon ja saariston havaintopaikoilla sinilevää esiintyi kesä–elokuun huippujen aikana keskimäärin enemmän kuin vastaavina ajankohtina vuosina 1998–2021. Vertailu aiempiin vuosiin on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä havaintopaikkojen lukumäärä ja sijainti vaihtelevat vuodesta toiseen. Suurin osa rannikon havainnoista tehtiin Saaristomeren, läntisen Suomenlahden ja Selkämeren alueilla, mutta myös muilla rannikkoalueilla esiintyi sinilevää. Rannikoilla ja saaristoissa sinilevämäärät vaihtelevat nopeasti ja sinilevätilanne voi olla hyvinkin erilainen ihan lähellä toisiaan olevissa paikoissa.

Suomen läheisillä avomerialueilla sinilevähavaintoja tehtiin etenkin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolella, Suomenlahdella Suursaarelta aina Saaristomerelle saakka ja Selkämerellä Merenkurkkuun saakka. Itäisellä Suomenlahdella sinilevää on ollut vähemmän kuin läntisellä, mutta elokuun loppupuolella myös itäisen Suomenlahden rannikon lahdelmissa on havaittu paikoin runsaasti sinilevää.

”Merentutkimusalus Arandan ja Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman havaintojen perusteella sinileväesiintymissä oli kolmea sinilevälajia. Kaikissa näytteissä esiintyi vaihtelevasti sekä Nodularia spumigena, Aphanizomenon flosaquae että Dolichospermum spp. -lajeja. Nodularia spumigena oli kuitenkin runsaampi Suomenlahdella ja Selkämerellä viime vuosiin verrattuna", kertoo erikoistutkija Sirpa Lehtinen SYKEstä.

Sinilevälajien välillä on eroja niiden ekologissa ominaisuuksissa ja muun muassa haitallisten yhdisteiden tuotannossa. Nodularia spumigena on osoittautunut tähän mennessä aina myrkylliseksi. Myös muut sinilevälajit saattavat tuottaa erilaisia maksa- ja hermomyrkkyjä sekä muita terveydelle haitallisia yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa allergisia oireita. Tästä syystä kaikkiin sinileväkukintoihin on syytä suhtautua siten, että ne voivat aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille ja kotieläimille.

”Haluamme jatkossa tutkia tarkemmin sinileväesiintymien lajikoostumuksen yhdistämistä satelliittihavaintoihin. Hyödynnämme jo kuuden eri satelliitin havaintoja päivittäisessä seurannassamme, joten mittausmatkoilta kertyvän sinilevälajistotiedon ja satelliittihavaintojen yhteisanalyysille on hyvät edellytykset”, sanoo johtava tutkija Jenni Attila SYKEstä.

Kuluneella viikolla elokuun loppupuolella rannikko- ja saaristoalueilta on ilmoitettu 19 sinilevähavaintoa pääasiassa Saaristomereltä. Suomenlahdella ja Merenkurkun alueella sinilevää on edelleen havaittu myös avomerellä. Avomerellä sinilevää nousee pintaan erityisesti siinä vaiheessa, kun huonokuntoiset sinileväsolut ovat menettäneet kykynsä säädellä sijaintiaan vesipatsaassa.

Sinileväkukintojen riskiennuste toteutui

Kesäkuun alussa annettu sinileväkukintojen riskinarvio perustui pääosin talven ravinnetilanteeseen, sillä kesän sääolosuhteita ei voida ennakoida. Sinilevien fosforiravinteen saatavuus ennustettiin runsaaksi, minkä perusteella sinileväkukintojen riskin arvioitiin olevan korkea. Tänä kesänä sinilevien kasvuolosuhteet ovat säilyneet otollisena, kun lämmin sää ja fosforiravinnetta syvemmältä pintaveteen tuova veden sekoittuminen ovat vuorotelleet. Kuluvan kesän kukintariski onkin toteutunut pitkälti sinileväennusteen esittämillä alueilla.

Selkämeren osalta kaivataan kuitenkin lisää ymmärrystä sinilevien kasvupotentiaalista, sillä sinileväkukinnat ovat olleet tänä kesänä runsaampia ja laajempia kuin talven ravinnetilanne ennusti. Lisäksi Nodularia spumigena -lajin esiintyminen Selkämeren pohjoisosassa viittaa muutokseen Selkämeren ekosysteemissä. Merenkurkun alueelta tehdyt sinilevähavainnot ovat lisääntyneet huolestuttavasti viime vuosina.

(Huomautus: Edellisestä kappaleesta poistettu sana "myrkyllisen" Nodularia spumigena -lajia käsittelevästä virkkeestä. Muutkin sinilevälajit voivat olla myrkyllisiä, eikä Nodularia spumigena ole niistä ainoa.)

”Yksittäisten vuosien sinileväkukintojen perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä Itämeren tilan kehityksestä. Tämän vuoksi säännöllinen lajiston ja veden laadun seuranta on tarpeen. Ravinnetilanne suosii edelleen sinileväkukintoja laajoilla alueilla Itämerellä. Tästä syystä kesän sinilevätilanteen suurimmilla kukintojen riskialueilla ratkaiseekin ennen kaikkea kesän sääolot”, sanoo erikoistutkija Jouni Lehtoranta SYKEstä.

Yhteenveto kesä-elokuun aikana Järvi-meriwikiin tallennetuista sinilevähavainnoista ja satelliittihavaintojen perusteella tulkituista kesäkauden pintaleväalueista. Yhteenvetoon on koostettu kesän aikana eri alueilla tehdyt levähavainnot siten, että runsaimmat yksittäiset havainnot esitetään päällimmäisinä. Sinilevähavainnot: Järvi-meriwiki, valtakunnallinen sinileväseuranta ja SYKEn satelliittihavainnot. Satelliittihavaintojen ja Järvi-meriwikin havaintoluokittelun väriasteikot vastaavat toisiaan. © Sisältää muokattua Copernicus- ja USGS Landsat-ohjelman dataa, SYKE (2022)

SYKE seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa

Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa ja on julkaissut kesä-elokuussa viikoittain yleiskatsauksen sinilevätilanteesta sisävesillä ja Suomen läheisillä merialueilla. Sinilevien havainnointia jatketaan syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen valtakunnallinen tiedotus päättyy elokuun lopussa.

Sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika on kesä–heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Loppukesällä viileät yöt yleensä madaltavat vesien pintalämpötiloja, mikä voi hillitä sinileväkukintojen esiintymistä. Myös valon määrän vähentyminen hillitsee sinilevien kasvua. Runsaitakin sinileväkukintoja voi esiintyä kuitenkin vielä syyskuussa ja heikohkoja kukintoja vielä loka–marraskuussa. Mikäli sinilevillä on käytettävissä riittävästi ravinteita, sinileväkukinta voi jatkua vielä jääpeitteenkin alla. Hajoavista sinileväsoluista vapautuva fykosyaniini-väripigmentti voi värjätä vettä ja rantoja sekä talvella jäärailoja turkoosiksi tai sinertäväksi, ja muodostaa turkoosia maalimaista massaa rannoille.

Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. SYKE tekee seurantaa yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Myös Suomen Rotary on mukana sinileväseurannassa jo kolmatta vuotta. Seurantaan kuuluu yli 400 vakiohavaintopaikkaa eri puolilla maata sisävesillä sekä rannikolla ja saaristossa. Yksittäiset kansalaiset voivat osallistua seurantaan lähettämällä havaintojaan Havaintolähetti-sovelluksen kautta Järvi-meriwikiin tai vesi.fi-sivuston sinilevätilanteen karttapalvelun kautta.

Suomen läheisten merialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa satelliittikuvista, Rajavartiolaitokselta, merentutkimusalus Arandalta, Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman sinilevien lajisto-, biomassa- ja pigmenttimittauksista sekä risteily- ja kauppalaivoilta, joihin on asennettu Alg@line-laitteisto. Ilmatieteen laitoksen meripalvelut toimitti ajankohtaista tietoa meriveden pintalämpötilasta. Sinilevälauttojen ajelehtimisennusteet laadittiin viikoittain SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen meripalvelujen yhteistyönä. Tänä vuonna satelliittihavaintoja hyödynnettiin merialueiden lisäksi myös 50 järvialueella.

Paikallisesta sinilevätilanteesta saa tarkempaa tietoa ELY-keskuksista, kunnista ja kaupungeista. Myrkytysepäilyissä tulee ottaa yhteyttä Myrkytystietokeskukseen, lääkäriin tai eläinlääkäriin.

SYKE kiittää kaikkia sinilevähavainnointiin osallistuneita tahoja tärkeästä yhteistyöstä!

Terveyshaittoja voi tulla useista sinilevien tuottamista yhdisteistä

Sinileväesiintymät voivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan aiheuttaa terveyshaittaa. Sinilevät tuottavat useita erilaisia yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa oireita. Osa sinilevistä voi tuottaa maksa- tai hermomyrkkyjä, mutta suuri osa uimareille aiheutuneista oireista saattaa johtua myös muista yhdisteistä.

Etenkin pienet lapset ja lemmikkieläimet tulee pitää poissa sinileväisestä vedestä. Sinileväistä vettä ei saa käyttää löyly-, pesu- tai kasteluvetenä. Myrkytysepäilyissä tulee hakeutua lääkäriin tai lemmikkieläin tulee viedä eläinlääkäriin. Myrkytystietokeskus antaa tarvittaessa lisäohjeita.

Uimarantojen sinilevätilannetta seuraavat kuntien terveydensuojeluviranomaiset.

Ilmoita sinilevähavaintosi Järvi-meriwikiin

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Järvi-meriwikissä voit perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille sinilevähavaintoja tai tehdä yksittäisiä havaintoja vesistöillä liikkuessa. Havainnot voi toimittaa älypuhelimissakin toimivan Havaintolähetti-sovelluksen avulla. Ilmoitetut havainnot näkyvät valtakunnallisella sinilevähavaintokartalla ja tukevat valtakunnallista sinilevätilanteen arviointia. Myös havainnot siitä, että sinilevää ei ole, ovat tärkeitä.

Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistämme ja Itämeren eri alueet. Käyttäjät voivat jakaa palvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

Uimarantojen sinilevätilannetta seuraavat kunnat ja kaupungit, joten runsaasta sinileväesiintymästä uimarannalla kannattaa ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille.

Sinilevähavainnot myös Itämeri.fi- ja Vesi.fi -palveluissa

Itämeri.fi ja Vesi.fi -palveluissa esitettävät sinileväkartat yhdistävät samaan näkymään Järvi-meriwikiin ilmoitetut sinilevähavainnot, Helsingin kaupungin uimarantojen sinilevähavainnot ja SYKEn satelliittitulkintoihin perustuvat sinilevähavainnot viimeisten kolmen päivän ajalta.

Näin tunnistat sinilevän

Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rantaveteen. Keväällä vedessä saattaa esiintyä myös kellertävää havupuiden siitepölyä. Sinilevästä poiketen siitepölyä esiintyy veden pinnan lisäksi myös esimerkiksi laiturin tai pihakalusteiden päällä.

Sinilevämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesiastiassa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.