Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Tieliikenne on merkittävä mikromuovin lähde

Tiedote 24.3.2020 klo 9.00

Kuva Suomen meriympäristön roskaantumisesta on tarkentunut Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä. Asutuksen lähellä sijaitsevilla rannoilla paljaalla silmällä nähtävistä roskista 90 % on erilaisia muovi- ja vaahtomuovituotteita ja yleisin muoviroska on tupakantumppi. Mikromuovin lähteistä merkittävin on tieliikenne.

Kaupunkirannoilla valtaosan (70–80 %) roskista arvioitiin olevan peräisin maalta, muun muassa kaupunkien valumavesistä, rakentamisesta ja rantojen virkistyskäytöstä. © Outi Setälä

 

Roskaantuminen on yksi maailmanlaajuisista meriympäristöä uhkaavista ongelmista. Suomen meriympäristön roskaantumisesta ei ole kuitenkaan ollut saatavilla riittävästi tietoa roskaantumista hillitsevien toimenpiteiden suunnittelemiseksi. Tuoreessa, Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa selvityksessä arvioitiin kaikenkokoisten mereen kulkeutuvien roskien määrää, laatua, lähteitä ja kulkeutumisreittejä koko Suomen rannikko- ja merialueella.

Paljaalla silmällä nähtäviä roskia, eli makroroskia, on seurattu erityyppisillä merenrannoilla. Seurannan tulosten mukaan Suomen rannoilla on keskimäärin 240 roskakappaletta tuhannella neliömetrillä.

”Roskamäärät ovat pienimpiä luonnontilaisilla rannoilla ja suurimpia kaupunkirannoilla. Noin 90 prosenttia rantaroskista on erilaisia muovi- tai vaahtomuovituotteita. Lähes 70 prosenttia kaikista kaupunkirantojen roskista on tupakantumppeja, kun taas luonnontilaisilla rannoilla tumppien osuus on vähäisempi, noin 5 prosenttia”, kertoo vanhempi tutkija Sanna Suikkanen SYKEstä.

Lähes puolet muusta rantaroskasta koostuu tunnistamattomista muovinriekaleista.

Luonnontilaisten rantojen roskista noin 60 %:n arvioitiin olevan peräisin maalta ja 40 %:n mereltä, meriliikenteestä ja kalastuksesta.

Hulevedet tärkeä kulkeutumisreitti

Merenrantakaupunkien ympäristoasiantuntijoille lähetetyn kyselytutkimuksen vastauksissa korostui hulevesien merkitys roskan kulkeutumisreittinä. Muita esiin nousseita roskaantumista aiheuttavia tekijöitä ovat viemärien ylivuototilanteet, laittomat kaatopaikat, kaduilta auratun lumen varastointi ja hävitys, roska-astioiden riittämättömyys sekä erilaiset rakennus- ja purkutyöt.

”Mikroskooppisen pienen muoviroskan, eli mikromuovin, tutkimus- ja seurantamenetelmiä kehitetään jatkuvasti, mutta yhdennettyä ohjeistusta niihin ei ole vielä saatavilla. Suomen aluevesiltä toistaiseksi kerätyn aineiston perusteella mikromuovia on rannikkovesissä enemmän kuin avomerellä”, toteaa johtava tutkija Outi Setälä SYKEstä.

Mikromuovien lähteitä arvioitiin käyttämällä apuna saatavilla olevia tietoja kulutustottumuksista, tuotantoprosesseista, materiaalien kulumisesta ja materiaalivirroista. Selvityksessä pyrittiin huomioimaan muiden maiden vastaavissa arvioissa merkittäviksi todetut mikromuovien lähteet.

© Suomen ympäristökeskus SYKE / RoskatPois!-hanke

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden mikromuovipäästöt muihin päästölähteisiin verrattuna pienet

Tulosten mukaan tieliikenne on merkittävin yksittäinen mikromuovin lähde Suomessa. Pelkästään ajoneuvojen renkaiden kulumisesta syntyy noin 5 000–10 000 tonnia mikromuovipäästöjä vuodessa. Tekonurmikenttien täyteaineena käytettävää kumirouhetta joudutaan lisäämään kentille noin 1 000–6 000 tonnia vuodessa, mutta koska osa lisäystarpeesta aiheutuu täyteaineen tiivistymisestä ajan kuluessa, luku ei yksiselitteisesti kuvaa ympäristöön päätyvän kumirouheen määrää. Muovituotteiden raaka-aineista eli muovipelleteistä arvioidaan aiheutuvan vuositasolla noin 360 tonnin mikromuovipäästöt. Samaa suuruusluokkaa on maksimiarvio keinokuitutekstiilien pesusta aiheutuvista mikromuovipäästöistä (290 tn/vuosi). Pois huuhdeltavista kosmetiikka- ja hygieniatuotteista aiheutuvat mikromuovipäästöt (n. 5 tn/vuosi) ovat muita päästölähteitä pienemmät.

Häiriöttömästi toimiessaan nykyaikaiset jätevedenpuhdistamot poistavat Suomessa tehokkaasti yhdyskuntajätevesissä olevaa mikromuovia, joten tekstiilien pesusta ja hygieniatuotteista aiheutuvista mikromuovipäästöistä vain muutama prosentti päätyy laskelmien mukaan lopulta vastaanottavaan vesistöön. Merellisistä roskalähteistä tarkasteltiin erityisesti kalastuksen ja kalankasvatuksen tuottamia mikromuovipäästöjä. Arvion mukaan Suomen merialueen kaupallisessa kalastuksessa pyydyksistä irtoaa enimmillään noin 17 tonnia ja kalankasvatuksen rakennemateriaaleista noin 30 tonnia mikromuovia vuodessa.

Suomen merialueen roskaantumisen lähteet -selvityksen rahoitti Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Selvityksen teki Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin kanssa.

Lisätietoa

Johtava tutkija Outi Setälä, puh. 0295 251 635 (mikromuovi, meren roskaantuminen), etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi tutkija Sanna Suikkanen, puh. 0295 251 660 (makroroskat), etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Raportti verkossa:
Suomen merialueen roskaantumisen lähteet, Suomen ympäristökeskuksen raportti 9/2020

www.syke.fi/meriroskat


Kohderyhmä: