Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Tiedot uhanalaista lajeista arvokkaita – ympäristöhallinto kerää lajiharrastajien havaintoja

Uutinen 21.6.2016 klo 14.13
 
Mietotatarin tunnistusta
Uhanalaisen lietetattaren tunnistaminen vaatii
tuntomerkkien tarkempaa tarkastelua luupin avulla.
Tästä allikosta löytyi vain yleistä mietotatarta.
Kuva Terhi Ryttäri.

Luonnonsuojeluhallinto saa tietoja uhanalaisista ja muista huomionarvoisista lajeista lukuisilta harrastajilta eri puolilta Suomea. Ilman lajiryhmien arvokasta tiedon keruuta ei monen uhanalaisen lajin seurata ja arviointi olisi mahdollista.

Tietoja uhanalaisten lajien esiintymispaikoista voi toimittaa Suomen ympäristökeskukseen SYKEen, Metsähallituksen luontopalveluille sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY-keskukset). Myös kuntien ympäristötoimessa vastaanotetaan tietoja uhanalaisista lajeista ja toimitetaan niitä edelleen ELY-keskuksiin tallennettaviksi.

Maastossa kerätty lajitieto toimijoiden käyttöön

Uhanalaisten lajien ottaminen huomioon esiintymispaikkoja muuttavassa toiminnassa edellyttää riittävän tarkkaa ja ajantasaista tietoa lajien esiintymispaikoista. Jotta esiintymispaikkatiedot voidaan välittää eri toimijoille, ne tulee ensin tallentaa luonnonsuojeluhallinnon käytössä oleviin lajitietojärjestelmiin. Vain riittävän tarkasti (1-10 m tarkkuudella) tallennettua tietoa voidaan käyttää lajien suojelutyössä hallinnossa ja välittää sitä edelleen muille tarvitsijoille.

Tietokantoihin voidaan tallentaa vain sellaiset tiedot, joista on saatavilla tietojärjestelmien edellyttämät tiedot. Näitä ovat:

  • Lajin suomenkielinen ja/tai tieteellinen nimi.
  • Havaintopäivä. Päivämäärä annetaan mahdollisimman tarkkana (esim. 24.6.2008).
  • Havaitsijan nimi tai havaitsijoiden nimet.
  • Tarkat tiedot havaintopaikasta.
  • Koordinaatit ja käytetty koordinaattijärjestelmä. Ilmoitetaan, jos koordinaatit on saatu GPS-paikantimella. TAI Löytöpaikka/esiintymisalue merkittynä mahdollisimman tarkalle kartalle. 
  • Havaintopaikan kuvaus siten, että se on paikannettavissa (paikan maantieteellinen sijainti ja lajin tarkka sijainti kyseisellä paikalla). Apuna voi käyttää esimerkiksi Kansalaisen karttapaikkaa (kansalaisen.karttapaikka.fi).
  • Ilmoitetaan, havaittiinko laji, sen osia tai jätöksiä kyseisellä käynnillä. Jos lajia etsittiin aiemmin tunnetulta paikalta, ilmoitetaan alkuperäinen havainto ja sen tiedot.
  • Havaittujen yksilöiden/laikkujen/versojen määrä ja esiintymän laajuus. Ilmoitetaan, onko havaittu aikuinen yksilö, toukka, taimi, jätös tai muu lajin esiintymistä kuvaava yksikkö.
  • Tarvittaessa arviot yksilön/esiintymän kunnosta ja elinympäristön laadusta kyseisellä paikalla.
  • Ilmoitetaan lähde, josta tieto on peräisin. Esimerkiksi onko esiintymästä otettu näyte ja missä näyte nyt on (havaitsijalla/museokokoelmassa). Ilmoitetaan, onko havainto tehty jonkun kartoituksen (minkä?) yhteydessä tai saatu havaitsijalta kirjeitse/puhelimitse.
  • Lisätiedoksi voi kirjata kyseisellä alueella lajin esiintymisen kannalta muuta oleellista tietoa.

Ympäristöhallinnon verkkosivuilla on saatavissa uhanalaisten lajien maastolomakkeita, joiden täyttäminen helpottaa tallennuksessa tarvittavien tietojen kokoamista.

Vaikeasti tunnistettavista lajiryhmistä, kuten sammalista, jäkälistä, sienistä ja monista hyönteisryhmistä on yleensä välttämätöntä kerätä näyte lajinmäärityksen mikroskooppista varmistamista varten. Talletetut näytteet toimivat myös havaintojen todisteina. Näytteet on myös tallennettava pysyvästi luonnontieteellisten museoiden kokoelmiin, jotta niihin on mahdollista myöhemmin palata. Ohjeita näytteiden keräämiseksi ja tallettamiseksi on aiemmin esitetty mm. ympäristöhallinnon Lenninsiipi-uutiskirjeessä.

Uhanalaisten lajien tietoja käytetään toimien suuntaamisessa

Uhanalaisten lajien tietoja käytetään aktiivisesti apuna maankäytön suunnittelussa ja erilaisten toimintojen suuntaamisessa. Eliölajit-tietokannasta toimitetaan pyydettäessä lajien paikkatietoja esimerkiksi metsäalan organisaatioille ja kunnille mm. metsäsuunnittelua ja luonnonhoitosuunnittelua varten. Maatalousvirasto saa tiettyjen lajien esiintymistiedot vuosittain. Konsultit käyttävät tietoja tehdessään luontoselvityksiä sekä arvioidessaan eri hankkeiden ympäristövaikutuksia. Eliötyöryhmille Eliölajit-järjestelmän tiedot ovat välttämättömiä uhanalaisuusarviointeja tehtäessä. Ympäristöhallinto tukeutuu tietokannan tietoihin laadittaessa kansallisia ja kansainvälisiä arviointeja ja raportointeja uhanalaisten ja luontodirektiivin lajien tilasta.

Tutkija kartoittaa uhanalaisen nummimataran kasvustoa metsäkortteiden seassa.
Tutkija kartoittaa uhanalaisen nummimataran kasvustoa metsäkortteiden seassa. Kuva Terhi Ryttäri.

Uhanalaisten lajien turvaamista käsiteltiin vuosina 2014-2016 ympäristöministeriön johdolla laajapohjaisessa eri hallinnonalojen välisessä työryhmässä, jossa valmisteltiin Uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelma. Toimintaohjelman tavoitteena on edistää uhanalaisten lajien turvaamistoimia ja esiintymien huomioon ottamista kaikilla hallinnonaloilla. Toimintaohjelma viimeistellään siitä pyydettävien lausuntojen perusteella ja siitä viestitään vuoden 2016 kuluessa.

Uhanalaisten lajien tiedonhallinnasta

Ympäristöhallinnossa (SYKE ja ELY-keskukset) uhanalaisten ja muiden seurattavien lajien tiedot tallennetaan Eliölajit-tietokantaan. Eliölajit-tietokantaa ollaan parhaillaan kehittämässä palvelemaan paremmin uhanalaisten lajien tiedonhallintaa ja -välitystä. Tietokantaan rakennetaan muun muassa toiminto, jonka avulla tietojen siirto excel-taulukoista on jatkossa mahdollista.

Kaikkien eliöryhmien tietoja ei tallenneta Eliölajit-tietokantaan, vaan niitä varten on muita tietojärjestelmiä. Esimerkiksi uhanalaisten lintujen tietoja on Luomuksen seuranta-aineistojen lisäksi BirdLife Suomen ylläpitämässä ja alueellisten lintuyhdistysten hallinnoimassa Tiira-havaintojärjestelmässä.

Metsähallituksessa on äskettäin otettu käyttöön LajiGIS-järjestelmä monenlaisen lajitiedon tallentamista ja esiintymispaikoilla tarvittavien toimien suunnittelua varten.

Luomuksessa rakennetaan parhaillaan Suomen Lajitietokeskusta. Tavoitteena on, että jatkossa eri järjestelmissä olevaa lajitietoa sekä luonnontieteellisissä museoissa olevia näytetietoja voidaan sujuvasti välittää toimijoille Lajitietokeskuksen kautta. Tietojen vaihdon mahdollistamiseksi Lajitietokeskuksen ja lajien havaintotietoa sisältävien primaaritietojärjestelmien välillä laaditaan sopimukset ja rakennetaan tarvittavat rajapinnat. Uhanalaisimpien lajien suojelemiseksi huolehditaan tarvittaessa tarkkojen paikkatietojen salaamisesta ja paikkatiedon karkeistamisesta.

Lisätiedot

Biologi Eija Kemppainen Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 274, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 


Kohderyhmä: