Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Happamilla sulfaattimailla sijaitseva turvetuotantoalue kannattaisi tuotannon päätyttyä vesittää kosteikoksi

Uutinen 30.9.2019 klo 15.29
SULFAII_558
Åbo Akademin tutkijat ottavat näytteitä turvetuotantoalueella Pohjois-Pohjanmaalla. © Alexsandra Nyman

Ohutkin turvekerros suojaa turvetuotannon aikana hapanta sulfaattimaata hapettumiselta ja estää hyvin maaperän happamoitumista. Tuotannon loppumisen jälkeen happamien valumien riski kasvaa, jos alueen jälkikäyttömuoto vaatii maaperän kuivatusta. Suositeltavin turvetuotantoalueen jälkikäyttömuoto on alueen vesittäminen kosteikoksi.

Happamia sulfaattimaita esiintyy Suomessa luonnostaan rannikolla ja paikoin sisämaassakin. Maaperän kuivatus esimerkiksi turvetuotannon tarpeisiin voi aiheuttaa sulfaattimailla happamia ja metallipitoisia valumia alapuolisiin vesistöihin. Valumat voivat aiheuttaa haittaa vesistöjen eliöstölle, infrastruktuurille ja virkistyskäytölle.

Turvetuotannon aikana ohutkin turvekerros suojaa sulfaattimaata hapettumiselta ja estää maaperän happamoitumisen. Mitä ohuemmaksi turvekerros tuotannon aikana käy, sitä suuremmat ovat maaperän happamoitumisen riskit. Tuotannonaikaisen kuormituksen on kuitenkin havaittu olevan vähäisempää kuin se voisi olla: happamoituminen rajoittuu lähinnä ojien reunavyöhykkeisiin.

Happamuushaittojen ennaltaehkäisy on paras vaihtoehto

Turvetuotantoalueen jälkikäyttömuoto vaikuttaa happamilla sulfaattimailla oleellisesti alueen aiheuttamiin haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Tuotannon päättyessä on tärkeää jättää ohut yhtenäinen turvekerros tuotantosaroille suojaamaan sulfaattimaata hapettumiselta. Alueen vesittäminen kosteikoksi estää maaperää happamoitumasta entisestään. Jos jälkikäyttömuoto on esimerkiksi tehokasta maankuivatusta vaativa maanviljely, maaperä voi happamoitua, ja alueelta voi aiheutua merkittävää hapanta vesistökuormitusta. Tällöin maaperän happamoitumista voidaan estää pohjaveden pintaa nostamalla.

Jos turvetuotantoalueen maaperä pääsee happamoitumaan, happamoitumisen hallinta on haasteellista. Maaperän happamuuden neutralointiin tarvitaan usein sähköä ja veden käsittelyyn pudotuskorkeutta, jota alueilla ei yleensä ole. Myös suuret virtaaman vaihtelut haittaavat neutralointia. Happamuushaittojen ennaltaehkäisy onkin parempi vaihtoehto.

Turvetuotantoalueiden happamuushaittojen ennakointia ja hallintaa tutkittiin vuosina 2016–2019 Sulfa II -hankkeessa. Siinä olivat mukana Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Åbo Akademi. Hanketta rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 rakennerahasto -ohjelmastaan Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta, Bioenergia ry, Nordkalk Oy Ab ja Stora Enso Oyj.

Lisätietoja

Projektipäällikkö Mirkka Hadzic, Suomen ympäristökeskus, p. 029 525 1829, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Akatemialehtori Peter Österholm, Åbo Akademi, p. 050 582 8490, etunimi.sukunimi@abo.fi
Geologi Jaakko Auri, Geologian tutkimuskeskus, p. 029 503 5222, etunimi.sukunimi@gtk.fi

Linkkejä


Kohderyhmä: