Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Sinileville on määritelty fosforipitoisuuden kynnysarvot

Uutinen 18.3.2020 klo 15.06
Yleisimpiä Suomen järvissä kukintoja muodostavia sinileviä. © Kuva: Reija Jokipii, SYKE

Suomen järvissä eniten levähaittoja muodostaville sinileville on määritelty fosforipitoisuuden kynnysarvot. Kun kynnysarvo ylittyy, levän määrä lisääntyy. Kynnysarvot helpottavat vesienhoidon suunnittelua.

Sinilevien (syanobakteerien) fosforipitoisuuksien kynnysarvoja selvitettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) osana Suomen Akatemian rahoittamaa MiDAS-tutkimushanketta. Kynnysarvojen määrittämisessä aineistona käytettiin yli 7000 kasviplanktontulosta yli 2000 järvestä. Kynnysarvojen määritys tehtiin segmentoidun regressioanalyysin avulla.

Fosforikynnysarvot vaihtelevat

Sinilevien fosforikynnysarvot vaihtelevat välillä 20 ja 61 mikrogrammaa litrassa. Osalle levistä kokonaisfosforin kynnysarvot ovat varsin pieniä, alle 30 mikrogramma litrassa.

Dolichospermum (Anabaena) -suvun suorarihmaisten lajien fosforikynnysarvo (29 mikrogrammaa litrassa) on pienempi kuin kierteisrihmaisten lajien (D. lemmermannii ja D. flosaquae) fosforikynnysarvo (46 mikrogrammaa litrassa).

Microcystis-suvun lajien kynnysarvo on suurin ruskeavetisissä järvissä, noin 50 mikrogrammaa litrassa. Vähä- ja keskihumuksisissa järvissä sen kynnysarvo on kuitenkin yllättävän pieni, noin 20 mikrogrammaa litrassa. Microcystis-suvun lajeja esiintyy yleensä hyvin rehevissä järvissä.

Ruskeavetisissä järvissä fosforia on sitoutuneena humuspartikkeleihin, mikä osaltaan selittää sitä, että fosforikynnysarvot ovat niissä pääsääntöisesti suurempia kuin kirkasvetisissä järvissä. Poikkeuksen muodosti Aphanizomenon-suku, jonka fosforikynnysarvo oli suurin kirkasvetisissä järvissä.

Leväkukintojen syynä liiallinen fosfori

Sinileviä esiintyy kaikissa vesissä. Runsastuessaan ne huonontavat veden laatua ja rajoittavat virkistyskäyttöä. Sinilevien tuottamat myrkyt aiheuttavat myös vaaraa ihmisten ja kotieläinten terveydelle. Sinilevien määrän vähentäminen on usein vesistöjen kunnostushankkeiden tärkeä päämäärä.

Sinilevien määrän vähentäminen edellyttää, että niiden runsastumista suosivat tekijät tunnetaan riittävän hyvin. Sinilevät sietävät hyvin muun muassa lyhytaaltoista UV-säteilyä. Ne voivat kaasurakkuloidensa avulla esiintyä lähellä pintaa, ja varjostaa näin muita planktonleviä. Sinilevät runsastuvat lämpimässä vedessä. Tämän vuoksi kukintojen voimakkuus ja kesto voivat lisääntyä ilmastonmuutoksen seurauksena.

Järvien sinilevien runsastumisen pääasiallinen syy on liiallinen fosfaattifosforin määrä. Fosforipitoisuuden noustessa kasviplanktonlevien kasvu kiihtyy. Etenkin sinilevien osuus lisääntyy ja sinileväkukintojen todennäköisyys kasvaa.

Fosforikynnysarvot auttavat vesienhoidon suunnittelussa

Vesienhoidon suunnittelussa tärkeää on tavoitteiden asettaminen ja toimivien kunnostus- ja hoitomenetelmien valitseminen. Sinilevien fosforikynnysarvot auttavat osaltaan järven kuormituksen vähentämistarpeiden arviointia, kun järven yleisin sinilevälajisto tunnetaan.

Fosforikuormituksen vähentäminen on tehokas keino sinilevän massaesiintymien ehkäisemiseen. Fosforipitoisuuden vähentämistavoite on kuitenkin asetettava kyllin alhaiseksi, 20–30 mikrogrammaan litrassa. Sinilevien fosforikynnysarvojen huomioon ottaminen tukee osaltaan vesienhoidon tavoitteiden asettamista ja kunnostustoimenpiteiden vaikutusten seurantaa.

Sinileväsukujen fosforikynnysarvot ja niiden hajonnat humuspitoisuudeltaan erilaisissa järvissä. Pisteviivat ovat eri järvityyppien kokonaisfosforin hyvän/tyydyttävän luokkarajoja (Vh = vähähumuksiset järvet, SVh = suuret vähähumuksiset järvet, MVh = matalat vähähumuksiset järvet, Sh = suuret humusjärvet, Ph = pienet humusjärvet, Kh = keskikokoiset humusjärvet, Mh = matalat humusjärvet, Rh = runsashumuksiset järvet ja MRh = matalat runsashumuksiset järvet).

Lisätietoja:

  • Tutkija Kristina Vuorio, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
  • Ryhmäpäällikkö Marko Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
  • Tutkija Niina Kotamäki, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkkejä:


Kohderyhmä: