Tiedote 15.5.2018 klo 12.33
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan (METSO) metsänomistajat voivat tarjota suojeltavaksi esimerkiksi lahopuustoisia korpimetsiä. Kuva: Kimmo Syrjänen.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana vapaaehtoisesta suojelusta on tullut tärkeä osa metsien monimuotoisuuden turvaamista niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassa. Tämä selviää Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittaman ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttaman hankkeen tuoreesta raportista.
Vapaaehtoisen suojelun perusedellytyksiä ovat metsänomistajien ja viranomaisten välinen luottamus sekä hyvä vuorovaikutus. Selvityksen mukaan keskeinen haaste on se, miten herättää metsänomistajien kiinnostus vapaaehtoiseen suojeluun. Siinä tärkeimpiä keinoja ovat alueelliset tiedotuskampanjat, vapaaehtoisesta suojelusta tietoa tarjoavat verkkosivut ja metsäalan asiakasviestintä.
Vapaaehtoinen suojelu on todettu toimivaksi työkaluksi
Suomessa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman eli METSOn tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä suojella pysyvästi noin 96 000 hehtaaria luonnoltaan arvokkaita metsiä vuoden 2008 tilanteeseen verrattuna sekä tehdä määräaikaisia suojelusopimuksia ja luonnonhoitoa 82 000 hehtaarilla. Tähän mennessä tavoitteesta on toteutettu noin 60 prosenttia.
Ruotsissa metsiensuojelun toimintaohjelman tavoitteena on saada suojelun piiriin vuoden 2016 lähtötasosta vielä 90 000 hehtaaria lisää metsiä vuoteen 2020 mennessä. Norjassa on tavoitteena suojella pysyvästi kymmenen prosenttia maan metsäpinta-alasta. Siitä on saavutettu vajaa puolet.
Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on kuitenkin eroja suojelun toteutuksessa. Esimerkiksi Ruotsissa tehdään viidenkymmenen vuoden määräaikaisia suojelusopimuksia, kun Suomessa määräaikaiset sopimukset ovat yleensä kymmenen vuotta. Suomessa ja Norjassa käytännössä kaikki metsiensuojelu yksityismailla tapahtuu vapaaehtoisen suojelun kautta, kun Ruotsissa vapaaehtoisen suojelun osuus on huomattavasti pienempi.
Ruotsissa ja Norjassa on viime vuosina lisätty metsiensuojelun määrärahoja. Suomessa määrärahat ovat puolestaan pienentyneet METSOn alkuvuosiin verrattuna. Suomessa haasteena on huolehtia, että maanomistajien haluun lähteä mukaan metsäluonnon monimuotoisuuden suojeluun kyetään vastaamaan. Vähäiset henkilöstöresurssit ja määrärahojen riittämättömyys eivät saisi rajoittaa asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä.
Vapaaehtoinen suojelussa metsänomistaja voi oma-aloitteisesti esittää metsiään rauhoitettavaksi. Sen jälkeen viranomainen arvioi tarjotun metsän luontoarvoja, esimerkiksi runsas lahopuusto ja muiden suojelualueiden läheisyys nostaa alueen suojeluarvoa. Suojelu voi olla määräaikaista tai pysyvää, josta metsänomistaja saa korvauksen. Tavoitteena on muodostaa suojeltujen alueiden toisiinsa kytkeytynyt verkosto, joka tukee harvinaisten ja uhanalaisten lajien levittäytymistä ja säilymistä.
Raportti verkossa
Lisätietoja
Kehittämispäällikkö Jukka-Pekka Jäppinen, Suomen ympäristökeskus,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, p. 0295 251 235
Linkit
Lahopuuvaltaista sekametsää. Kuva Riku Lumiaro.