Levin Taalovaara Ounasjoelta kuvattuna 30.5.2017 © Kuva: Tatu Moilanen
Kevättulvat ajoittuivat Pohjois- ja Itä-Suomessa kylmän kevään seurauksena selvästi tavanomaista myöhemmäksi, paikoin jopa ennätyksellisen myöhäisiksi. Osassa Lappia toinen tulvahuippu on vasta edessäpäin, eli kevään suurimmat vedenkorkeudet ja virtaamat saavutetaan vasta kesäkuun puolella.
Lounais-Suomessa ja Pirkanmaalla pitkään jatkunut vähäsateisuus näkyy selvästi sekä vesistöissä että pohjavesissä, ja vesivarastot ovat tällä hetkellä monin paikoin harvinaisen alhaalla. ”Esimerkiksi Längelmävesi on yli 100-vuotisessa havaintoaikasarjassa ollut toukokuun lopussa alempana vain kahdesti aiemmin, vuosina 1942 ja 2003", toteaa hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Hämeessä osa järvien vedenpinnoista on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen alhaalla ja kääntymässä hitaaseen laskuun. Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvi, Längelmävesi ja Tarjanne jäävät todennäköisesti koko kesän ajaksi poikkeuksellisen alhaalle.
Keski- ja Itä-Suomen suurten järvien pinnat nousevat kesäkuussa pääosin keskimääräiseen kevätkorkeuteen. Päijänteen vedenkorkeus jää kesäkuussa tavallista alemmaksi ja Pielinen nousee hieman keskimääräistä korkeammalle.
Lapin joet uuteen huippuun kesäkuun puolivälissä
Ounasjoen, Tornionjoen ja Ivalojoen ennustetaan nousevan kevään toiseen vedenkorkeushuippuun kesäkuun puolivälin tienoilla. Tenojoella keskimääräistä suurempi tulvahuippu on jo ennen kesäkuun puoliväliä.
Sulanta jakaantui Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Kalle Sippelin mukaan toukokuun lopun viilenemisen vuoksi kahteen erään. Jakaantuminen tasoittaa toisaalta tulvahuippuja, eli toiset huiput jäävät todennäköisesti samansuuruisiksi ensimmäisten kanssa. Runsaat vesisateet sulantajaksolla voivat kuitenkin vielä muuttaa tilannetta.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun luonnontilaiset järvet saavuttavat huippunsa touko-kesäkuun vaihteessa eli kahdesta neljään viikkoa tavallista myöhemmin.
Vesitilanne toukokuussa 2017
Sadanta
Toukokuu oli suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea selvästi keskimääräistä vähäsateisempi. Näillä alueilla kuukauden sademäärä oli yleisesti alle 20 mm, mikä on vain noin kolmannes keskimääräisestä.
Pohjoista kohti mentäessä kuukauden sademäärä kasvoi siten, että sateisinta oli Kainuussa sekä paikoin Pohjois-Karjalassa, missä satoi yleisesti 40–60 mm. Erityisen sateista oli toukokuun puolivälin paikkeilla.
Kainuusta edelleen pohjoiseen mentäessä sademäärät pienenivät ja Lapissa oli selvästi keskimääräistä vähäsateisempaa. Kaikkein kuivinta oli Inarin Lapissa, missä satoi vain noin 10 mm.
Lumen vesiarvo
Lumet sulivat Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Keski-Suomen pohjoisosissa viileän kevään takia harvinaisen myöhään, ja toukokuun alussa näillä alueilla oli vielä lähes yhtenäinen lumipeite. Kuukauden alkupäivinä sulaminen oli nopeaa, mutta säiden viilettyä sulaminen pysähtyi uudestaan ja paikoitellen lunta saatiin hiukan lisääkin.
Toukokuun puolivälissä noin puolet maasta oli vielä lumen peitossa ja lunta oli huomattavasti tavallista enemmän, Kainuussa ja Etelä-Lapissa paikoitellen jopa moninkertaisesti viime vuosikymmenten keskiarvoon verrattuna.
Toinen, erityisesti Lapissa merkittävä, sulamiskausi alkoi heti toukokuun puolivälin jälkeen. Lumen vesiarvo pieneni tällöin pohjoisessa enimmillään useita kymmeniä millimetrejä päivässä. Kuukauden lopussa sää kuitenkin viileni jälleen ja jo pitkälle edennyt sulaminen keskeytyi.
Toukokuun päättyessä lumisia alueita löytyi edelleen Pohjois- ja Keski-Lapista, Koillismaalta ja Kainuusta. Pohjois-Lapin lumisimmilla tunturialueilla lumen vesiarvo oli vielä jopa 100 mm.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Lumen sulamisesta johtuvat kevättulvat ajoittuivat kylmän kevään seurauksena Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa selvästi tavanomaista myöhemmäksi, ja eräissä osissa Pohjois-Suomea kevään suurimmat vedenkorkeudet ja virtaamat saavutetaan vasta kesäkuun puolella. Esimerkiksi Pudasjärven, Tuulisalmen havaintoaseman lähes 60-vuotisen havaintojakson aikana kevään suurin vedenkorkeus ei ole koskaan aiemmin sattunut näin myöhään (30.5.). Suuruudeltaan kevättulvat ovat olleet enimmäkseen tavanomaisia.
Lounais-Suomessa ja Pirkanmaalla vedenkorkeudet ja virtaamat olivat toukokuussa harvinaisen alhaalla. Viime aikojen vähäsateisuus näkyy vesistöissä selvästi. Esimerkiksi Längelmävesi, Säkylän Pyhäjärvi, Vesijako, Kuohijärvi ja Kukkia olivat toukokuun päättyessä ajankohtaan nähden erittäin alhaalla. Myös Inarijärven pinta on alhaalla myöhäisestä kevättulvasta johtuen.
Keskivirtaamat ovat Etelä- ja Lounais-Suomen vesistöissä olleet yleisesti ajankohdan keskimääräisten arvojen alapuolella. Lapin myöhäisen kevään myötä myös Kemijoen keskivirtaama jäi toukokuussa selvästi tavanomaista pienemmäksi.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnat ovat ajankohtaan nähden keskimääräistä alempana lähes koko maassa. Maan pohjois- ja itäosissa lumet ovat sulaneet keskimääräistä myöhemmin, mikä on hidastanut pohjavesivaraston täydentymistä alueella. Pinnankorkeudet ovat Pohjois- ja Itä-Suomessa nyt 10–30 cm keskiarvoja alempana, mutta nousevat kevään edetessä.
Maan eteläosissa pohjavedet laskevat kesäiseen tapaan ja ovat nyt 20–30 cm keskiarvoja alempana. Etelä-Suomessa sateiset jaksot olisivat tärkeitä pohja- ja maavesivaraston täydentymisen kannalta.
Routa
Maan pohjoisosissa routakerros on alkanut ohentumaan sekä ylhäältä että alhaaltapäin. Routaa esiintyy 20–50 cm syvyydessä 15–40 cm linsseinä.
Pintaveden lämpötila
Maan etelä- ja keskiosassa vesistöjen lämpötilat ovat nousseet viileästä säästä johtuen varsin hitaasti. Suuren osan toukokuuta lukemat olivat ajankohtaan nähden keskimääräistä alempia tai enintään keskiarvon tuntumassa. Helatorstaiviikolla veden lämpötilat kävivät paikoin tavanomaista korkeammissa lukemissa, mutta viilenivät taas sen jälkeen.
Kuukauden päättyessä pintaveden lämpötilat olivat maan etelä- ja länsiosassa pääosin 12–16 astetta ja maan keskiosassa olivat 6–13 astetta. Lukemat ovat pääosin tavanomaista alempia.
Lapissa pintaveden lämpötilan mittauskausi ei ole vielä alkanut jääpeitteen vuoksi.
Jäänpaksuus
Järvien jäidenlähtö on edennyt tänä keväänä viileästä säästä johtuen hitaasti. Toukokuun alkupuoliskolla jäät olivat sulaneet pääosin maan keskiosaa myöten. Kuukauden loppupuolella jäät lähtivät maan itäosassa ja Kainuussa.
Tämän kevään jäidenlähtö oli 2000-luvulle myöhäinen, mutta ei poikennut merkittävästi 1900-luvun keskimääräisestä jäänlähtöajasta maan etelä- ja keskiosassa. Esimerkiksi Kallavedellä tämän kevään jäidenlähtö oli myöhäisin 20 vuoteen.
Lapin järvillä jäätä oli vielä toukokuun alkupuolella paksulti, kunnes ne alkoivat heiketä kuukauden puolivälissä. Toukokuun lopussa jäänpaksuuden mittauksia pystyttiin tekemään enää Kilpisjärvellä, muualla jäät olivat liian heikkoja mitattaviksi. Kilpisjärvellä talven toistaiseksi suurin jäänpaksuus mitattiin 10. toukokuuta (95 cm) ja kuukauden lopullakin jäätä oli vielä liki 80 cm.
Heikkeneviä jäitä tulee varoa Lapissa. Jokijäät ovat lähteneet pääosin Pohjois-Lappia lukuun ottamatta.
LISÄTIETOJA
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä @pinnanalta:
Vesitilanne yleensä
Tutkimusinsinööri Jarmo Linjama, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 382, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Kalle Sippel, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 646, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.