Helmikuun alku oli sateinen, ja lumen määrä kasvoi koko maassa. Alkukuun jälkeen pakkaset kiristyivät ja sateet jäivät vähäisiksi. Lunta on maan etelä- ja keskiosissa selvästi tavallista enemmän mutta Etelä-Lapissa harvinaisen vähän. Kattojen lumikuormia kannattaa tarkkailla erityisesti rannikkoalueilla ja Pohjois-Savossa. Vedenpinnat jatkoivat helmikuussa laskuaan, ja Itä-Suomen suurissa järvissä vesi on edelleen hyvin alhaalla. Myös pohjaveden pinnat ovat koko maassa alhaalla, ja routaa on vähälumista Etelä-Lappia lukuun ottamatta vähän. Järvien jäät ovat monin paikoin keskimääräistä paksumpia, mutta erityisesti etelässä suuri osa kokonaispaksuudesta on haurasta kohvajäätä.
Sadanta
Helmikuussa lähes kaikki sateet ajoittuivat kuun alkuun, ja kuukauden 10. päivän jälkeen sateet jäivät erityisesti maan etelä- ja keskiosissa vähäisiksi. Kuukauden sadanta oli koko maassa alle 30 mm eli 60–85 % keskimääräisestä.
Lumen vesiarvo eli lumikuorma
Helmikuun 10 ensimmäisen päivän aikana lumipeite kasvoi koko maassa selvästi. Eniten lunta tuli Vuoksen vesistöalueella, jossa lumen vesiarvo kasvoi yli 20 mm (eli lumikuorma yli 20 kg/m2). Tämän jälkeen lumimäärät eivät selkeiden pakkassäiden vuoksi juurikaan muuttuneet ennen kuukauden viimeisten päivien lumisateita, jotka sijoittuivat lähinnä Lappiin. Helmikuun lopussa lumen vesiarvo oli valtaosassa Suomea 90–130 mm. Etelärannikolla vesiarvo vaihteli välillä 130–160 mm, ja Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä pohjoisimmassa Lapissa lunta oli tätäkin enemmän. Paikoitellen lumen vesiarvo oli Pohjois-Savossa jopa 200 mm. Vähiten lunta oli edelleen Etelä-Lapissa, missä lumen vesiarvo oli vain 70–90 mm. Maan etelä- ja keskiosissa lumimäärä on selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa suurempi, kun taas suuressa osassa Lappia lunta on huomattavasti tavallista vähemmän.
Lumen tiheys katolla on monin paikoin yli 250 kg/m3, jolloin 50 sentin lumikerros painaa yli 125 kg/m2 ja metrin kerros yli 250 kg/m2. Etelä- ja länsirannikolla lumikuorma on nyt monin paikoin suurempi kuin vuosina 1955–1969 rakennettujen rakennusten peruslumikuorma. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa myös uudempien rakennusten peruslumikuormat ylittyvät paikoitellen. Katoille lunta kertyy eri tavalla kuin maastoon, ja joihinkin kohtiin lunta voi kinostua paljon, jopa kaksi kertaa maaston lumikuorma. Kiinteistönomistajien onkin seurattava kattojen lumikuormaa aktiivisesti ja järjestettävä tarvittaessa lumenpoisto. Katolla oleva lumi ja jää saattavat erityisesti suojasäällä liukua yllättäen alas itsestään. Tämä tapahtuu usein nopeasti ja rajusti ja saattaa aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Talviseen tapaan järvien vedenpinnat olivat helmikuussa enimmäkseen laskusuunnassa. Luonnontilaisissa järvissä vedenkorkeuksien muutokset jäivät hyvin pieniksi, mutta useimmissa säännöstellyissä järvissä vedenpinnat laskivat selvästi voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeista johtuen. Helmikuun lopussa vedenpinnat olivat maan etelä- ja keskiosissa sekä Etelä-Lapissa monin paikoin pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Erityisen suuria erot keskiarvoihin olivat Vuoksen vesistöalueen suurilla järvillä. Saimaan, Haukiveden ja Pihlajaveden lisäksi myös Oulujärvi oli noin puoli metriä keskimääräistä matalammalla. Myös virtaamat pysyivät helmikuulle tyypillisesti pieninä, ja päävesistöjen virtaamat olivat selvästi ajankohdan keskiarvoja pienempiä.
Pohjaveden korkeus
Talvinen pohjaveden pintojen lasku jatkui helmikuussa. Suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea pohjaveden pinnankorkeudet vaihtelivat 15–35 cm alle keskimääräisen. Poikkeuksina ovat Hämeen eteläosat sekä paikoitellen Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala, joissa vajaus ajankohdan keskiarvoon on 30–60 cm:n luokkaa. Pohjois-Suomessa pinnankorkeudet ovat 5–20 cm alle keskiarvon.
Routa
Routaa esiintyy maan etelä- ja keskiosissa 10–30 cm. Etelärannikon runsaslumisella alueella routaa on 0–10 cm eli 10–20 cm keskimääräistä vähemmän. Länsirannikolla roudan syvyys on 20–25 cm ajankohdan keskiarvoa pienempi. Keski- ja Itä-Suomen soilla on routaa 5–20 cm, mikä on 5–10 cm keskimääräistä enemmän. Kyseisillä alueilla lämpöä luovuttavan pohjaveden pinta on ollut alhaalla syksystä alkaen, joten routa on päässyt etenemään tavallista syvemmälle. Kainuussa ja Koillismaalla lunta on metsissä paljon tykkylumena ja vähemmän maan pinnalla, mistä johtuen routaa muodostuu paikoitellen muita alueita syvemmälle. Siitä huolimatta routaa on näillä alueilla 5–10 cm keskiarvoja vähemmän. Vähälumisessa Lapissa routaa on 40–140 cm, mikä on 20–35 cm enemmän kuin yleensä.
Jäänpaksuus
Vesistöjen jäänpaksuudet kasvoivat helmikuun kovista pakkasista huolimatta lumen eristävyyden takia vain 2–10 cm. Teräsjäätä ei tullut lisää, vaan jäät paksuuntuivat lumisohjon ja veden jäätyessä kohvajääksi. Helmikuun 28. päivän mittausten perusteella jäänpaksuus oli koko maassa 50–70 cm. Maan etelä- ja keskiosissa jäät ovat edelleen 5–15 cm ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja paksumpia, Pohjois-Suomessa enimmäkseen keskiarvon tuntumassa. Erityisesti maan etelä- ja keskiosissa hauraan kohvan osuus jään kokonaispaksuudesta on suuri, jopa selvästi yli puolet.
Ennuste
Lämpötilan ennustetaan pysyvän lähiviikkoina pääosin pakkasen puolella, jolloin jokien virtaamat pysyvät pieninä. Lunta kertynee maan etelä- ja keskiosissa vielä hieman, Lapissa keskimääräisissä sääoloissa vielä 30–40 kg/m2. Etelä- ja Itä-Lapissa, Kemijoen ja Kuusamon alueilla lunta on hyvin todennäköisesti vielä maaliskuun lopullakin tavallista vähemmän.
Suurten lumimäärien myötä myös kevättulvista on odotettavissa tavanomaista suurempia. Tämän hetken ennusteen mukaan virtaamat ovat suurimmillaan Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Etelä-Pohjanmaalla huhtikuun alkupuolella tai kuukauden puolivälissä, muualla maassa myöhemmin. Kokkola-Joensuu linjan eteläpuolella lunta on selvästi keskimääräistä enemmän, etelärannikolla ja Etelä-Pohjanmaalla jopa kaksinkertaisesti ajankohdan keskimääräiseen verrattuna. Näillä alueilla onkin odotettavissa viimekeväistäkin suurempi lumitulva. Ratkaisevaa on kuitenkin sulamiskauden sää. Jos sulaminen tapahtuu useassa jaksossa, jää tulvahuippu selvästi pienemmäksi kuin kertasulamisella.
Saimaan vedenkorkeus on 50 cm ajankohdan keskimääräisen alapuolella. Ennusteen mukaan vedenkorkeus jatkaa hidasta laskuaan maaliskuussa. Vedenkorkeus jää kevääseen asti reilusti tavanomaista alemmaksi. Lumisen talven johdosta veden pinnan ennustetaan kuitenkin nousevan keväällä lähemmäs ajankohdan pitkäaikaista keskitasoa.
Pohjois-Karjalasta Pirkanmaalle ulottuvalla alueella monet suuret luonnontilaiset järvet kuten Iso-Längelmävesi, Konnevesi, Nilakka ja Pielinen pysyvät maaliskuussa selvästi tavallista alempana. Luminen talvi parantaa keväällä myös näiden järvien vesitilannetta. Päijänteen pinta on noin 10 cm ajankohdan keskimääräisen alapuolella ja laskee maaliskuussa 5-20 cm.
Suurten vesistöjen laskujokien Kymijoen, Kokemäenjoen ja Oulujoen virtaamien ennustetaan pysyvän maaliskuussa tavallista pienempinä. Yläpuolisten järvien juoksutuspäätökset vaikuttavat kuitenkin virtaamien suuruuteen.
Pohjaveden pinnat lähtevät ennusteiden mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa nousuun maalis-huhtikuun vaihteessa ja pohjoisempana viimeistään huhti-toukokuun vaihteessa.
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 831 9165, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Eliisa Haavanlammi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 537, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 353 9329, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Harri Myllyniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 861 7743, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sivun alkuun