|
|
|
|
Kuva: Mirjam Orvomaa
|
Helmikuu kului ajankohtaan nähden verrattain lauhassa säässä. Lumikuorma karttui jokseenkin tavanomaisesti. Vaikka lumikuorma ei ollut missään päin maata poikkeuksellisen suuri, sattui kuukauden puolivälissä Laukaassa ihmishengen vaatinut ratsastushallin sortuminen. Lumikuorma ei ollut varsinainen syy sortumiseen, mutta rakennevirheet ilmenevät usein lumikuorman noustessa 80−100 kg/m2:n tuntumaan. Lunta on nyt Etelä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa ajankohtaan nähden tavallista enemmän, mutta Itä-Suomessa ja erityisesti Kainuussa selvästi tavallista vähemmän. ”Suurten hallien lumikuormia on hyvä seurata, mutta esim. omakotitalot eivät kuulu riskikohteisiin kattojen kestävyyden osalta”, kertoo hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Kuukauden aikana roudan syvyys ja jäänpaksuus eivät muuttuneet merkittävästi vähäisistä pakkasista johtuen, vaikka yleensä sekä jääpeite että routakerros kasvavat koko maassa maaliskuulle saakka. Jäänpaksuus ja roudan syvyys ovat suuressa osassa maata ajankohdan keskimääräistä pienempiä.
Itä- ja Keski-Suomen suurten järvien pinnat edelleen korkealla, jokien virtaamat talvisen pienissä lukemissa
Maan keski- ja itäosissa useimpien suurten järvien vedenpinnat ovat edelleen ajankohtaan nähden korkealla. Saimaan vedenkorkeus on yli 60 cm ajankohdan keskitason yläpuolella. Korkeasta vedenpinnasta, siitä johtuvasta suuresta luonnonmukaisesta juoksutuksesta ja normaalin pakkastalven pienenevästä tulovirtaamasta johtuen Saimaan vedenkorkeus laskee ajankohtaan nähden tavallista nopeammin. Ennusteen mukainen vedenpinnan lasku aiheuttaa riskin saimaannorppien pesien rikkoutumiselle, minkä vuoksi Pielisestä ja Kallavedestä juoksutetaan lisää vettä Saimaaseen helmi-maaliskuun aikana. Lisäjuoksutus pienentää Saimaan vedenkorkeuden alenemaa noin 5 cm.
Etelä- ja Lounais-Suomen jokien virtaamat ovat ajankohdalle tyypillisen pienissä lukemissa. Ennusteen mukaan sää jatkuu viileänä ja virtaamat pysyvät pieninä ainakin maaliskuun puoliväliin asti. Lunta Etelä-Suomessa on kertynyt tavallista enemmän. Paikoin lumen vesiarvo on yli 50 mm keskimääräistä suurempi. ”Pitkän jakson ennusteen mukaan sää pysyy keskimääräistä viileämpänä aina maaliskuun loppuun asti ja lumen kertyminen jatkuu mahdollisesti vielä huhtikuulle, mikä lisää kevättulvan riskiä. Lumen määrän lisäksi sulamiskauden sää kuitenkin ratkaisee kevättulvan suuruuden”, toteaa Suomen ympäristökeskuksen tutkija Harri Myllyniemi.
Pohjois-Suomessa järvien vedenpinnat jatkavat maaliskuussa laskua ja virtaamat ovat talvisissa lukemissa.
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
Vesitilanne helmikuussa 2013
Sadanta
Helmikuussa satoi ajankohdalle tyypillisen niukasti. Kuukauden sadanta oli pääosin 20−30 mm eli lähellä keskimääräistä tai sitä pienempi. Sateet tulivat pääosin lumena koko maassa.
Lumen vesiarvo eli lumikuorma
Lumen vesiarvo eli lumikuorma kasvoi helmikuussa maan etelä- ja keskiosissa eniten ennen kuukauden puoliväliä tulleissa lumipyryissä. Kuukauden loppupuolella uutta lunta saatiin vain vähän. Kuukauden viimeisten päivien suojasäät eivät ehtineet sulattaa lunta kuin pieniä määriä. Pohjoisessa lumen vesiarvon kasvu oli melko tasaista ja vähäistä koko helmikuun ajan. Kuukauden lopussa maastossa mitattu keskimääräinen lumikuorma oli länsirannikolla enimmäkseen 40–80 kg/m2, muualla maan etelä- ja keskiosissa Oulun korkeudelle asti 80–110 kg/m2. Kaakkois-Suomessa lunta oli enemmän, 100–140 kg/m2. Myös Etelä-Lapissa ja Koillismaalla lumikuorma oli 100–140 kg/m2, muualla Lapissa pääosin 130–180 kg/m2. Lunta on Etelä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa ajankohtaan nähden tavallista enemmän, Itä-Suomessa ja erityisesti Kainuussa selvästi tavallista vähemmän.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Järvien pinnat laskivat helmikuussa talviseen tapaan lähes koko maassa. Useimmissa luonnontilaisissa järvissä vedenkorkeuden muutos jäi pieneksi, kun taas monessa säännöstellyssä järvessä vedenpinnan lasku oli nopeaa. Vedenkorkeudet olivat enimmäkseen lähellä ajankohdan keskiarvoja, mutta suurimpien järvien pinnat ovat edelleen korkealla. Saimaan vedenkorkeuden ero keskiarvoon oli helmikuun lopussa n. 60 cm ja Päijänteen n. 25 cm. Myös Oulujärvessä ja Inarinjärvessä sekä Pohjanmaan Lappajärvessä ja Evijärvessä vesi oli selvästi tavallista ylempänä. Pielisen pinta oli Saimaaseen tehtyjen lisäjuoksutusten ansiosta jo lähes tavanomaisessa helmikuun lopun korkeudessa. Päävesistöjen keskivirtaamat olivat helmikuussa vähintään tavanomaisia tai sitä suurempia vetisen loppuvuoden jäljiltä. Rannikon pienissä joissa virtaamat olivat pääosin ajankohdalle ominaisia.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnankorkeudet laskivat helmikuun aikana pääosin talvelle tyypilliseen tapaan. Pinnat ovat suuressa osassa maata edelleen 10−20 cm yli ajankohdan keskiarvon. Lumi- ja routakerroksen hidastaessa veden imeytymistä pohjavedet laskevat vähitellen koko maassa.
Routa
Roudan syvyydessä ei tapahtunut suuria muutoksia helmikuussa. Maan eteläosassa routaa esiintyy 0−30 cm, joka on noin 10−20 cm ajankohdan keskiarvoa vähemmän. Maan keskiosassa routaa on 10−35 cm, eli noin 10 cm vähemmän kuin keskimäärin. Maan pohjoisosassa routakerros on 20−80 cm, joka edustaa paikoitellen ajankohdan keskiarvoa, mutta suuressa osassa Lappia routaa on 20−30 cm alle keskiarvon.
Jäänpaksuus
Helmikuun aikana järvien jäänpaksuudessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Teräsjää ei vahvistunut juurikaan pidempien pakkasjaksojen puuttuessa. Paikoin jäät jopa ohenivat maan eteläosassa muutamalla sentillä. Lumesta ja vesisohjosta muodostuneen kohvajään määrä kasvoi osalla järvistä. Kuukauden lopussa mitatut jään kokonaispaksuudet olivat maan etelä- ja keskiosassa 30−55 cm ja maan pohjoisosassa 45−65 cm, Kilpisjärvellä kuitenkin jopa 80 cm. Kohvajään osuus jään kokonaispaksuudesta on tänä vuonna suuri. Jäät ovat lähes koko maassa ajankohdan keskiarvoa ohuempia.
Seuraa SYKEn hydrologeja Twitterissä
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 541, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 508 1004, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Juho Jakkila, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 148 560, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Harri Myllyniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 861 7743, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sivun alkuun