Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Vesitilanne joulukuun lopussa 2012: Tulvien sävyttämä vesivuosi päättyi hyydeongelmiin

Tiedote 3.1.2013 klo 0.00

Kuva: Riku Lumiaro 

Vesivuosi 2012 muistetaan poikkeuksellisen runsaista sateista ja lukuisista tulvista eri puolilla maata. Maan itäosassa ja Kainuussa satoi erittäin paljon. Vuoden sademäärä oli yleisesti 10−35 % keskimääräistä suurempi. ”Oulujoen vesistöalueen vuosisadanta oli suurin koko 100-vuotisella havaintojaksolla ja Vuoksen vesistöalueella satoi toiseksi eniten sataan vuoteen”, kertoo hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta. Vuoden mittaan koettiin lukuisia tulvia: kevättulvia Lapissa toukokuussa, kesätulvia Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa elokuussa, syystulvia Pohjanmaalla ja Satakunnassa lokakuussa. Lokakuinen tulva saartoi laajoja alueita ja aiheutti useiden miljoonien vahingot. Marras-joulukuussa hyydetulvia sattui eri puolilla maata jäättömissä joissa, viimeisimpänä vuoden päättyessä hyydepato nosti vettä Kymijoen alajuoksulla. Vuoden keskivirtaamat olivat päävesistöissä 30−50 % keskimääräistä suurempia.

Sään lämpeneminen nostaa Lounais-Suomen pienet joet tulvakorkeuteen, mutta helpottaa Kymijoen hyydeongelmia

Sään lämpeneminen nostaa jokien virtaamia ja vedenkorkeuksia eteläisessä Suomessa vuoden 2013 alussa, Lounais-Suomessa paikoin aina talvitulvaksi asti. Sirppujoen vedenpinta on lumen sulamisen ja vesisateiden vaikutuksesta noussut keskimääräisen kevättulvan tasolle. Jokien vedenpinnat ovat tammikuun alkupäivinä korkeimmillaan lähes keskimääräisen kevättulvan lukemissa myös Uskelanjoella, Perniönjoella, Yläneenjoella ja Aurajoella. Uudenmaan jokien, kuten Vantaanjoen, vedenpinnat nousevat vuoden alussa, mutta eivät yhtä merkittävästi. ”Sään ennustettu viileneminen hillitsee jokien vedenpintojen nousua ja laskuun ne kääntynevät torstaina”, arvioi tutkija Kalle Sippel Suomen ympäristökeskuksesta. Kokemäenjoen vesistöalueella Loimijoen vedenkorkeus yltänee tasolle, jolla alimmat pellot jäävät veden alle. Myös Karvianjoen ja joidenkin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan jokien vedenpintojen ennustetaan nousevan vuoden ensimmäisen viikon aikana.

Kymijoen alajuoksulla vedenpinta nousi joulukuun loppupuolella hyyteen takia paikoitellen 50−70 cm, mutta kääntyi laskuun vuodenvaihteessa lämmenneen sään myötä. Kymijoen alaosan hyydettä torjuttiin räjäytyksillä sekä pienentämällä Päijänteen juoksutusta Kalkkisten säännöstelypadosta. Päijänteen vedenpinta on kuitenkin hyvin korkealla, noin 30 cm ajankohdan keskitason yläpuolella, mikä on rajoittanut mahdollisuuksia pienentää juoksutusta. Mikäli sää pysyy leutona, Kymijoen vedenpinnat jatkavat laskuaan ja hyydeongelmat vähenevät edelleen. Kymijoen lisäksi muualla Suomessa ei tiettävästi ole tällä hetkellä merkittäviä hyydeongelmia. Joissain pienissä joissa jääkansi on muodostunut paikoin huomattavan korkealle hyydepatojen aiemmin aiheuttaman vedenpinnan nousun vuoksi. Patojen purkauduttua ja vedenpinnan laskettua jään ja jokiveden väliin on jäänyt "tyhjä tila" ja jääkansi voi olla petollinen.

Päijänteen ohella useimmat muut suuret järvet ovat erittäin korkealla maan keski- ja itäosissa. Saimaan vedenpinta on vuodenaikaan nähden korkeimmillaan sitten vuoden 1981, mutta hitaassa laskussa. Vuodenvaihteessa Saimaan juoksutusta pienennettiin 1000 m3/s:sta 900 m3/s:iin.

Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa 

Vesitilanne vuonna 2012

Sadanta

Vuonna 2012 satoi koko maassa tavallista enemmän. Vuosisadanta oli maan etelä- ja keskiosasta Etelä-Lappiin 600−950 mm ja Keski- ja Pohjois-Lapissa 450−700 mm, mikä oli 10−35 % keskiarvoa suurempi. Hyvin runsaasti sadetta kertyi etenkin maan itäosassa; Oulujoen vesistöalueella vuosisadanta oli ennätyksellinen ja Vuoksen vesistöalueella toiseksi suurin 100-vuotisella havaintojaksolla. Myös muualla maan etelä- ja länsiosassa satoi paljon. Sateisinta aikaa oli kesä-lokakuu. Joulukuussa satoi yleisesti 20−80 mm eli keskimääräisen molemmin puolin. Maan keskiosassa satoi alle, pohjoisessa yli keskimääräisen. Eniten sadetta kertyi Kymenlaaksossa, yli 80 mm. Joulukuun sateet tulivat pääosin lumena, kuukauden lopussa myös vetenä.

Lumen vesiarvo

Vuoden 2012 alussa maa oli Etelä-Suomessa paljaana, mutta tammikuussa lunta saatiin reilusti koko maahan. Talven kuluessa lunta kertyi Lounais- ja Länsi-Lappiin selvästi tavallista enemmän. Sen sijaan Inarin seudulla ja osissa Itä-Suomea viime talvi oli vähäluminen. Syksyn ensilumi saatiin lähes koko maahan jo lokakuussa, mutta pysyvästi lumipeite jäi silloin vain Lappiin. Marraskuussa sää oli ajoittain hyvin lauhaa, mutta kuukauden viimeisinä päivinä talvi tuli rytinällä eteläänkin. Joulukuussa lumikuorma kasvoi reilusti valtaosassa maata. Etelärannikolla ja Lounais-Suomessa sekä osissa Pohjois-Lappia lunta oli joulukuussa selvästi tavallista enemmän, kun taas Etelä-Lapissa, Koillismaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa lumikuormat olivat tavallista pienempiä. Joulukuun viimeisinä päivinä lauha sää ja vesisade sulattivat lunta hieman maan etelä- ja keskiosassa. Vuodenvaihteessa lunta oli etelärannikolla 60–100 kg/m2, muualla Etelä- ja Keski-Suomesta Etelä-Lappiin asti lumikuorma oli 30–60 kg/m2, Keski- sekä Pohjois-Lapissa 60–110 kg/m2. Käsivarren Lapissa lumikuorma oli yli 110 kg/m2.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Vesivuotta 2012 luonnehtivat monet tulvat. Sulamisvedet aiheuttivat suuret kevättulvat Lapissa, rankat sateet saivat joet tulvimaan eri puolilla niin kesällä kuin syksylläkin. Tilanne oli pahin Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa lokakuun alussa.

Myös järvien korkea vedenpinta aiheutti vuoden mittaan ongelmia. Itä-Suomen suurimmat järvet olivat jo alkuvuonna korkealla, ja poikkeuksellisen runsaat sateet pahensivat tilannetta pitkin vuotta. Myös pienten järvien pinnat kävivät monin paikoin harvinaisen korkealla, ja esimerkiksi Kainuussa rikkoutui loppukesästä ajankohdan ennätyksiä. Saimaan juoksutus jouduttiin pitämään koko syksyn suurena korkean vedenpinnan aiheuttamien vahinkojen estämiseksi ja vähentämiseksi.

Loppuvuonna pakkaset käänsivät vedenpinnat laskuun. Hyydepadot aiheuttivat kuitenkin joulukuussa useilla joilla ongelmia, kun pakkaset olivat kovia mutta suuren virtaaman takia jääkantta ei muodostunut. Pahimmissa paikoissa hyydepatoja jouduttiin räjäyttelemään usean päivän ajan. Viimeisimpänä hyydepatoja oli vuoden päättyessä Kymijoella. Kuukauden lopussa vedenpinnat olivat suuressa osassa maata jo lähellä ajankohdan keskikorkeuksia, mutta Itä- ja Keski-Suomen suurissa järvissä vesi oli edelleen useita kymmeniä senttejä ajankohdan keskiarvoa korkeammalla. Saimaan pinta oli jopa 70 cm ajankohdan keskiarvoa ylempänä.

Päävesistöjen vuosivirtaamat olivat Lappia lukuun ottamatta huomattavasti tavallista suurempia. Vuonna 2012 vettä virtasi Vuoksessa ja Kokemäenjoessa noin 30 % tavallista enemmän, ja Kymijoessa ja Oulujoessa lähes 50 % keskiarvovuotta enemmän. Joulukuun virtaamat olivat pääosin tavanomaista suurempia. Useissa suurissa säännöstellyissä joissa virtaamia pienennettiin hyydepatojen ehkäisemiseksi.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnat olivat kevättalvella 2012 hieman ajankohdan keskiarvoa ylempänä. Maan eteläosassa pinnannousu alkoi maaliskuun lopulla, mutta maan pohjoisosassa pohjavesivarastot alkoivat täydentyä vasta toukokuussa. Kesäkuussa pohjavedet laskivat koko maassa, mutta ne olivat kuitenkin pääosin vielä 5–15 cm yli ajankohdan keskimääräisen. Heinä- ja elokuun sateista johtuen pinnat olivat loppukesällä yleisesti 10–30 cm tavanomaista ylempänä, Pohjanmaalla ja Kainuussa eroa oli 30–80 cm. Runsassateinen syksy piti pohjaveden pinnat suuressa osassa maata 20–60 cm yli ajankohdan keskimääräisen. Talven saavuttua joulukuussa pohjavedet lähtivät pienoiseen laskuun, mutta pinnankorkeudet olivat silti 10–30 cm yli tavanomaisen.

Routa

Runsas lumipeite ja märkä maaperä hidastivat routakerroksen muodostumista talvikaudella 2011-2012. Maan etelä- ja itäosissa routaa esiintyi 0−10 cm, mutta paikoin routakerrosta ei muodostunut lainkaan. Maan keskiosassa routaa oli 10−20 cm ja pohjoisosissa 20−80 cm. Huhtikuun lopussa maan etelä- ja keskiosissa routakerros oli sulanut lähes kokonaan, pohjoisosissa routa suli touko-kesäkuussa. Syksyllä erittäin märkä maaperä hidasti maan jäätymistä ja marras-joulukuussa routaa esiintyi lähinnä vain pohjoisessa, jossa ohut lumipeite ja pakkaset edesauttavat paksun routakerroksen muodostumista. Vuoden päättyessä maan pohjoisosassa routaa oli 10−20 cm.

Haihdunta

Haihdunta oli vuonna 2012 huomattavasti tavallista vähäisempää, koska säät olivat viileitä ja erityisesti sateisia. Pohjanmaalla erot kesällä keskimäärin haihtuviin vesimääriin olivat suurimmat. Siellä Class A -astioilla mitatut kuukauden haihduntasummat olivat esimerkiksi kesäkuussa vain puolet tavanomaisesta.

Pintaveden lämpötila

Järvien pintaveden lämpötilat pysyttelivät kesällä keskimääräisen tuntumassa tai sen alapuolella. Lapissa vedet olivat jopa poikkeuksellisen viileitä. Heinäkuun alussa helteet lämmittivät vesiä ensimmäisen kerran yli 20 asteeseen maan etelä- ja keskiosassa. Kesän korkeimmat lämpötilat mitattiin suurimmassa osassa maata heinä-elokuun vaihteessa. Lukemat olivat silloin maan etelä- ja keskiosassa 19−23 astetta, Kainuussa ja Etelä-Lapissa 17−20 astetta, mutta Pohjois-Lapissa vain 10−14 astetta. Arvot jäivät keskimääräisiä vuosimaksimeja alemmiksi tai korkeintaan niiden tasolle. Syksyllä vedet jäähtyivät pääosin ajankohdalle tyypilliseen tapaan tai hieman sitä verkkaisemmin.

Jäänpaksuus

Tammi-huhtikuussa 2012 järvien jäät olivat koko maassa selvästi tavanomaista ohuempia ja myös rakenteeltaan heikkoja. Lumesta muodostuneen kohvajään osuus jään kokonaispaksuudesta oli suuri. Kevättalven suurimmat jäänpaksuudet olivat maan etelä- ja keskiosassa 40−55 cm ja pohjoisessa pääosin 55−65 cm, Kilpisjärvellä kuitenkin lähes 90 cm. Jäät lähtivät maan etelä- ja keskiosasta tyypilliseen aikaan, Lapissa hieman tavallista aiemmin. Syksyllä vesistöt jäätyivät monin paikoin keskimääräiseen aikaan. Lapin pienet järvet saivat jääpeitteen lokakuun loppupuolella, suurin osa maan etelä- ja keskiosan järvistä joulukuun alussa, ja etelän suurten järvien selät jouluun mennessä. Vuoden päättyessä järvien jäänpaksuus oli Lapissa 35−50 cm, maan etelä- ja keskiosassa 15−35 cm. Lukemat olivat pääosin ajankohdalle tyypillisiä. Vaikka jäät ovat monin paikoin jo paksuja, tulee maan eteläosan suurten järvien selillä ja salmissa liikkuessa olla varovainen. Alkutalvesta jäänpaksuus vaihtelee suuresti vesistön eri osissa. Ajoneuvoilla jäille ei ole syytä vielä mennä, jollei ole varma jään kestävyydestä koko ajomatkalla.

Seuraa SYKEn hydrologeja Twitterissä

Lisätietoja

Vesitilanne yleensä

Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 0400 148 541, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh.  040 831 9165, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Pohjavesi ja routa

Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 353 9329, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vesistöennusteet

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija Kalle Sippel, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 738 2083,  etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Sivun alkuun


Kohderyhmä: