|
|
|
Kuva: Johanna Korhonen
|
Kevään tulvahuippu ajoittuu säiden kylmenemisen takia etelärannikolla ja Etelä-Pohjanmaalla huhtikuun puoleenväliin tai loppupuolelle. Virtaamahuiput jäävät ennusteen mukaan viime keväistä pienemmiksi monissa vesistöissä. Järvijäät ovat paikoin vaarallisen heikkoja maan etelä- ja länsiosassa. Pohjoisessa ja idässä riittää vielä lunta, ja lumisimmilla alueilla erityisesti suurten hallien omistajien on syytä tarkkailla kattojen lumikuormaa.
Keväiset säät ehtivät sulattaa lumia maan länsiosissa ennen säiden kylmenemistä. "Vaihtelevien säiden takia lumien sulaminen on ollut katkonaista, mutta Turun ja Porin väliltä lumet ovat kuitenkin kadonneet jo lähes kokonaan", kertoo hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvijäät ovat jo heikkoja maan etelä- ja länsiosassa. Myös maan itä- ja keskiosassa jäät alkavat heikentyä. "Järvijään heikkeneminen kiihtyy erityisesti kun jään päällä oleva lumi on sulanut, jolloin tumma jäänpinta imee auringonsäteilyä tehokkaasti. Keväällä "puikkoontunut" monikymmensenttinen jääkin voi pettää kulkijan alla", varoittaa hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta. Jokijäät ovat jo erittäin heikkoja Lappia myöten.
Kylmä sää viivyttää tulvia
Etelärannikon ja Etelä-Pohjanmaan jokien virtaamat ovat kääntyneet laskuun sään kylmenemisen myötä. Kylmän sään ja virtaamien laskun ennustetaan jatkuvan ainakin pääsiäisen yli. "Ennusteen mukaan etelärannikolla ja Etelä-Pohjanmaalla on odotettavissa toinen virtaamahuippu huhtikuun puolivälissä tai loppupuolella ja se on todennäköisesti ensimmäistä virtaamahuippua suurempi", kertoo johtava hydrologi Bertel Vehviläinen. Kun tulva jakautuu kahteen osaan, jäänevät virtaamahuiput viime kevään suurimpia virtaamia pienemmiksi monessa vesistössä.
Lounais-Suomen pienissä jokivesistöissä toinen virtaamahuippu jäänee samansuuruiseksi tai pienemmäksi kuin ensimmäinen. Kokemäenjoen pääuomassa kevään suurin virtaamahuippu ajoittuu ennusteen mukaan parin kolmen viikon päähän, ja se jäänee tavanomaiseksi tai sitä pienemmäksi. Kymijoen tavallista suurempi virtaama pysyy suurena koko huhtikuun ajan Päijänteen juoksutuksen ja sulamisvesien takia. Päijänne, Saimaa, Pielinen ja Oulujärvi nousevat kevään ja kesäkuun aikana tavanomaiselle kesäkorkeudelle, Iso-Längelmävesi tavanomaista korkeammalle. Koko talven korkealla ollut Puula nousee kevään aikana 10–25 cm nykytasoltaan samalle tasolle, jolla se oli tammikuussa.
Keski-Pohjanmaalla ja pohjoisempana kevättulvat eivät ole vielä alkaneet. Etelä-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla on paikoin keskimääräistä enemmän lunta, joten kevättulvat voivat olla tavanomaista suurempia, mutta tulvan suuruus riippuu paljon loppukevään ja erityisesti sulamisajan säästä. Myös jääpatojen riski on olemassa, vaikka jäät ovatkin ohuita. Kevättulvien ajoitus tavanomaisella kevätsäällä on Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla huhti-toukokuun vaihteen tienoilla, Lapissa vasta toukokuun puolella. Inarijärven pinta laskee vielä huhtikuun ajan.
• Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
www.ymparisto.fi/vesitilanne
Vesitilanne maaliskuussa 2012
Sadanta
Valtaosassa maata maaliskuun sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta Pohjanmaalla satoi monin paikoin selvästi tavallista vähemmän. Keski-Pohjanmaalla ja Ylä-Lapissa kuukauden sadanta oli noin 20 mm, Etelä- ja Itä-Suomessa paikoitellen 50 mm. Muualla sadetta saatiin pääosin 20–40 mm.
Lumen vesiarvo eli lumikuorma
Maaliskuun alussa muutokset lumen vesiarvossa olivat pieniä. Ennen kuukauden puoliväliä lumi alkoi sulaa Länsi- ja Etelä-Suomessa, ja kuukauden loppupuolella sulaminen pääsi käyntiin myös Keski-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa lumen vesiarvon kasvu jatkui kuukauden loppuun asti.
Maaliskuun lopussa lunta oli eniten Lapin lounaisosassa, jossa lumen vesiarvo oli monin paikoin reilusti yli 200 mm. Muualla Lapissa sekä Koillismaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa lumen vesiarvo oli enimmäkseen 140–190 mm. Inarin seudulla lunta oli selvästi vähemmän. Oulu–Kuopio–Savonlinna-linjan läheisyydessä lumen vesiarvo vaihteli välillä 90–120 mm, ja lounaaseen päin mentäessä lumimäärä pieneni Uudenkaupungin nollaan asti. Perämeren rannikolla ja Länsi-Lapissa lunta oli keskimääräistä enemmän, kun taas Lounais-rannikolla, Inarin seudulla sekä Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa lumimäärä oli tavallista pienempi.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Lumien sulaminen alkoi näkyä maan länsiosan vesistöissä maaliskuun loppupuolella. Järvissä vedenpinta nousi vain vähän, mutta rannikkojoissa vesi nousi nopeasti korkealle ja virtaamat suuriksi. Lounaisrannikolla esimerkiksi Uskelanjoessa ja Aurajoessa vedenpinta kääntyi kuukauden lopussa jo laskuun tulvahuipun jälkeen, kun suurin osa lumista oli sulanut. Muissakin joissa tulvan nousu taittui kuukauden viimeisinä päivinä säiden kylmettyä.
Maan itä- ja pohjoisosissa vedenpinnat olivat maaliskuun ajan vielä laskusuunnassa. Luonnontilaisissa järvissä vedenkorkeuden muutos oli hidasta, mutta monissa säännöstellyissä järvissä vedenpinta laski reilusti, kun kevään sulamisvesille tehtiin tilaa. Idässä ja pohjoisessa vedenpinnat ja virtaamat olivat maaliskuun lopussa pääasiassa lähellä pitkän ajan keskiarvoja.
Maan länsiosissa vedenkorkeudet ja virtaamat olivat sen sijaan erityisesti rannikkoalueilla ajankohtaan nähden korkealla, koska kevättulvat alkoivat siellä tavallista aikaisemmin. Joissakin suurissa järvissä myös viime vuoden lopun runsaat sateet näkyvät vielä koholla olevina vedenpintoina. Useimpien päävesistöjen keskivirtaamat olivat maaliskuussa tavallista suurempia. Erityisesti Kymijoella juoksutukset pidettiin suurina.
Pohjaveden korkeus
Lähes koko maassa pohjaveden pinnankorkeudet olivat maaliskuun lopussa 5–25 cm yli ajankohdan keskiarvon. Maan eteläosissa pohjaveden pinnat ovat lumien sulamisvesien ansiosta nousussa. Muualla maassa kevään vaikutus nähtäneen huhtikuussa.
Routa
Routaa esiintyi kuukauden lopussa maan etelä- ja itäosissa vielä 0–10 cm, keskiosissa 10–20 cm ja pohjoisosissa 25–80 cm. Talven aikana routaa esiintyi koko maassa keskimääräistä vähemmän ja paikoitellen maan eteläosissa routakerrosta ei muodostunut lainkaan paksun lumikerroksen ja kostean maaperän vuoksi. Routamaksimi saavutettiin poikkeuksellisesti jo helmikuun pakkasten aikana lähes koko maassa Lappia lukuun ottamatta.
Jäänpaksuus
Järvijäät paksunivat hieman koko maassa maaliskuun alkupuolella, mutta alkoivat sulaa maan etelä- ja länsiosassa maaliskuun loppupuolella. Maan itä- ja pohjoisosassa jäänpaksuudet pysyivät loppukuussa ennallaan tai kasvoivat vielä hieman.
Maaliskuun lopussa vesistöjen jäänpaksuudet olivat maan etelä- ja länsiosassa alle 40 cm, maan keski- ja itäosassa sekä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla 40–55 cm. Lapissa jäätä oli 50–60 cm, Kilpisjärvellä kuitenkin 85 cm.
Jäät ovat suuressa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia. Maan etelä- ja länsiosassa järvien jäät ovat jo vaarallisen heikkoja. Joissa teräsjäätä on ollut harvinaisen vähän koko talven ajan, ja jokijäät ovatkin Lappia myöten erittäin petollisia.
Vesitilannepalvelu
Kattojen lumikuormat
Kansalaisten jäähavainnot Järviwikissä
Seuraa SYKEn hydrologeja Twitterissä
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 541, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 831 9165, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 353 9329, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 545, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sivun alkuun