Roukkajankosken vedenkorkeusasema Pohjois-Karjalassa 8.5.2014 Kuva: Jarkko Koskela
Toukokuussa vesitilanteet vaihtelivat paljon eri puolilla Suomea. Lapissa koettiin sulannasta johtuvia tulvia, Itä- ja Keski-Suomessa runsaat sateet nostivat vedenkorkeuksia ja virtaamia, mutta Lounais- ja Länsi-Suomessa vähävetinen jakso jatkui.
”Samaan aikaan kun kevättulvat olivat Lapissa paikoin keskimääräistä suuremmat, Lounais- ja Länsi-Suomessa virtaamat olivat ajankohtaan nähden erittäin pieniä”, toteaa hydrologi Jarkko Koskela Suomen ympäristökeskuksesta. Itä- ja Keski-Suomessa sadanta oli toukokuun kuluessa selvästi tavanomaista suurempi, mikä korvasi osin sulannan puuttumista ja täydensi vesivarastoja.
Lumien sulaminen ajoittui Lapissa toukokuulle ja kuukauden loppuessa lunta oli enää Käsivarren Lapissa. Toukokuun lopussa myös jäät olivat sulaneet Käsivartta lukuun ottamatta. Routaa esiintyi vielä Pohjois-Suomessa.
Tenojoella ja Muonionjoen pohjoisosissa vedenkorkeudet nousussa, muualla Lapissa tulvahuiput ohitettu
Pohjois-Lapissa Muonionjoella ja Tenojoella vedenkorkeudet nousevat vielä viimeisten lumien sulaessa tuntureilla.
”Tenojoella ja Muoniossa lähipäiville ajoittuva toinen huippu jäänee kuitenkin ensimmäisen kokoiseksi eli lähelle keskimääräistä. Muonionjoen pohjoisosassa Kaaresuvannossa ja Kilpisjärvellä toinen huippu sen sijaan on ensimmäistä selvästi suurempi”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta. Muualla Lapissa vedenkorkeuksien lasku voi pysähtyä ennustetun lämpimän ja sateisen sään myötä.
Viimeviikon sateiden kasvattamat virtaamat Perho-, Lesti-, Kala- ja Siikajoella sekä Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Savossa ovat nyt kääntyneet tai kääntymässä laskuun. Uudet rankat sateet ovat kuitenkin mahdollisia kesäkuun alussa ja voivat nostaa vedenkorkeuksia paikallisesti.
Toukokuun runsaiden sateiden myötä nousseet Itä- ja Keski-Suomen järvet kääntyvät laskuun viimeistään kesäkuun alkupuolella. Päijänteen vedenkorkeus laskee kesäkuussa 5–10 cm ja Saimaan pysyy lähellä nykytasoaan. Pirkanmaalla, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa, missä vedenkorkeudet ovat yhä paikoin tavanomaista alempana, luonnontilaiset järvet todennäköisesti pysyvät nykytasollaan tai laskevat kesäkuun aikana.
Vesitilanne toukokuussa 2014
Sadanta
Toukokuun aikana satoi epätasaisesti. Itä- ja Keski-Suomessa satoi laajasti yli 120 mm eli yli kaksinkertaisesti alueen keskimääräiseen verrattuna. Kuukauden keskivaiheilla Itä-Suomen ylittänyt saderintama toi mukanaan yli 50 mm vuorokausisateet. Lounais- ja Länsi-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa satoi toukokuun aikana selvästi vähemmän. Näillä alueilla sadesummat vaihtelivat keskimääräisen molemmin puolin. Käsivarren Lapissa satoi paikoin alle 20 mm.
Lumen vesiarvo
Koillismaalla ja valtaosassa Lappia lunta oli vielä toukokuun alussa reilusti. Enimmillään lumen vesiarvo oli Pohjois-Lapissa silloin yli 150 mm. Koleat säät keskeyttivät lumen sulamisen vapun tienoilla moneksi päiväksi, mutta säiden lämmettyä ennen toukokuun puoliväliä sulaminen jatkui taas vauhdilla. Kuukauden 20. päivänä yhtenäinen lumipeite oli enää Käsivarressa ja Saariselän ympäristössä, ja kuun loppuun mennessä lumi oli sulanut muualta kuin Käsivarren alueelta.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Sateet nostivat vedenkorkeuksia monella maan etelä- ja keskiosan järvellä toukokuun keskivaiheilla ja lopulla. Itä-Suomessa vesivarastot täydentyivät merkittävästi, mutta muualla vedenpintojen nousut jäivät enimmäkseen pieniksi. Pohjoisessa vedenpinnat nousivat reilusti lumen sulamisvesien ansiosta. Inarijärvellä ja Käsivarressa vedet nousivat vielä toukokuun lopussakin, muualla vedenpinnat olivat kääntyneet jo laskuun. Järvien vedenkorkeudet olivat koko maassa kuun lopussa enimmäkseen melko lähellä ajankohdan keskiarvoja, mutta poikkeuksia löytyi molempiin suuntiin. Suurista järvistä esimerkiksi Saimaa, Päijänne ja Oulujärvi olivat edelleen korkealla, kun taas mm. Inarijärven sekä usean järven pinta Pirkanmaalla oli selvästi tavallista alempana.
Kevätsulannasta johtuvat tulvahuiput ajoittuivat Lapissa kuun loppupuolelle ja olivat esimerkiksi Ounasjoen latvoilla tavanomaista suurempia. Itä- ja Keski-Suomen sekä Pohjois-Pohjanmaan runsaat sateet nostivat virtaamia kuun keskivaiheen jälkeen ja virtaamat olivat kuivan alkukuun jälkeen tavanomaisella tasolla ja paikoin jopa sitä suurempia. Keskivirtaamat Lounais- ja Länsi-Suomessa olivat toukokuussa selvästi tavanomaista pienempiä.
Pohjaveden korkeus
Maan etelä- ja keskiosissa lunta ei talvella juuri ollut ja sulanta tapahtui keskimääräistä aikaisemmin, minkä vuoksi pohjaveden pinnankorkeudet ovat suhteessa 10–30 cm keskiarvoa alempana. Etelä-Lapissa lumipeitteen sulaminen täydentää vielä pohjavesivarastoa ja korkeudet ovat 10–30 cm ajankohdan keskiarvoa ylempänä. Keski- ja Pohjois-Lapissa sulamisvesien täydentävä vaikutus näkyy vasta osittain syksyllä alhaisiksi jääneissä pohjaveden pinnankorkeuksissa, jotka ovat 20–40 cm alle ajankohdan keskiarvon.
Routa
Maan pohjoisosissa routaa esiintyy edelleen syvemmällä ja routakerroksen paksuus on monin paikoin vielä 5–20 cm.
Jäänpaksuus
Järvijäät lähtivät toukokuun aikana lähes koko Pohjois-Suomesta. Toukokuun alkupuolella jäät sulivat Kainuusta ja kuukauden loppuun mennessä Pohjois-Lapista lukuun ottamatta Käsivarren Lappia. Jäiden lähtö oli Kainuussa tavallista aikaisempi, Lapissa lähellä keskiarvoa. Toukokuun lopussa jäätä mitattiin vielä Kilpisjärvellä 79 cm.
Pintaveden lämpötila
Toukokuun alkupuolella veden lämpötilat olivat lähellä ajankohdan keskiarvoa tai sen yläpuolella. Erityisesti maan itäosassa vedet olivat tavallista lämpimämpiä. Toukokuun kolmannella viikolla vallinnut helteinen säätyyppi nosti myös järvien pintaveden lämpötiloja ajankohtaan nähden korkeisiin lukemiin maan etelä- ja keskiosassa. Helteiden myötä mitattiin 25.–26.5. pintaveden lämpötiloissa paikoin uusia toukokuun lämpöennätyksiä. Parhaimmillaan vedet olivat useilla havaintopaikoilla 20-asteisia. Sään äkillisen viilenemisen myötä myös vedet jäähtyivät merkittävästi, jopa viidellä asteella vuorokaudessa. Lisäksi tuulet sekoittivat vesimassoja ja nostivat kylmää alusvettä pintaan. Kuukauden päättyessä pintaveden lämpötilat olivat lähellä ajankohdan keskiarvoa. Suurimmassa osassa maata lämpötilat olivat 10–14 astetta paitsi Lapissa vielä alle 10 astetta.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi