Kuva: Mirjam Orvomaa
Vuosi 2014 oli vesioloiltaan erikoinen, sillä poikkeuksellisen vähälumisesta viime talvesta johtuen kevättulvat jäivät monin paikoin pieniksi. Useilla havaintopaikoilla vuoden suurimmat virtaamat mitattiinkin tavanomaisesta vuodesta poiketen kevään sijaan heti tammikuun alussa tai vasta marras-joulukuussa. Erityisesti etelä- ja lounaisrannikon joissa vuoden suurimmat virtaamat mitattiin vasta joulukuun alkupuolella. Joulun aikaan pakastunut sää käänsi virtaamat ja vedenkorkeudet laskuun koko maassa, ja paikoin kuun lopulla esiintyi hyydeongelmia. Vuodenvaihteen alla lauhtunut sää nosti vedenpintoja ja virtaamia vain hieman.
Jäät vielä heikkoja etelässä sekä suurten järvien selillä ja virtapaikoissa
Joulun ajan pakkaset saivat maan etelä- ja keskiosan järviä jääpeitteeseen, ja suurten järvien kuten Näsijärven ja Päijänteen selät jäätyivät uudenvuoden alla. Pakkaset kasvattivat jäitä etelässäkin paikoin jopa 10 sentin paksuisiksi ennen sään lauhtumista. Heikkoja jäitä tulee varoa maan eteläosassa sekä suurten järvien selillä. Alkutalvesta erot ranta-alueiden ja selkävesien tai virtapaikkojen välillä voivat olla huomattavan suuria.
Jäällä liikuttaessa tulee aina varmistua, että jää on kestävää koko matkalla. Vasta muutamia päiviä sitten jäätyneiden selkävesien jäät ovat vielä petollisen ohuita, vaikka rantojen tuntumassa jäätä olisikin jo paksulti.
”Lisäksi viime päivinä lauhtunut sää on heikentänyt tilannetta. Virtapaikoissa jäät ovat huonoja, eikä maan etelä- ja keskiosassa jokien jäille ole vielä mitään asiaa”, varoittaa hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta.
Virtaamat kasvussa etelä- ja länsirannikolla
Viime päivien lauha sää ja tämän päivän runsaat vesisateet kasvattavat virtaamia paikoin etelä-, lounais- ja länsirannikon joissa. Virtaamien kasvun ennustetaan kuitenkin jäävän melko vähäiseksi.
”Sunnuntaina sään ennustetaan taas kylmenevän ja virtaamat kääntyvät silloin laskuun”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta. Pohjoisempana ja sisämaassa virtaamat pysyvät tammikuun alkupuolella talvelle tyypilliseen tapaan pieninä. Jää nostaa paikoin edelleen jokien vedenkorkeuksia.
Järvi-Suomessa järvien pinnat pysyvät tammikuussa nykytasollaan tai laskevat. Saimaan ja Päijänteen vedenkorkeudet nousevat tammikuussa vielä noin 5 cm.
Vesitilanne vuonna 2014
Sadanta
Vuonna 2014 satoi suuressa osassa maata keskimääräistä niukemmin. Vuoden sademäärä vaihteli Pohjois-Lapin 400 mm:n ja Kainuun 700 mm:n välillä. Runsassateisimpia kuukausia olivat maan itäosassa toukokuu ja muualla heinä- ja elokuu. Vähäsateisimpia kuukausia olivat tammi- ja huhtikuu. Joulukuussa satoi koko maassa tavallista enemmän. Eniten satoi rannikkoalueella ja Kainuussa. Joulukuun sadanta oli pääosin 30–90 mm.
Lumi
Alkuvuosi 2014 oli poikkeuksellisen vähäluminen. Maan keskiosissa lunta oli laajoilla alueilla vähemmän kuin koskaan aikaisemmin noin 70-vuotisella havaintojaksolla, ja vain Lapissa ja Koillismaalla lumimäärä oli tavanomainen.
Syksyllä Itä- ja Pohjois-Suomeen satoi ensilumi jo syyskuussa, mutta muutaman päivän jaksoja lukuun ottamatta Oulu–Joensuu-linjan eteläpuoli oli lähes lumeton yli joulukuun puolivälin. Pohjois-Lappiin pysyvä lumi saatiin lokakuussa, muualle Pohjois-Suomeen vasta marraskuun loppupuolella. Joulukuun alkupuoliskolla lumen vesiarvo kasvoi Pohjois-Suomessa melko tasaisesti, ja joulun alla maa valkeni melkein koko maassa. Kuukauden viimeisinä päivinä lauhtunut sää ja vesisateet sulattivat lunta etelä- ja lounaisrannikolla. Vuoden päättyessä lumen vesiarvo oli maan etelä- ja länsiosassa alle 20 mm ja maan keski- ja itäosassa pääosin 15–50 mm. Nurmes–Pello-linjan pohjoispuolella lunta oli 50–80 mm.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Vuosi 2014 oli vedenkorkeuksien ja virtaamien kannalta erikoinen, sillä poikkeuksellisen vähälumisesta viime talvesta johtuen kevättulvat jäivät lähes kokonaan väliin. Kun sulamisvedet eivät täydentäneet vesivarastoja, moni järvi jäi erityisesti Keski- ja Länsi-Suomessa kesän ajaksi harvinaisen alas. Myös joissa vedenkorkeudet ja virtaamat pysyivät keväällä ja kesällä pitkään hyvin pieninä, ja useilla havaintopaikoilla vuoden suurimmat virtaamat mitattiin tavanomaisesta vuodesta poiketen kevään sijaan heti tammikuun alussa tai vasta marras-joulukuussa.
Joulukuun kolmella ensimmäisellä viikolla vesisateet nostivat vedenpintoja Etelä-Suomessa ja länsirannikon joissa paikoitellen reilustikin. Lounais-Suomen vähäjärvisissä vesistöissä jokien vuoden suurimmat virtaamat havaittiinkin juuri joulukuussa. Muualla vedenkorkeuksien muutokset jäivät enimmäkseen pieniksi. Pohjois-Suomen talvisilla alueilla vedenpinnat olivat enimmäkseen laskussa. Keskivirtaamat päävesistöissä olivat joulukuussa useimmissa joissa keskiarvoa pienempiä, mutta rannikon pienissä joissa ne olivat selvästi tavanomaista suurempia. Muutamilla joilla esiintyi joulukuussa hyyteen aiheuttamaa vedenpinnan nousua.
Pohjaveden korkeus
Tammi-maaliskuussa pohjaveden pinnat olivat koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta 10–30 cm yli ajankohdan keskiarvon. Pinnankorkeudet kääntyivät monin paikoin laskuun aikaisen kevään vuoksi noin kuukauden keskimääräistä aikaisemmin. Maan pohjoisosissa runsaan lumipeitteen sulaminen täydensi pohjavesivarastoja vielä pitkälti kesäkuuhun. Helteinen kesä ja kuiva syksy laskivat suuressa osassa maata pohjavedenpintoja loka-marraskuun vaihteeseen asti. Sateisen loppuvuoden ansiosta pohjaveden pinnat lähtivät nousuun ja olivat joulukuussa suuressa osassa maata 5–20 cm yli ajankohdan keskiarvon. Keski- ja Itä-Suomessa pohjavedenpinnat ovat edelleen nousussa, mutta silti hieman ajankohdan keskimääräistä alempana. Pohjois-Lapissa pinnat ovat 10–30 cm alle keskiarvon.
Routa
Talvella 2014 routaa muodostui koko maahan keskimääräistä myöhemmin. Routakausi jäi lyhyeksi, kun routamaksimi saavutettiin maan etelä- ja keskiosissa jo tammi-helmikuun vaihteessa ja pohjoisosissa jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mikä on kuukautta keskiarvoa aikaisemmin. Toukokuussa routaa esiintyi enää maan pohjoisosissa syvemmissä maakerroksissa. Syksyllä routaa muodostui paikoitellen maan itä- ja pohjoisosissa lokakuusta lähtien vähentyen välillä leutojen säiden aikana. Routaa esiintyi joulukuun puolivälissä paikoitellen maan keski- ja pohjoisosissa 0–15 cm. Maan eteläosissa kostea maaperä ja leuto sää viivästyttivät roudan muodostumista. Vähäisestä roudasta johtuen kovat puuskittaiset tuulet voivat kaataa puita.
Pintaveden lämpötila
Järviveden lämpötilat vaihtelivat kesällä säiden perässä laidasta laitaan. Juhannuksen jälkeen mitattiin paikoin kylmimpiä kesäkuun lopun lukemia 2000-luvulla. Heinäkuussa säätyypin muututtua helteiseksi myös pintaveden lämpötilat nousivat kovaa vauhtia. Kesän korkeimmat lukemat mitattiin suuressa osassa maata Jaakon päivän ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Vielä elokuun alkupuolella vedet pysyivät ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämpiminä. Varsinainen jäähtyminen alkoi elokuun 10. päivän jälkeen eli hieman tavanomaista myöhemmin.
Jäänpaksuus
Vuoden 2014 alkupuoli oli maan etelä- ja keskiosassa järvijäiden osalta poikkeuksellisen heikko. Suuret järvet jäätyivät vasta tammikuussa ja monin paikoin ne sulivat ennätysaikaisin huhtikuussa. Pohjois-Suomessa jäät puolestaan olivat paksuudeltaan ja kestoltaan ajankohdalle tyypillisiä.
Syksyllä useimmat Lapin järvet jäätyivät loka-marraskuussa. Pääosa maan etelä- ja keskiosan järvistä sai jääpeitteen vasta jouluviikolla. Päijänne ja Näsijärvi jäätyivät uudenvuoden alla. Jäät ovat kuitenkin vielä monin paikoin heikkoja ja vaihtelut vesistöjen eri osissa suuria. Vuoden päättyessä jäänpaksuus oli Lapin järvillä pääosin 40–55 cm. Lukemat ovat siellä lähellä ajankohdan keskiarvoa tai sitä suurempia. Kainuussa jäätä on pääosin 15–35 cm. Maan keskiosassa jäätä on pääosin 10–20 cm ja etelä- ja lounaisosassa maata alle 10 cm. Heikkoja jäitä on syytä varoa maan etelä- ja keskiosassa.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.