Kansalaishavaintoja Lammin Tiedepolulla

Vesinäytteenotto Lammilla. © Pirkko Kairesalo

Lammin biologiselle asemalle kesäkuussa avattavalla Tiedepolulla kävijät pääsevät kokeilemaan taitojaan esimerkiksi vesistötutkijoina ja tekemään havaintoja puiden lehtien vuodenaikaisvaihtelusta. Polku kiertää noin kahden kilometrin pituisen reitin Lammin biologisen aseman metsässä ja Pääjärven rannassa. Aktiviteetteja on kehitetty yhdessä tutkijoiden ja Suomen ympäristökeskuksen SYKEn kanssa. Kukin tietotauluista kertoo yhdestä ajankohtaisesta tutkimusaiheesta. Polulla kerrotaan esimerkiksi miten levät liikkuvat, miksi Suomen järvet ovat ruskeavetisiä, mitä on sukupuuttovelka, miten uhanalaisia kasveja voidaan suojella ja millainen on muurahaisten superkolonia.

Envibase-hankkeessakin kehitettävät kansalaishavainnot ovat olleet pitkään tärkeitä esimerkiksi perhos- ja linnustotutkimuksissa, ja tulevaisuudessa kenen tahansa tekemiä luontohavaintoja haluttaisiin käyttää yhä enemmän tutkimuksissa. Kansalaishavaintojen avulla voidaan saada enemmän tietoa esimerkiksi vesien tilasta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ennen kaikkea ne toimivat tavallisille ihmisille innostavana tapana tehdä luontohavaintoja ja osallistua ympäristön tilan kohentamiseen tähtääviin tutkimuksiin.

Lammin biologisen aseman professori Lauri Arvola oli ideoimassa järvien valuma-alueista ja humuksesta kertovaa taulua. ”Tutkimuksista kertominen kansantajuisesti on tärkeää, koska kaikkien on välttämätöntä ymmärtää, että olemme luonnosta riippuvaisia. Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen ei ole helppoa, mutta se on todella opettavaista myös tutkijalle”. Kansalaishavainnoissa Arvola näkee mahdollisuuksia. ”Kansalaishavainnot eivät voi korvata systemaattista havainnointia, mutta monesti kansalaiset huomaavat ensimmäisenä luonnonilmiöitä, esimerkkinä päästöonnettomuudet ja hajuhaitat. Hyvin ohjeistettuna havaintojen tekeminen voi herättää kiinnostuksen tutkimukseen ja auttaa ymmärtämään havaintojen keruun haasteita.”

Kuvittaja Seppo Leinosen ja toimittaja Auli Kilpeläisen kuvat ja teksti täydentävät tietotauluissa toisiaan. ”Tutkimusaiheet ovat usein laajoja ja monimutkaisia, joten kuviin ei kaikkea voi mahduttaa”, kertoo Leinonen. ”Aluksi pitää tutustua aiheeseen ja keskustella tutkijoiden kanssa. Sen jälkeen yritän tiivistää kuvaan jonkin havainnollisen, mielenkiintoisen tai hauskan asian. Kuva yleensä havainnollistaa tai herättää mielenkiinnon, varsinainen asia on tekstissä”.
Tutkimusten tekeminen ymmärrettäväksi muillekin kuin tutkijoille motivoi Kilpeläistä. ”Esimerkiksi luonnon perustutkimus ja pitkät aikasarjat sen tapahtumista voivat tulevaisuudessa olla äärettömän tärkeää tietoa. Karsittu tutkimustieto, puuttuva opetustaito tai maastosta keräämättä jätetty mittausdata eivät ole myöhemmin korvattavissa.”