Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Suomen uhanalaiset kasvit -kirja

  • Toimittaneet Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta ja Raino Lampinen 2012. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 978-951-31-6593-2. 384 sivua.
Uhanalaiset_kasvit_kork130px.jpg

Suomen uhanalaiset kasvit -kirja on innostava tietopaketti kaikille luonnosta kiinnostuneille. Se auttaa tunnistamaan uhanalaisen kasvin yleisemmistä sukulaisistaan ja kertoo millaisesta elinympäristöstä lajia kannattaa etsiä. Monipuoliset levinneisyyskartat selventävät, missä päin maatamme kasvia tavataan ja mistä se on hävinnyt.

Kirjassa esitellään kaikki Suomen 203 valtakunnallisesti uhanalaista ja hävinnyttä kasvilajia, niiden uhanalaistumisen syyt ja tulevaisuuden uhkat sekä pohditaan keinoja lajien säilyttämiseksi. Esimerkiksi perinneympäristöjen hoidolla, pensaikkoja raivaamalla ja niittämällä on voitu parantaa monen uhanalaisen kasvin elinmahdollisuuksia.

Kirjasta selviää, että ihmisen aiheuttaman toiminnan lisäksi luonnonvaraisten kasviemme elinmahdollisuuksia heikentää uutena uhkana ilmastonmuutos ja sen myötä haitallisten vieraslajien leviäminen maahamme.

Eniten uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kasveja (87 lajia) elää maatalouden modernisoitumisen myötä katoamassa olevilla niityillä, laitumilla ja hakamailla. Myös rannoilla, etenkin Itämeren rantaniityillä ja hiekkarannoilla, viihtyvistä kasvilajeista monet ovat uhanalaisia (64 lajia). Soiden kasvilajisto on niukempi, mutta uhanalaisten lajien osuus kaikista suokasveista on suuri. Suokasveissa on 20 valtakunnallisesti uhanalaista ja kymmenen silmälläpidettävää lajia.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvistoon ovat moninaiset. Tunturipaljakka kasvaa umpeen koivuvyöhykkeen siirtyessä ylemmäs, eivätkä karuihin oloihin tottuneet lajit pysty sopeutumaan uuteen kilpailutilanteeseen. Talvisateiden lisääntyessä vesistöjen ravinnekuormitus tulee kasvamaan, mikä pahentaa sekä vesien että rantojen rehevöitymistä. Lisäksi jäättömien talvien yleistyminen voimistaa entisestään rantaniittyjen umpeenkasvua. Myös suolamaat ja niiden erikoistunut kasvillisuus, kuten suolayrtti, ovat vaarassa hävitä umpeenkasvun ja lisääntyvän sadannan vuoksi.

Teoksessa kerrotaan myös ex situ –suojelusta. Ex situ -suojelulla tarkoitetaan lajin suojelua muualla kuin sen alkuperäisessä elinympäristössä. Kasvien osalta se voi tarkoittaa siementen tai solukon säilyttämistä kylmässä tai kasvatusta kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä hetkellä vain vajaa viidennes uhanalaisista kasveistamme on jonkin asteisen ex situ -suojelun piirissä. Työ onkin vasta alussa, sillä kansainvälisen kasvistonsuojelustrategian tavoitteena on saada 75 prosenttia kansallisesti uhanalaisista lajeista ex situ -suojelluiksi.

Lisätietoja

  • Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus
    puh. 0400 148 692, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Julkaistu 12.4.2013 klo 10.48, päivitetty 25.4.2013 klo 14.16

Kohderyhmä: