Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Eskon puumerkki: Vesiputouksen arvo

hydrologi
Esko Kuusisto
Suomen ympäristökeskus
Ympäristö 4/2013

Paljonko vesiputouksen katsominen maksaa? Tarkka vastaus on haettu ainakin kerran.

Norjalaisen vesivoimalan lupaehdot edellyttivät, että putouksesta on kesäkautena juoksutettava vettä 12 m3/s. Yhtiö laittoi polun varteen kävijälaskurin. Kun menetetyn sähkön arvo jaettiin kävijämäärällä, tulos oli, että putouksen katsominen maksoi henkeä kohti 480 kruunua. Nykykurssilla se olisi 63 euroa.

Voimayhtiö tuskin laittoi polun varteen seuraavana kesänä lipunmyyntikojua, mutta maksullisia vesiputouksia on maailmassa toki monia. Victorian putouksilla eteläisessä Afrikassa saa pulittaa runsaat kaksikymmentä euroa, Iguaçussa Brasilian ja Argentiinan rajalla liki saman verran. Moni putous sijaitsee kansallispuistossa, jonne on pääsymaksu.

Suomen vesiputouksia pääsee nyt katsastamaan netissä. Verkkosivujen tekijä Jussi Laine on vuosikausia kiertänyt valokuvaamassa Suomen putouksia, joista moni on tiettömän taipalen takana. Sivuilla on nyt 38 putousta, uusia on vielä tulossa.

SYKEn hydrologit ovat arvioineet Suomen putousten virtaamasuureet. Vesivoiman tuotannon kannalta ylivoimaisesti arvokkaimmat olisivat Kiutaköngäs ja Jyrävä, joiden tehot keskivirtaamalla olisivat 3,3 MW ja 1,8 MW. Kuluttajasähkön keskihinnan mukaan laskettuna Kiutaköngäs hieroisi vuoden aikana sähköä noin 1,5 miljoonalla eurolla. Norjalaisen putouksen ”pääsylipun hinta” toteutuisi, jos köngästä kävisi vuodessa katsomassa 24 000 silmäparia. Niitä on paljon enemmän.

On tietysti täysin typerää tarkastella vesiputouksen arvoa pelkästään vesivoiman tuotannon näkökulmasta. Putous on niin paljon muutakin.

Ranskalainen Jean-Paul Haghe pohtii nykyistä lähestymistapaa, luonnon taloudellista arvottamista. Se avaa varmasti päättäjien ja ehkä myös tavallisten kansalaisten silmiä, mutta piileekö siinä vaara, että luonnon itseisarvo unohdetaan?

Haghe selvitti kotimaassaan sijaitsevan Gimelin putouksen arvoa ja arvostuksia yli sadan vuoden ajalta.

Lehtimies, taiteilija ja kirjailija Gaston Vuillierille Gimelin putous oli suuri inspiraation lähde. Vuonna 1877 paikalle aiottiin rakentaa vesivoimala. Vuillier onnistui ostamaan alueen ja torjumaan hankkeen. Hän muutti sen maksulliseksi matkailukohteeksi. Sellainen se on yhä.

Haghe sanoo, että vesiputous on vahvasti kaikilla aisteilla koettava kohde. Se on visuaalisesti näyttävä. Jokaisella putouksella on yksilöllinen ääni. Pärskeet tuntuvat iholla, putouksen voi haistaa ja maistaa. Mikä olisi eri aistien prosentuaalinen osuus putouksen arvosta? Virikkeitä on tarjolla ehkä myös kuudennelle aistille: suomalaiset ja eestiläiset fyysikot ovat Markku Kulmalan johdolla tutkineet ionisoituneiden nanohiukkasten kasvua vesiputouksen ympärillä.

Kuinka jyrkästi veden pitää pudota, että koskesta tulee putous? Jussi Laine toteaa, että yhtä oikeaa määritelmää ei ole.

Pystysuoruuden vaatimus kutistaisi matalan maamme vesiputousten lukumäärän olemattomaksi. Jussin ratkaisu on viedä katsoja suoraan putouksen eteen: jos näkymä on putouksellinen, kyseessä on putous.

Suomen korkeimmaksi vesiputoukseksi on useita tarjokkaita. Jussin luettelon ykkönen on Gihcigorži, Mallan kyyneleet. Vesi putoaa Mallan rosoisilla poskilla useassa portaassa noin sata metriä. Vesimäärä on kuitenkin suuren osan vuotta vaatimaton.

Kevon kanjonin Fiellu on 26 metriä korkea. Pienestä välihyllystä huolimatta se on lähes pysty. Olisiko se sekä Suomen korkein että kaunein?

Julkaistu 4.2.2014 klo 16.21, päivitetty 4.2.2014 klo 16.21

Kohderyhmä: