Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Lahopuun saksiniekka vaihtaa maisemaa toisten siivillä

Tiedote 17.7.2013 klo 9.03
Valeskorpioni pieni kuva Annika UddströmValeskorpioneja voi löytää esimerkiksi lahopuun kuoren alta © Annika Uddström

Valeskorpionin kohtaaminen on usein mieleenpainuva kokemus. Joskus nämä saksiensa ansiosta skorpionia muistuttavat otukset onnistuvat säikäyttämään, mutta yleensä ihastuttamaan eriskummallisen ulkonäkönsä ja käyttäytymisensä takia. Kirjavaleskorpioni on monelle tuttu kodeistakin löytyvä otus, mutta nyt on aika antaa puheenvuoro huonommin tunnetuille valeskorpionille. Suomen valeskorpionilajistosta on tekeillä opaskirja osana Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (PUTTE).

Mistä löytyisi valeskorpioni?

Kirjavaleskorpioni vinkkasi, että metsästä löytäisimme toisen valeskorpionilajin haastateltavaksi. Lopulta löytyi lupaavan näköinen kaatunut kuusi, ja haastateltava jo kurkisteleekin ujosti irtonaisen kuoren alta. Haluaisitteko esitellä itsenne?

”Edustan Chernes cimicoides -lajia ja asustelen lahossa puuaineksessa sekä puiden kuoren alla. Suomenkielistä nimeä minulla ei vielä ole, mutta sekin asia tulee pian muuttumaan. Kaikille meille lukki- ja valeskorpionilajeille on luvattu löytää suomenkieliset nimet”, valeskorpioni ylpeänä kertoo.

”Monet meistä valeskorpioneista asustelevat nimenomaan lahopuulla. Jotkut lajit tosin viihtyvät metsänpohjalla lehtikarikkeessa ja sammalissa, toiset soilla ja eräät jopa rannoilla. Olemme melko pieniä, vain muutamien millimetrien mittaisia ja pysyttelemme usein piilossa, joten meitä ei ole kovin helppo havaita.”

Suomesta on tavattu 16 valeskorpionilajia, joista osa on tunnistettavissa valokuvista, kun taas toisten tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppia. Valeskorpionit ovat petoja, jotka saalistavat saksillaan pieniä selkärangattomia.

Liftaamalla lahopuulle

Pystytte kuulemma liikkumaan pieneen kokoonne nähden melko pitkiäkin matkoja. Mikä on salaisuutenne?
”Olen havainnut liftaamisen näppäräksi tavaksi matkustaa uusiin maisemiin, jos asuinpaikka alkaa kyllästyttää. Nappaan vain puunrungolla lepäävää isoa hyönteistä saksillani jalasta kiinni, ja pian ollaankin jo perillä uudessa paikassa. Yleensä yritän päästä lentävien hyönteisten kyytiin, jotta perille pääsy olisi mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Tänne saavuin viime viikolla erään yökkösen kyydissä.”

Löytyykö sopivia elinympäristöjä helposti?
”Minulle kelpaa monenlainen lahopuu, joten omasta puolestani en ole kovin huolissani. Kaikilla sukulaisillani ei kuitenkaan ole yhtä helppoa, koska eräät valeskorpionilajit kelpuuttavat vain riittävän vanhoja tai tietyn lajisia puita kodikseen. Suomessa tavattavista valeskorpionilajeista kolme arvioitiinkin vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäviksi, koska sopivien vanhojen puiden määrä on vähentynyt”, lahovaleskorpioni kertoo.

Minkä kesätoiveen esittäisitte meille ihmisille?
”Lahopuu on tärkeä elinympäristö monille eliöille, joten sitä saisi olla nykyistä paremmin tarjolla. Pelkästään kesämökkitontille jätetty koivupökkelö lisää luonnon monimuotoisuutta. Puistoissa ja pihoissa kasvavien vanhojen jalopuiden kohdalla kannattaa erityisesti harkita, onko huonokuntoisen puun kaataminen todella tarpeen vai riittäisikö vaarallisten oksien poistaminen. Kaikenlainen lahopuu on arvokasta, koska eri lajeilla on erilaisia elinympäristövaatimuksia.”

Lisätietoja 

Tutkija Annika Uddström, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 746 8180, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuva tiedotusvälineille:

Valeskorpioni pieni kuva Annika Uddström


Kohderyhmä: