Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Lähteiden ennallistaminen

Mikä on lähteikkö?

Lähde on paikka, jossa pohjavesi purkautuu maan pinnalle muodostaen lähdeallikon, lähdepuron tai tihkupintoja. Pieneenkin lähdepurkaumaan liittyy myös reunavaikutusvyöhyke. Tätä vedestä maaympäristöön vaihettuvaa kokonaisuutta voidaan nimittää lähteiköksi.

Lähteikköjen koko riippuu maaperästä ja korkeusolosuhteista. Lähteikkö voi olla alle neliömetrin kokoinen allikko- tai purolähdepurkauma tai jopa useiden hehtaarien laajuinen lähteikkökompleksi, jossa yleensä esiintyy kaikkia yllä mainittuja lähdetyyppejä. Parhaita alueita lähteikköjen muodostumiselle ovat laajat harjujaksot ja reunamuodostumat. 

Lähteikköjen eliölajisto on etenkin selkärangattomien osalta tunnettu Suomessa hyvin huonosti. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä oli tehty vain kourallinen tutkimuksia eri lajeista tai lajiryhmistä.

Suurin osa lähteiköstä muuttunut

Suomessa on saattanut alun perin olla jopa satojatuhansia eri kokoisia ja tyyppisiä lähteikköjä. Suurin osa Suomen lähteiköistä on kuitenkin muuttunut tai jopa tuhoutunut 1900-luvun loppuun mennessä.

Usein metsän hakkuu ja ojitus tai vedenotto muuttaa tai tuhoaa lähteikön. Tämä voi tapahtua joko suoraan (oja vedetään lähteikön läpi, vedenottamo rakennetaan päälle) tai välillisesti (pohjaveden pumppaus ja/tai ojitus kuivattaa). Lisäksi lähteikköjen muodostumisen kannalta parhaille alueille on keskittynyt etenkin Etelä-Suomessa niin voimakasta ihmistoimintaa (tieverkko, soranotto, pienkonekentät, metsätalous), ettei valuma-alueeltaan luonnontilaisia lähteikköjä juuri löydy tiheimmin asutusta Suomesta. 

Vuonna 2008 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa arvioitiin, että lähteiköt ovat vaarantuneet koko Suomessa. Pohjois-Suomessa lähteikköjen arvioitiin säilyvän, mutta Etelä-Suomessa ne ovat erittäin uhanalaisia suurien ja pitkäaikaisten maankäyttöpaineiden vuoksi.

Huhtaluoman lähde Lauhavuoren kansallispuistossa © Jari Ilmonen.

Lähteiden ennallistamisessa oltava varovainen

Muuttuneita lähteikköjä voidaan periaatteessa ennallistaa. Esimerkiksi niiden hydrologiaa voidaan palauttaa lähemmäs luontaista tai haittaavia rakenteita voidaan poistaa. Lähteikköjen ennallistamista ei kuitenkaan juuri ole tutkittu sen paremmin Suomessa kuin muualla. Aikeita lähteikköjen ennallistamiseen on silti niin valtion mailla kuin yksityismaillakin.

Metsähallitus on ennallistanut hallinnassaan olevilla alueilla joitakin ojitettuja lähteikköjä. Kohteita ei kuitenkaan ole tutkittu tai seurattu siinä määrin, että niistä voitaisiin tehdä yleisiä johtopäätöksiä. Pohjois-Karjalassa on ennallistettu yksityismaiden lähteikköjä alueellisen metsäkeskuksen ja ympäristökeskuksen yhteistyönä, ja ennallistamisen vaikutuksia seurataan.

Lähteitä ennallistettaessa tulee olla varovainen. Mikäli muutoksesta on kulunut paljon aikaa, lähteen eliöyhteisö on saattanut jo sopeutua uusiin olosuhteisiin, ja lähde on voinut palautua takaisin lähemmäs alkuperäistä tilaansa esimerkiksi sammalpeitteen elpymisen myötä. Tällöin liian nopeat ja voimakkaat muutokset (kuten veden pinnan äkillinen nousu) voivat vaikuttaa haitallisesti lajeihin, jotka ovat sopeutuneet lähteiden tasaisiin olosuhteisiin. 

Lähteitä ennallistettaessa tavoitteet tulee suunnitella aina tarkasti. Lisäksi lähteen lajisto tulee tutkia perusteellisesti ennen toimenpiteitä.

SYKE:n luonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelmalla oli hanke "Pienvesien uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut vesihyönteiset ja sammalet -levinneisyys, elinympäristövaatimukset ja metsätalouden vaikutukset”. Hankkeessa tutkittiin Etelä-Savossa sijaitsevan suon ennallistamisen vaikutuksia suolla ja sen läheisyydessä sijaitseviin, osin käsiteltyihin ja osin koskemattomiin lähteisiin sekä niiden selkärangaton- ja sammalyhteisöihin. Ennallistamista edeltävä tutkimus tehtiin vuonna 2001 ja seurannat vuosina 2003 ja 2005. 

Ennallistamisalueen kaikkien lähteikköjen pohjaeläinyhteisöt muuttuivat voimakkaasti heti ennallistamisen jälkeen. Tähän vaikutti voimakas kiintoaineskuormitus. Toinen seuranta viittaa siihen, että pohjaeläinyhteisöt ovat alkaneet palautua ennallistamista edeltävään tilaan. Lähdesammalyhteisöt ovat elpyneet ja kehittyneet edustavaan suuntaan hyvin nopeasti ennallistamisen jälkeen. Luotettavien tulosten saaminen vaatii kuitenkin pidempiaikaista seurantaa. 

Lisätietoja:

Suojelubiologi Jari Ilmonen, Metsähallitus, etunimi.sukunimi@gmail.com

Vanhempi tutkija Tapani Sallantaus, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija Krister Karttunen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Jos suunnittelet yksityismailla olevan lähteen ennallistamista, ota yhteys paikalliseen metsäkeskukseen tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY).

Julkaistu 30.4.2013 klo 10.53, päivitetty 30.4.2013 klo 11.21

Kohderyhmä: