Pohjois-Makedonian ympäristöhallinnon matka osaksi Euroopan unionia

Uutinen 22.10.2019 klo 8.27

Suomen puheenjohtajuuskaudella loppusyksyllä päätetään aloitetaanko Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa Euroopan unionin jäsenyysneuvottelut. Maat ovat tehneet monia uudistuksia, jotta jäsenyysneuvottelut olisi mahdollista aloittaa. Suomi on aktiivisesti tukenut Pohjois-Makedonian ympäristöhallinnon kehittämistä ja luonnontieteellisten seurantojen aloittamista.

Suomen ympäristökeskuksen vetämän Twinning-hankkeen Strengthening the capacities for effective implementation of the acquis in the field of nature protection päämääränä oli tukea Pohjois-Makedonian luonnonsuojeluhallinnon valmiuksia aloittaa liittymisneuvottelut EU:hun. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat toimineet Liettuan suojelualuevirasto ja Metsähallitus sekä varsinaisena twinning-partnerina Pohjois-Makedonian ympäristöministeriö.

Matkalla Twinning-hankkeen loppuseminaariin
Twinning-hankeen johtajaa Petri Ahlrothia ja varajohtajaa Ruta Baskyteä sekä koordinaattoria Kati Pritsiä hymyilyttää hyvin sujuneet järjestelyt Skopjen museosillalla matkalla hankkeen loppuseminaariin. Kuva Riku Lumiaro.

Hankkeen tarkoitus on kehittää Pohjois-Makedonian ympäristöhallintoa ja -lainsäädäntöä, perustaa luonnontieteellisiä seurantoja sekä luoda perusta EU-lainsäädännön jalkauttamiselle. Lisäksi hankkeessa tehtiin luonnokset hoito- ja käyttösuunnitelmasta kahdelle mahdollisesti Natura 2000 alueelle Pelisterin kansallispuistolle ja Prespa järvelle.

Twinning-hankkeen johtaja Petri Ahlroth Suomen ympäristökeskuksesta on tyytyväinen lopputulokseen ”Kaikki hankkeen tavoitteet saavutettiin ja teimme jopa enemmän kuin mitä meiltä odotettiin. Me suomalaiset olimme hankkeessa mukana sydämellä. Moni lajiasiantuntija matkusti Suomesta omalla kustannuksella opettamaan pohjoismakedonialaisia eksperttejä lajistoseurantojen perustamisessa sekä veimme heille mm. ikkunapyydyksiä ja valorysiä yöperhosten ja monien muiden piilottelevien hyönteisten löytämiseksi.”

Ritarimittari kädellä
Ritarimittari on Suomessakin harvinaisena tavattava kookas mittariperhonen. Tämä laji ja lukuisia muita on pyydetty taustalla näkyvällä valorysällä, joka on osa tutkimusvälineistöä, jotka hankkeen aikana on lahjoitettu Pohjois-Makedoniaan. Kuvan rysä on ollut aikoinaan akatemiaprofessori Ilkka Hanskin ja nyt se palvelee Pohjois-Makedoniassa yöperhosseurantaa. Kuva Petri Ahlroth.

Luonnontieteellisen osaamisen puute hidastavat kehitystä

Pohjois-Makedoniassa työskennellyt neuvonantaja Arto Ahokumpu Metsähallituksesta huokaa raskaasti hankkeen päätöstilaisuuden jälkeen. ”Nyt on helpottunut olo. Tämä on ollut hankalimpia työtehtäviä mitä olen kohdannut koko työurani aikana. Onneksi luonto on täällä upea ja asuminen on ollut mukavaa.”

Twinning-toiminta on pitkäaikaisen asiantuntijatuen tarjoamista ehdokasmaalle. Siinä lähetetään neuvonantajia työskentelemään yhdessä kohdemaan hallinnon kanssa. Yhteistyö sekä molemminpuolinen sitoutuminen hankkeeseen on tärkeää tulosten saavuttamiseksi.

”Meillä ei ole ollut Metsähallituksen tai SYKEn kaltaisia vastinparilaitoksia Pohjois-Makedoniassa. Työ olisi ollut  mielekkäämpää ja vaikuttavampaa, jos tarvittavat instituutiot olisi perustettu ennen hankettamme. Ikävä kyllä Pohjois-Makedoniassa ei ole koulutettuja luonnonsuojelubiologeja ja muita vastaavia osaajia, varsinkaan osana valtion ympäristöhallintoa. Hankkeen aikana on nyt koulutettu yli 40 paikallista eksperttiä suomalaisten ja liettualaisten tuella. Monimuotoisuuden suojelussa ei voi hypätä muun yhteiskunnallisen kehityksen ohitse, vaan sille täytyy löytyä tuki myös kansalaisilta. Tämä vaatii panostusta ympäristökasvatukseen. Lisäksi korruptio jarruttaa maan kehitystä ja osaaminen ei ole välttämättä ykkösprioriteetti virkamiehiä valittaessa.”, kommentoi Ahokumpu.

Kimmo Lähdevirta puhuu hankkeen loppuseminaarissa
Suomen Belgradin suurlähettiläs Kimmo Lähdevirta mainitsi puheessaan Euroopan unionin puheenjohtajamaana Suomen kannattavan Pohjois-Makedonian ja Albanian EU-jäsenyysneuvotteluiden aloittamista. Lähdevirta kiitti mukana olleita tahoja hyvistä tuloksista ja muistutti korruption kitkemisen tärkeydestä. Kuva Riku Lumiaro.

Pohjois-Makedonia on luonnon monimuotoisuuden aarreaitta

”Pohjois-Makedonian luontoarvot ovat korkeat monissa eliöryhmissä. Lajidiversiteetti on suuri ja sisältää runsaasti endeemejä eli kotoperäisiä lajeja. Pohjois-Makedonia sijaitsee Balkanin eteläosassa osin Välimeren ilmaston piirissä. Maan itäosa on kuiva ja mantereinen ja sateen keskittyvät länsipuoliskon vehreisiin vuoristoihin”, maalailee ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta.

Osa alueen monimuotoisuudesta on seurausta hyvin kaukaisista geologisista tapahtumista. Mannerlaattojen liikkuessa Balkanin niemimaa on saanut vaikutteita eri ilmansuunnista ja siksi sieltä löytyykin sekä Euroopan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan lajistoa.

Hietakyy
Nuori hietakyy (Vipera ammodytes) Prespan kansallispuistossa. Hietakyy on myrkyllisimpiä Euroopassa eläviä käärmelajeja. Kuva Petri Ahlroth.

Pohjois-Makedonian lajien vaellushistoria on monitahoisempi ja ajalliselta kestoltaan pidempi kuin esimerkiksi Fennoskandiassa. Alueella on runsaasti tertiäärireliktejä, jotka ovat säilyneen Balkanilla jääkausien yli. Lisäksi korkeat eristäytyneet vuoret ja syvät laaksot ovat tarjonneet mahdollisuuksia lajiutuiselle. Kalkkipitoisilla kallioalueilla on syviä ja laajoja luolastoja, joihin on kehittynyt aivan oma lajistonsa.

Osassa maata esiintyy karsteja, jotka tuovat oman erityisen lisän monimuotoisuuteen. Pehmeisiin kalkkikiviin syöpyneet luolat ja onkalot rikastuttavat alueen maanalaista luontoa. Tämä lajisto on saanut kehittyä osin eristyneinä ekosysteemeinä ilman, että jääkaudetkaan olisivat merkittävästi näihin ympäristöihin vaikuttaneet.

Edellä mainituista syistä johtuen paitsi lajistollinen monimuotoisuus myös endeemisten taksonien eli eliöryhmien määrä on korkea. Huolimatta bioloisista arvoista, lajien ja niiden elintapojen tuntemus on puutteellisesti tunnettua. Vaikka maa on pinta-alaltaan melko pieni, ovat monien eliöryhmien osalta lajimäärät moninkertaisia Suomeen verrattuna.

Euroopansuokilpikonna
Euroopansuokilpikonna elää seisovissa tai hitaasti virtaavissa makeissa vesissä, joissa on tiheä kasvillisuus ja liejupohja. Laji on levinnyt Espanjasta aina Baltian maihin saakka. Kuva Riku Lumiaro.

”Hankkeen yhtenä tutkimusalueena oli Pelisterin kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1948 Jugoslavian ensimmäisenä kansallispuistona. Tuolloin kansallispuistossa kiellettiin laidunnus, jolla on ollut suuri merkitys etenkin alppiinisten niittyjen lajiston monimuotoisuudella. Esimerkiksi kivikkopyy ja alppinaakka viihtyvät avoimilla vuorenrinteillä. Krookuskasveihin kuuluva sinisen kaunis Crocus pelistericus ja neilikoihin kuuluva mätästävä Dianthus myrtinervius ovat alppiinisen alueen endemiittejä. Kansallispuiston metsäiset arvot liittyvät maailman laajimpaan makedonianmäntymetsään. Lisäksi puiston alueella on vanhoja pyökki- ja tammimetsiä”, iloitsee Syrjänen.

”Vuoristoalueilla on runsaasti lähteitä ja niistä lähteviä kirkasvetisiä puroja ja jokia. Näiden lajistosta erityisen merkittäviä ovat endeemiset taimenet Salmo peristericus ja Salmo pelagonicus eri puolilla vuorta. Luontodirektiivin turvaamaa kivirapua (Austropotamobius torrentium) tavataan siellä täällä alueen puhtaissa virtavesissä. Prespa-järven kalastosta merkittävä on endeemejä, mutta etenkin viime vuosikymmenien akana haitallisia vieraslajeja on istutettu vesistöön. Rannan kosteikoissa elää runsaasti matelijoita ja sammakkoeläimiä kuten lehtisammakko ja euroopansuokilpikonna. Kasveista kosteikoilla kasvaa kihokin lähisukulainen Aldrovanda vesiculosa. Prespa-järvessä kohoaa jylhä Golem Gradin kalkkisaari joka tunnetaan nimellä käärmesaari. Saaressa kasvaa 800-vuotias kreikankatajametsikkö ja lajisto on ainutlaatuinen”, Syrjänen jatkaa.

Mölysammakko
Kookkaimmat mölysammakot (Pelophylax ridibundus) uskaltautuvat öisin liikkumaan myös maalla. Kuva Petri Ahlroth.

Rahoitus on luontosektorin kehittämisen kompastuskivi

Varajohtaja Ruta Baskyte Liettuan suojelualuevirastosta vastasi hoito- ja käyttösuunnitelmapilottien tekemisestä. Häntä hieman harmittaa  ”Hoitosuunnitelmien jalkautus ei ole toteutunut, sillä ilman rahoitusta on vaikea tehdä juuri mitään.  Osa toimenpiteistä tulisi arvioida uudelleen, mitä vähin voimavaroin on mahdollista joskus toteuttaa. Myös asenteiden muuttaminen vie aikaa, jotta suojelua pidetään tärkeänä. Esimerkiksi molemmilla pilottikohteilla laiton kalastus ja metsästys ovat ongelma.”

”Kommunikaatio ja yhteistyö suomalaisten ja liettualaisten kesken on toiminut jouhevasti. Hankkeessa on voitu oppia ja jakaa eri tahojen osaamista myös toteuttajatahojen kesken. Meille liettualaisille yksi merkittävin seikka hankkeessa on ollut se, että olemme ymmärtäneet meidän oman maan ympäristöhallinnon ja luonnontieteellisen tutkimuksen arvon. Se on paremmalla tasolla mitä olemme tienneet.”, Baskyte jatkaa.

Kovakuoriaisten kuoria kädellä
Monet eläimet käyttävät suuri kovakuoriaisia ravintonaan ja paikoin metsistä voi löytää mm. kasapäin jäänteitä kookkaiden tammihärkien kitiinikuorista. Tammihärkä kuuluu Euroopan kookkaimpiin kovakuoriaisiin ja se on tullut tunnetuksi koiraiden kookkaista suuosista. Kuva Petri Ahlroth.

Pohjois-Makedonian ympäristöministeriön luonnonsuojeluosaston johtaja Vlatko Trpeskin mukaan kaksi uutta kansainvälistä hanketta on käynnistymässä tulevien Natura-alueiden kartoittamiseksi ja niiden hallinnon kehittämiseksi. Niiden hoidossa tulee huomioida myös muiden toimijoiden, kuten metsästäjien ja maanviljelijöiden paikalliset tarpeet. Pohjois-Makedonian luontoon kohdistuu monia kasvavia maankäyttöpaineita mm. vesivoiman rakentaminen, kaivostoiminta ja liikenne, joiden aiheuttamat haitat luonnolle tulisi minimoida. Yhteistyö sidosryhmien kanssa on vasta aluillaan.

”Hallinnon näkökulmasta luontosektorin rahoitus on suurin ongelma. Tähän mennessä kehityshankkeita on toteutettu ainoastaan ulkomaisella rahoituksella. Pohjois-Makedonian budjettirahoitusta on mahdollista saada vain EU-jäsenyysneuvotteluiden kautta.”, huokaa Trpeski.

”Tähän maahan tarvitaan väliportaan ympäristö- ja tutkimushallintoa. Ympäristöministeriö ei voi vastata luonnonsuojelualueiden hoitamisesta ja lajistoseurannan toteuttamisesta käytännön tasolla. Me emme myöskään ymmärtäneet mitä kaikkea Twinning-prosessiin sisältyy.” toteaa Trpeski.

Tunnustuspalkintojen jakamista
Petri Ahlroth ja keskellä Vlatko Trpeski luovuttavat kunniakirjat hankkeen pilottialueiden edustajille. Etualalla Pece Cvetanovski on tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta. Kuva Riku Lumiaro.

Ympäristöministeriön luonnonsuojelusta vastaavan virkamiehen Aleksandar Nastovin mielestä ”Twinning-hankkeen olisi pitänyt olla pidempi, 21 kuukautta on liian lyhyt aika hallinnon ja erilaisten järjestelmien kehittämiseksi. Sille pitäisi olla myös jatkoa, sillä Pohjois-Makedonialla ei ole resursseja pitää hankkeessa koulutetuista ihmisistä kiinni. Hallinnon eri tasojen henkilömäärää pitäisi selvästi kasvattaa.”

Työmahdollisuuksiin, koulutukseen ja infraan panostettava

Natura 2000 alueiden valmistelusta vastaava virkamies Edita Redzovic on yksi niistä harvoista, joilla on luonnontieteellinen koulutus ympäristöministeriössä. Pohjois-Makedoniassa ei juuri ole työllistymismahdollisuuksia luonnontieteilijöille. Työpaikkoja löytyy ainoastaan kouluista, konsulttiyhtiöistä ja järjestöistä. Maahan tarvitaan lisää työmahdollisuuksia, ettei valmistuneiden tarvitse lähteä ulkomaille töihin.

Koktailkutsujen herkkuja
 Edita Redzovic, Arto Ahokumpu ja Petri Ahlroth nauttivat tyytyväisinä paikallisista herkuista hankkeen loppuseminaarin päätteeksi. Kuva Riku Lumiaro.

”Pohjois-Makedonian ja Suomen hallintoa ei voi edes verrata keskenään, olemme niin paljon jäljessä kaikessa. Meillä järjestöillä on enemmän luonnontieteellistä osaamista kun ympäristöministeriöllä. Ennen Twinning-hankkeen perustamista tulisi hankemailla olla syvällinen ymmärrys vastaanottajamaan hallinnon ja systeemien tasosta. Ne voivat olla niin eritasoisia, ettei toimivaan vuorovaikutusta synny sekä tarjottava tietotaito ja järjestelmät saattavat olla liian korkeatasoisia vastaanottajalle.”, summaa Redzovic.

”Minulla arvostus ja kiinnostus luontoa kohtaan synttyi vasta opiskeluaikana. Tänä päivänä luonnossa liikkuminen on nuorten keskuudessa lisääntymässä, esim. vaeltaminen ja maastopyöräily ovat tulleet muotiin. Kansallispuistojen ja muiden luontokohteiden infra on vielä kehittymätöntä. Luontopolkuja ei juuri ole ja niiden ylläpidosta vastaavat paikalliset yhdistykset kuten maastopyöräilijät. Luontoturismin kehittämiseksi tulisi käynnistää hankkeita.”, visioi Redzovic.

Pelisterin kasallispuiston varajohtaja Pece Cvetanovski vastaa hankkeen metsäisen pilottikohteen hallinnon kehittämisestä. Ennen Pelisterin hoidossa keskityttiin metsätalouteen ja muuhun vastaavaan toimintaan. Nyt kansallispuiston henkilökuntaa on koulutettu lajistoseurantaan ja luonnonsuojeluun. Tavoitteena on, että kerättyä tietoa voidaan hyödyntää Pohjois-Makedonian uhanalaisuusarvioineissa.

Kilpikonna kädessä
Kilpikonnat kuuluvat EU:ssa "yhteisön tärkeänä pitämiin lajeihin", jotka on lueteltu Luontodirektiivin liitteissä. Kilpikonnien määritys perustuu rakenteellisiin piirteisiin, jolloin konna luonnollisesti vetäytyy kuorensa sisään. Kuva Petri Ahlroth.

”Hoitosuunnitelman valmistelu on jo nyt lisännyt työteon tehokkuutta ja kasvattanut eri tahojen välistä viestintää. Valmistelussa on järjestetty sidosryhmien tapaamisia. Puiston työtekijät ovat alkaneet ymmärtää lajistoseurannan ja tutkimuksen tärkeyttä. He ovat olleet tyytyväisiä käytännönläheisestä opetuksesta, mikä on lisännyt työnteon motiivia.”, hymähtää Cvetanovski.

”Henkilökohtaisesti opin paljon Suomen ja Liettuan opintomatkoilla. Ymmärsin miten meidän tulisi toimia tutkimuksen ja luontoturismin infran kehittämiseksi ja millaisia panostuksia se vaatii. Suomalaisten asiantuntijoiden innostuneisuus ja sitoutuneisuus työhönsä on muuttanut meidän tapaa työskennellä ja sillä tulee olemaan suuri merkitys meidän tulevaisuudelle.”, kiittää Cvetanovski.

Riku Lumiaro
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija
Suomen ympäristökeskus

Aiheesta lisää


 


Kohderyhmä: