Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu jokirapu ja tunturivesien äyriäiset uhanalaisia

Tiedote 8.7.2019 klo 8.30

Suomen ympäristökeskus ja äyriäistyöryhmä tiedottavat 8.7.2019

Täpläravun levittämä rapurutto on vakava uhka maamme alkuperäiselle jokiravulle. Jokirapujen ahdinko on ajanut lajin uhanalaiseksi. Täplärapu kuuluu EU:ssa haitallisiin vieraslajeihin, joiden istuttaminen ja levittäminen on kielletty. Maaliskuussa 2019 julkaistussa Suomen lajien viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa myös kaksi Lapin tunturivesissä elävistä äyriäislajeista luokiteltiin uhanalaisiksi.

Rapuja
Vasemmalla alun perin amerikkalainen täplärapu, oikealla meillä luontaisena tavattava jokirapu. Täpläravun saksenhangan täplä on suuri ja vaalea, mutta saattaa joskus olla varsin huomaamaton tai jopa puuttua. Täpläravun kuori on sileä, jokiravulla pienten karheiden nystermien peittämä. Varmin tuntomerkki on jokiravulla kaulauurteen takana kyljillä tuntuva rivi teräviä nystyröitä, jotka puuttuvat täpläravulta. Kuva Japo Jussila.

Jokirapukannat huvenneet tuhoisan rapuruton vuoksi

Pääosa vesiemme uhanalaisuusarvioinnissa arvioiduista äyriäislajeista elää Itämeressä, jonka lajisto luokiteltiin elinvoimaiseksi. Sisävesissä elävistä äyriäislajeista kolme osoittautui uhanalaiseksi.  Jokiravun (Astacus astacus) kato on ollut viime vuosikymmeninä nopeaa monilla alueilla, erityisesti lajin luontaisella esiintymisalueella Etelä-Suomessa. Laji luokiteltiin nyt erittäin uhanalaiseksi. Pääsyyksi katsotaan rapuruton (Aphanomyces astaci) hävittämien tai pysyvästi heikentämien jokirapukantojen korvaamiseksi tehdyt täplärapuistutukset.

Täplärapu sietää rapuruttoa jokirapua paremmin, mutta valitettavasti siksi myös levittää ja ylläpitää tautia vesistöissä. Tämä on noussut merkittäväksi ongelmaksi etenkin kansalaisten siirrettyä täplärapuja vesiin, joihin istuttaminen ei ole ollut luvallista. Täplärapu on kirjattu EU:ssa haitallisten vieraslajien listalle ja lajin istuttaminen on ollut kiellettyä vuodesta 2016 lähtien.

Koska jokirapua ei uhkaa liikapyynti vaan äärimmäisen tuhoisa tauti, sen laaja-alaista rauhoittamista pyynniltä tai kaupalta ei pidetä toistaiseksi tarpeellisena. On arvioitu, että vedenomistajat ja ravustajat pitävät jokirapukantojaan suuremmassa arvossa ja suojelevat niitä rapurutolta tehokkaammin, jos ne tuottavat myös iloa ja hyötyä rapusaaliiden muodossa. Jokiravun suojelussa on tärkeintä estää täplärapujen ja rapuruton leviäminen uusiin vesiin. Tähän päästään lisäämällä rapuruttotietoisuutta tehokkaalla tiedotuksella. Syventävää tietoa rapukannoista, rapurutosta ja jokiravun suojelusta löytyy uudesta kansallisesta rapustrategiasta vuosille 2019–2022.

Lapin tunturivesien uhanalaiset äyriäiset

Kaksi muuta Suomessa uhanalaista äyriäislajia ovat pohjoisten lampien tai järvien kidusjalkaisia, jotka meillä tunnetaan vain muutamilta paikoilta Lapista. Vaarantuneeksi luokiteltu pohjanlehtijalkainen (Branchinecta paludosa) elää pienissä, viileissä ja kalattomissa lammikoissa, kun taas erittäin uhanalainen paljakkakilpiäinen (Lepidurus arcticus) esiintyy myös yhdessä kalojen kanssa.

Arktisille äyriäisille soveliaiden elinympäristöjen ennustetaan vähenevän. Tähän vaikuttavat etenkin ilmastonmuutos, happamoituminen ja kalastomuutokset. Kalojen siirrot ja istutukset ennestään kalattomiin lampiin, erityisesti mudun leviäminen syöttikalastuksen yhteydessä muodostavat uhan pohjoisten lajien selviytymiselle. Arktisten äyriäisten suojelussa onkin tärkeää pitää kalattomat vedet kalattomina ja välttää kalojen siirtelyä sekä liian tiheiden kalapopulaatioiden muodostumista istutusten kautta.

Paljakkakilpiäinen
Erittäin uhanalainen paljakkakilpiäinen (Lepidurus arcticus) elää makeissa subarktisissa ja arktisissa vesissä. Uusimpia havaintoja on saatu kalastajilta, koska lajia on löytynyt saaliskalojen vatsoista. Kalastaja pyydetäänkin avaamaan kalojen vatsoja ja ilmoittamaan mahdollisista havainnoista. Kuva: Hanna-Kaisa Lakka.

Aiemmin silmälläpidettäväksi luokiteltu jättikatka (Gammaracanthus lacustris) on Fennoskandiassa kotoperäinen sisävesilaji, jonka esiintymiä tunnetaan syvissä järvissämme kolmisenkymmentä. Lajin katsottiin nyt olevan elinvoimainen.

Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi kattaa vain makroskooppiset lajit, joten runsaslajinen, planktinen ja pohjalla elävä pienäyriäislajisto jäi arvioinnin ulkopuolelle. Makroskooppisten äyriäislajien arviointi oli kattava ensi kertaa. Arviointi perustui Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereihin ja luokitukseen. Arvioinnin tehneessä äyriäistyöryhmässä on jäseniä Metsähallituksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luonnonvarakeskuksesta ja Norwegian University of Science and Technology yliopistosta Norjasta.

Lisätietoja

Jokirapu
Esa Erkamo, Luonnonvarakeskus Luke, p. 029 532 7425, etunimi.sukunimi@luke.fi

Lapin uhanalaiset äyriäiset
Hanna-Kaisa Lakka, äyriäistyöryhmä, p. 040 579 2045, etunimi.sukunimi@helsinki.fi,

Äyriäisten uhanalaisuusarvioinnista
Katriina Könönen, äyriäistyöryhmä, p. 0400 508 591, etunimi.sukunimi@gmail.com,

Linkit


Kohderyhmä: