Uutinen 26.9.2016 klo 13.53
Mielipidekirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa 26.9.2016
Viimeaikainen keskustelu hömppäheinistä on painottunut niiden taloudelliseen merkitykseen maataloudelle. Alun perin nämä ympäristökorvauksen tai viherryttämistoimenpiteen piirissä olevat toimet tuotiin edistämään ympäristöhyötyjä. Siinä tehtävässä ne ovat onnistuneet hyvin.
Luonnonhoitopelto kesannolla. Kuva Riku Lumiaro.
Hömppäheinillä tarkoitetaan erilaisia luonnonhoitopeltoja, kesantoja ja suojavyöhykkeitä. Taloudellisen tukemisen perusteena ovat näiden toimien tuomat ympäristöhyödyt: luonnon monimuotoisuuden edistäminen, maan kasvukunnon parantaminen ja vesistöjen ravinnekuormituksen vähentäminen.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet hömppäheinien luontovaikutukset huomattavan myönteisiksi.
Luonnonhoitopelloilla ja monimuotoisuuskaistoilla kukkakasvien kylväminen on osoittautunut tehokkaaksi ja nopeaksi keinoksi lisätä pölyttäjähyönteisten, kuten kimalaisten monimuotoisuutta viljelymaisemassa. Tämä puolestaan auttaa säilyttämään maataloudellekin elintärkeitä pölytyspalveluita.
Pitkään samalla paikalla säilytettävät ja vuosittain loppukesällä niitettävät nurmipellot puolestaan kehittyvät monimuotoisiksi vähitellen. Ne voivat parhaimmillaan muodostua monilajisiksi niityiksi, jotka auttavat esimerkiksi niittykasvien ja -perhosten elinvoimaisten kantojen säilymistä Suomessa ja lisäävät peltolinnuston runsautta.
Luonnonhoito- ja monimuotoisuuspellot ovat olleet ympäristökorvausjärjestelmän ensimmäinen ja suuren pinta-alansa kautta ainoa merkittävästi luonnon monimuotoisuutta edistänyt toimenpide tavanomaisesti viljellyillä maatiloilla.
Pitkään jatkuneen ja voimakkaan avointen, viljelemättömien elinympäristöjen vähenemisen takia tällaisille toimille on ollut suuri tarve. Nyt viljelijöiden havainnot lapsuuden lajien palaamisesta viljelymaisemaan kertovat myönteisestä muutoksesta. Monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden säilyttämisen näkökulmasta hömppäheinien yleistyminen on ollut suuri menestys ja ekologisesti hyvin perusteltu sekä tarpeellinen muutos peltomaisemassa.
Erikoistutkija Mikko Kuussaari
Suomen ympäristökeskus
Erikoistutkija Terho Hyvönen
Luonnonvarakeskus
Tutkija Irina Herzon
Helsingin yliopisto
Tutkija Marjaana Toivonen
Helsingin yliopisto