Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Merimetsokannassa hillittyä kasvua

Tiedote 26.7.2013 klo 8.49

Suomen merialueilla merimetsojen pesiä laskettiin kesällä 2013 yhteensä 18 580, mikä on kahdeksan prosenttia enemmän kuin edelliskesänä. Muista merialueista poiketen Selkämeren pesimäkanta taantui viisi prosenttia. Paikallisesti, esimerkiksi Paraisilla, merikotkien saalistus pienensi merimetsoyhdyskuntien kokoa.

Merimetsokolonia. Kuva Seppo Knuuttila

Merimetsojen yhdyskunta. Kuva Seppo Knuuttila.

Suomen ensimmäinen merimetson pesintä havaittiin vuonna 1996 Suomenlahdella. Kannan kasvu oli aluksi vähäistä, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen kasvu kiihtyi Etelä-Itämereltä suuntautuneen tulomuuton seurauksena. Vuosina 2003–2007 vuotuisen kannankasvun keskiarvo oli vielä 47 prosenttia, mutta vuosina 2008–2012 enää 16 prosenttia. Historiansa aikana Suomen pesimäkanta on taantunut kahdesti, vuosina 2010 ja 2012.

Merimetso kokonaispesimämäärät

Merimetson kokonaispesämäärät vuosina 2004-2013.

Merimetsoja eniten Suomenlahdella ja Selkämerellä

Merimetson pesimäkanta oli vahvin Suomenlahdella (6 873 pesää) ja Selkämerellä (5 840 pesää). Saaristomerellä laskettiin 4 318, Merenkurkussa 1 358 ja Perämerellä 193 pesää.

Vakiintuneista merimetsoyhdyskunnista noin puolet kasvoi ja puolet joko taantui tai pysyi samansuuruisena kuin edelliskesänä. Suomen merialueilta löytyi kaksi uutta merimetsoyhdyskuntaa, jotka sijaitsivat Porvoossa ja Maalahdessa.

Pesämäärät runsastuivat eniten Suomenlahdella, missä lisäys oli yli 900 pesää, ja kasvu keskittyi neljään yhdyskuntaan Virolahdella, Porvoossa ja Kirkkonummella. Saaristomerellä lisäys oli vajaa 500 pesää suurimman kasvun keskittyessä Uudenkaupungin yhteen yhdyskuntaan. Selkämerellä pesämäärät vähenivät Raumalla ja Porissa, mutta runsastuivat Luvialla ja Merikarvialla. Merikarvialainen yhdyskunta on Suomen suurin käsittäen noin 2 650 pesää. 

Suomen merialueilla havaittiin 36 merimetsoyhdyskuntaa, jotka pesivät 62lla luodolla tai saarella. Viidennes merimetsoista teki pesänsä puihin. Pesistä kaksi kolmasosaa sijaitsi suojelualueilla.

Pesimäkanta merialueittain

Merimetson pesämäärät merialueittain vuosina 2004-2013.

Merikotkalla paikallisia vaikutuksia

Merikotkista tehtiin havaintoja muun muassa Loviisan, Paraisten, Kustavin, Luvian ja Porin merimetsoyhdyskunnissa. Paraisilla merikotkien eniten vaivaama suurikokoinen yhdyskunta pieneni jo toista kesää peräkkäin lähes 500 pesällä. Yhtä aikaa enimmillään kymmenen merikotkan havaittiin saalistavan yhdyskunnassa.

Kustavissa vajaa sata pesää käsittänyt yhdyskunta lopetti pesintänsä kokonaan merikotkien jatkuvan läsnäolon ja häirinnän seurauksena. Porissa pesämäärä puolittui viimevuotisesta vajaaseen 800 pesään ja yhdyskunnan tuntumassa havaittiin enimmillään kuusi merikotkaa.

Ihmisen aiheuttama merimetsojen pesien hävittäminen tai poikasten tappaminen on vähentynyt viime vuosina. Kesällä 2013 merimetson pesiä hävitettiin laittomasti ainakin kahdessa yhdyskunnassa Mustasaaressa (73 pesää) ja Maalahdessa (59 pesää).

Karttakuva Suomen rannikon merimetsoyhdyskunnista

Merimetsojen pesimäyhdyskunnat kesällä 2013.

Lisätietoja

Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus,
puh. 040 5098 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Aiemmat tiedotteet


Kuvia mediakäyttöön


Kohderyhmä: