Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Oletko nähnyt meriotakilokkia Porvoon hiekkarannoilla?

Uutinen 1.8.2016 klo 10.22

Meriotakilokki (ruotsiksi sodaört) on erittäin uhanalainen hiekkarantojen kasvi. Se viihtyy avoimilla hiekkaisilla merenrannoilla ja hiekkaan hautautuneilla leväkasaumilla. Se on yksivuotinen laji, joten kasvupaikat ja yksilömäärät voivat vaihdella vuosittain. Meriotakilokki on harvinaistunut koko levinneisyysalueellaan Suomen etelärannikolla Ahvenanmaalta Virolahdelle. Sitä uhkaa esimerkiksi Itämeren rehevöitymisen seurauksena tapahtuva hiekkarantojen umpeenkasvu ja vieraslaji kurtturuusun leviäminen.

Meriotakilokilla oli aiemmin useita merenrantaesiintymiä Porvoossa. Viimeisin havainto lajista Porvoon saaristossa on 1990-luvulta. Suomen ympäristökeskus SYKE kaipaa apua Porvoon rannikolla ja saaristossa liikkuvilta erittäin uhanalaisen kasvin meriotakilokin löytämiseksi.

Tunnista meriotakilokki

Harmaanvihreää meriotakilokkia (Salsola kali) voisi luonnehtia runsashaaraiseksi, piikkiseksi häkkyräksi. Sen koko vaihtelee muutamasta sentistä jopa metrin läpimitaltaan oleviin yksilöihin. Möyheiden lehtiensä ansiosta se selviää paahteisesta ympäristöstään. Kellertävät, lehtihangoissa sijaitsevat pienet teriöttömät kukat huomaa vasta aivan läheltä katsottuna.

Otakilokki hiekkarannalla
Meriotakilokki tyypillisellä kasvupaikallaan hiekkarannan reunavallilla. Kuva Terhi Ryttäri.

Kasvin paras tuntomerkki on lehden kärjessä oleva keltainen terävä ota (piikki). Joten jos löydät meriotakilokkia muistuttavan kasvin, määritys onnistuu parhaiten koskemalla kasvia; kyseessä voi olla meriotakilokki jos kasvupaikka on hiekkaisella merenrannalla ja kasvissa on sormenpäähän sattuvia piikkiä. Meriotakilokkia muistuttavat savikat (Chenopodium spp.) ja maltsat (Atriplex spp.) eivät tunnu koskettaessa piikikkäiltä. Kasvi on rauhoitettu, joten sitä ei pidä vahingoittaa.

Otakilokin piikit
Lähikuva meriotakilokin piikeistä. Kuva Terhi Ryttäri.

Ympäristöhallinto tarvitsee ajantasaista tietoa uhanalaisten lajien kasvupaikoista ja niiden sijainnista muun muassa lajien uhanalaisuuden arvioimiseen. Uhanalaisten lajien tietoja käytetään aktiivisesti apuna maankäytön suunnittelussa ja lajien turvaamiseen liittyvien toimintojen suuntaamisessa. Ilman kansalaisten havaintoja ja harrastajien arvokasta tiedon keruuta ei monen uhanalaisen lajin seuranta ja arviointi olisi mahdollista.

Lisätiedot ja havainnot meriotakilokista mielellään kuvien kera voi lähettää sähköpostilla tai kirjeitse:

Martina Reinikainen
martina.v.reinikainen(at)ymparisto.fi
Suomen ympäristökeskus
PL 140
00251 HELSINKI
puh. 0295 251 552

 


Kohderyhmä: