Omenakotilo, Pomacea-suvun iso vesikotilolaji kuvattiin Saimaalla. Kuva © Pekka Tuuri.
Saimaan Vehkataipaleelta Lappeenrannan pohjoispuolelta löytyi elokuussa 2015 Suomen oloissa suuri vesikotilo. Liikkuvan kotilon havaitsi vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri. Kotilo määritettiin tänä kesänä kuvien perusteella ympäristöhallinnon nilviäistyöryhmässä omenakotiloihin eli Pomacea-sukuun kuuluvaksi vierasperäiseksi lajiksi (englanniksi apple snails). Tarkempi lajimääritys vaatii lisätutkimuksia.
Havaittu yksilö oli 6-senttinen. Suurimmat omenakotiloihin kuuluvat lajit saattavat kasvaa jopa 16 cm kokoisiksi, ja ne ovat suosittuja lemmikkejä akvaarioissa. On hyvin todennäköistä, että kotilo on päätynyt ihmisen toimesta Saimaaseen. Löytöpaikalla on sukellettu kuvaustilanteen jälkeen, mutta vesikotiloita ei ole enää havaittu. Laajamittaisempaa kotilokartoitusta ei ole alueella tehty.
Omenakotilot ovat maailmalla erityisen haitallisia
Etelä-Amerikasta kotoisin olevat omenakotilot ovat levinneet etenkin 1980–90 -luvuilla Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan, nyttemmin myös Eurooppaan. Pomacea canaliculata -laji on luokiteltu 100 haitallisimman vieraslajin joukkoon. Suotuisissa olosuhteissa se voi lisääntyä nopeasti ja aiheuttaa monenlaisia haittoja. Etelä-Espanjassa Ebro-joen deltalla vuonna 2009 havaittu Pomacea maculata on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja aiheuttanut ongelmia esimerkiksi riisiviljelmillä. Kotiloita on havaittu jopa kilon verran neliömetrillä ja jopa puolet riisisadosta saattaa joutua kotiloiden ravinnoksi.
Tämän seurauksena EU on tehnyt täytäntöönpanopäätöksen vuonna 2012, jonka mukaan Pomacea-suvun kotilojen istuttaminen ja levittäminen sekä maastavienti ja -tuonti on kielletty EU:n alueella. Kotiloiden torjunta on hyvin hankalaa, ja omenakotilolajien torjunnan kustannukset ovat maailmanlaajuisesti miljardiluokkaa.
Omenakotiloiden leviäminen maailmalla liittyy pääosin akvaarioharrastukseen. Akvaarioharrastajien ei tulisi päästää mitään eläviä kasveja tai eläimiä luontoon. Akvaariokasvien mukana saattaa kulkeutua eläinten munia tai muita pieniä kehitysvaiheita, joista saattaa syntyä uusi vieraslajin kanta. Omenakotiloiden munat ovat vaaleanpunaisia ja ne munitaan melko helposti havaittavina munaryhminä vedenpinnan yläpuolelle, muun muassa vankkojen vesikasvien varsille.
Kotiloita on istutettu ruoantuotantoa varten Aasian vesiviljelmille, joilta ne ovat levinneet ympäröivään luontoon. Huonosti kypsennettynä omenakotiloiden on todettu levittävän sukkulamatoja ihmisiin, millä on ollut yhteys vakaviin aivokuumetapauksiin.
Suomen merialueelle on levinnyt eteläisiä vieraslajeja, kuten kotiloita ja simpukoita. Saattaa olla mahdollista, että myös omenakotilot pystyvät kotiutumaan maahamme pohjoisista olosuhteista huolimatta. Pohjoiset eläinlajit eivät usein kestä vieraslajien mukanaan tuomia tauteja, tai vieraslaji hävittää alkuperäislajistoa kilpailemalla ravinnosta ja elintilasta. Esimerkiksi täpläravun mukanaan tuoma rapurutto on hävittänyt monin paikoin alkuperäisen jokirapumme.
Lisätiedot
Tutkija Katriina Könönen Suomen ympäristökeskus, nilviäistyöryhmä, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava tutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskus, vieraslajit, p. 0295 251 356, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lisätietoa omenakotiloista