Suomen ympäristökeskus ja jäkälätyöryhmä tiedottavat 7.6.2019
Maaliskuussa 2019 julkaistussa Suomen lajien viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa uhanalaisten jäkälien määrä on kasvanut yli 200 lajilla. Tärkein ja edelleen voimistunut jäkälien uhanalaistumisen syy on metsätalous. Useimpien uhkatekijöiden merkitys on kasvanut, mikä korostaa tarvetta tehostaa jäkälien suojelua kaikissa elinympäristöissä.
Vanhoilla lehtipuilla, etenkin haapa, raita, pihlaja, jalopuut, kasvava nukkamunuaisjäkälä (Nephroma resupinatum) taantuu hakkuiden, ilmansaasteiden ja hirvieläinten yhteisvaikutuksen takia. Kuva Kimmo Jääskeläinen.
Uudessa uhanalaisarvioinnissa Suomen jäkälistä on uhanalaisia 477 (24 %) ja silmälläpidettäviä 265 (14 %). Hävinneiksi luokiteltiin 47 lajia (2 %), puutteellisesti tunnettuja on 399 (20 %) ja elinvoimaisia (LC) on arvioiduista vain 39 %. Uhanalaisten jäkälien määrä on kasvanut 206 lajilla. Jäkälät ovatkin lintujen ja sammalien ohella merkittävimmin uhanalaistunut eliöryhmä.
Uhanalaisten lajien osuus on selvästi kasvanut ja elinvoimaisten vähentynyt edelliseen arviointiin verrattuna. Jäkälissä on runsaasti elinympäristövaatimuksiltaan tarkkoja ja vaateliaita lajeja. Uhanalaisuuden pääsyy on elinympäristöjen muutokset. Useimpien uhkatekijöiden merkitys on kasvanut edelliseen arviointiin verrattuna. Tärkein ja edelleen voimistunut uhanalaisuuden syy on metsätalous, joka vaikuttaa etenkin vanhojen puiden ja lahopuiden jäkälälajistoon. Ilmansaasteiden, etenkin typpilaskeuman, vaikutus on osoittautunut aiemmin arvioitua merkittävämmäksi. Tuntureilla jäkäliä uhkaavat erityisesti porojen ylilaidunnus ja ilmastonmuutos.
Metsäjäkälät tarvitsevat lisää vanhoja lehtipuita
Metsälajien uhanalaistuminen johtuu etenkin hakkuiden lisääntymisestä sekä uhanalaisiin jäkäliin kohdistuneiden täsmäsuojelutoimien vähäisyydestä. Tehdyillä metsiensuojelutoimilla on ollut enemmän tehoa havupuiden jäkälien osalta, sillä vanhojen havupuiden osuus kasvaa suojelualueilla.
Sen sijaan lehtipuiden jäkälien osalta suojelutoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Vanhojen lehtipuiden jäkälien uhanalaistumisen syynä ovat hakkuiden lisäksi ilmansaasteet sekä ylisuuri hirvieläinkanta, joka on estänyt lehtipuiden uusiutumista.
Kalkkikalliot – jäkälien uhattu keidas
Kalkkikalliot ja vanhat kalkkilouhokset ovat hyvin harvinaisia, mutta jäkälälajistoltaan rikkaita elinympäristöjä. Kalkkikallioilta on 2000-luvulla löydetty monia Suomelle uusia jäkäliä, joiden populaatiokoko on hyvin pieni ja ne ovat siksi erityisen alttiita elinympäristöjen muutoksille.
Uhanalaisista jäkälistä 40 % kasvaa kallioilla, ja niistä peräti 75 % kalkkikallioilla. Kalkkikallioiden uhkana ovat mm. rakentaminen, louhinta ja metsätaloustoimet. Kalkkikallioilla ja vanhoilla kalkkilouhoksilla voitaisiin jo melko pienialaisilla täsmätoimilla merkittävästi parantaa lajiston tilaa.
Raidannappijäkälä (Rinodina cinereovirens) kasvaa etenkin vanhoilla raidoilla. Lajille sopivat kasvupuut vähenevät jatkuvasti, myös suojelualueilla. Kuva Juha Pykälä.
Jäkälien suojelua ja tutkimusta tehostettava
Jäkälien suojelua on tarpeen tehostaa kaikissa elinympäristöissä. Suojelu- ja hoitotoimissa tulee painottua etenkin vanhoihin lehtipuuvaltaisiin metsiin ja kalkkikallioihin, mutta muutoinkin tarvitaan lisää suojelualuepinta-alaa. Vanhojen lehtipuiden väheneminen tulee saada pysäytettyä, ja niiden määrää on kasvatettava suunnitelmallisesti.
Kalkkikalliot ja vanhat kalkkilouhokset on tarpeen lisätä luonnonsuojelulain luontotyyppeihin. Jäkälien tilan seurannan ja hoidon kehittäminen sekä uhanalaisten lajien tutkimus on myös ensiarvoisen tärkeää. Tutkimusrahoituksen leikkaukset ovat johtaneet siihen, että jäkälien uhanalaisuuden arviointia hyödyttävät maastotutkimukset uhkaavat Suomesta loppua kokonaan. Uhanalaistumiskehitystä ei ole mahdollista pysäyttää ilman panostusta tutkimukseen ja seurantaan.
Lisätietoja
Erikoistutkija Juha Pykälä, Suomen ympäristökeskus, p. 0285 251 528 etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Jäkälätyöryhmän sihteeri Kimmo Jääskeläinen, p. 040 5899 158 jaaskimmo@gmail.com
Linkit