Mökkeily muuttaa asutuksen sijoittumista ja ylläpitää luontosuhdettamme

Vapaa-ajan liikkuminen on lisääntynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä, ja mökkeily on osa tätä matkustelun kokonaisuutta. Kakkosasuntojen lisääntymisen myötä voidaan puhua monipaikkaisesta asumisesta, sillä mökkeily muuttaa merkittävästi Suomen asutuksen sijoittumista. Vapaa-ajan vietto maaseudulla tukee alueiden elinvoimaisuutta ja ylläpitää suomalaisten luontosuhdetta. Samanaikaisesti mökkeily aiheuttaa paineita luonnolle ja tuo haasteita palvelujen järjestämiselle.

Monipaikkainen asuminen tarkoittaa sitä, että merkittävä osa ajasta vietetään eri paikoissa yhden vakituisen kodin sijasta. Tällä hetkellä Suomessa joka seitsemäs kotitalous omistaa kakkosasunnon ja joka toisella kansalaisella on pääsy kakkosasunnolle.  Ihmiset nauttivat ajoin kaupungin palveluista ja ajoin maaseudun rauhasta, tekevät etätöitä mökiltä käsin tai vaalivat juuriaan suvun kesäpaikalla.

Väestön jakautuminen vakituisen ja vapaa-ajan asunnon mukaan. Mökki-Suomi on yleispiirteinen rajaus alueesta, jolla vapaa-ajan asutus luonnehtii maankäyttöä enemmän kuin vakituinen asutus. Rajaus tunnistaa laajoja aluekokonaisuuksia eikä niinkään kuvaa yksittäisen paikan ominaisuuksia.

Yhteensä kesämökkejä arvioidaan olevan Suomessa lähes puoli miljoonaa. Jos asutusta tarkastellaan yhden neliökilometrin ruudukossa, asuttujen ruutujen määrä kasvaa lähes puolella, kun myös vapaa-ajan asuminen lasketaan mukaan. Mökkivaltaisia ruutuja on itse asiassa enemmän kuin niitä ruutuja, joissa vakituinen asutus on enemmistönä.

Kysyntää ja paineita maaseudun luonnolle ja palveluille

Monilla väestön vähenemisestä kärsivillä alueilla lomakauden asukasmäärä on kasvanut viime vuosikymmeninä. Vapaa-ajan asumisen myötä laajat alueet maaseudulla muuttuvat mökkeilijöiden lähiympäristöksi. Mökkeily aiheuttaakin yhä enemmän paineita maaseudun palveluille ja infrastruktuurille. Kasvavia tarpeita kohdistuu muun muassa teiden kunnossapitoon, jätehuoltoon, terveyspalveluihin ja tietoliikenneyhteyksiin. Toisaalta mökkeilijöiden kysyntä tukee yksityistä palvelutuotantoa, esimerkiksi satojen maaseudun kauppojen toimintaa.

Noin neljä viidestä mökistä sijaitsee rannalla, ja vapaa-ajan asumisen käytössä on ainakin kaksinkertainen määrä rantaviivaa vakituiseen asutukseen verrattuna. Luonto on mökkeilijöille hyvin tärkeä asia, ja mökkeilijöiden ratkaisuilla on suuri merkitys luonnon näkökulmasta. Vapaa-ajan asutus ei saisi uhata niitä maiseman piirteitä ja vetovoimatekijöitä, joiden vuoksi mökeille mennään.

”Niin suunnittelussa, päätöksenteossa kuin mökkiarjessa tulisi panostaa siihen, että mökkeily kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän eikä johtaisi energian ja luonnonvarojen tuhlailevaan käyttöön. Jokainen voi arkisilla  valinnoillaan vaikuttaa merkittävästi oman mökkeilynsä ekologisuuteen”, toteaa Suomen ympäristökeskus SYKEn vanhempi tutkija Riikka Paloniemi.

Myös matkustaminen kakkosasunnolle kuormittaa ympäristöä, sillä matkat kuljetaan useimmiten henkilöautolla. Suomalaisten kotimaassa kulkemista kilometreistä noin viisi prosenttia kertyy mökkimatkoista. Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvien mökkimatkat ovat pitkiä. Mökkipaikkakunnilla puolestaan matkat palveluihin ovat pitkiä: lähimpään kauppaan on puolella mökeistä matkaa yli kymmenen kilometriä.

”Luonnon läheisyys ja maalaisromantiikka on suomalaisille tärkeää. Elämäntapamme kaupungistumisen myötä luonnon elämyksiä tulisi suunnitella entistä enemmän myös kaupunkiympäristöihin”, toteaa tutkija Janne Rinne.

Elämyksiä arjen keskelle

Vaikka mökkeily voi aiheuttaa kielteisiä ympäristövaikutuksia, se on tärkeää suomalaisten läheisen luontosuhteen vaalimisen sekä hyvinvoinnin kannalta. ”Mökkeily auttaa ihmisiä jaksamaan työkiireiden keskellä ja se tuo vaihtelua kaupungissa vietetylle arjelle. Mökkiympäristö myös tarjoaa monille ainoan kosketuksen maaseutuun ja niin sanottuun villiin luontoon”, muistuttaa professori Eeva Furman SYKEstä.

Asumisen monipaikkaisuutta ja vapaa-ajan ympäristöihin liittyviä kysymyksiä tutkitaan SYKEn, Itä-Suomen yliopiston sekä Metsäntutkimuslaitoksen yhteisessä HOBO-hankkeessa (Asumisen monipaikkaisuus ja arkielämä vapaa-ajan ympäristöissä). Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia ja johtaa uusiseelantilainen matkailun ja turismin tutkija, professori Michael C. Hall.

Lisätietoa

Ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja, professori Eeva Furman, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 040 740 1479

Tutkija Janne Rinne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi,
puh. 0400 148 809

Vanhempi tutkija Riikka Paloniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi,
puh. 040 701 7250