Tiedon käyttö ja tuotanto valuma-aluesuunnittelussa
2.10.2023 Aleksi Räsänen, Mika Marttunen, Miika Kajanus, Ville Turunen
Neljä SysteemiHiilen tutkijaa vietti syksyisen päivän Mikkelissä Tertin kartanossa ideoiden valuma-aluetason yhteissuunnittelun kehittämistä sekä ilmastoviisaiden ja kokonaiskestävien ratkaisujen tunnistamista maankäytössä. Lähestyimme aihetta kaksivaiheisesti: ensimmäisessä vaiheessa keskitytään isoon, yli tuhannen neliökilometrin valuma-alueeseen. Vaiheessa hyödynnetään monipuolisesti erilaista paikkatietoaineistoa ja -työkaluja sellaisten osavaluma-alueiden tunnistamiseen, joissa maankäyttösektorin ilmasto- ja kokonaiskestävyyttä parantaville toimenpiteille olisi suurin tarve ja mahdollisuudet. Sen jälkeen tehdään valitulla osavaluma-alueella tarkempi analyysi mahdollisista toimenpiteistä tiiviissä yhteistyössä maanomistajien kanssa.
Lähestymistavassa etsimme vastauksia kysymyksiin: missä on suurin tarve tai potentiaali vesiensuojelulle, luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja sitä hillitseville toimenpiteille sekä missä on suurin valmius toteuttaa näitä toimenpiteitä. Keskustelimme paikkatiedon, asiantuntija- ja viranomaistiedon sekä paikallistuntemuksen mahdollisuuksista tuottaa vastauksia näihin kysymyksiin. Tämä blogi syntyi näiden keskustelujen inspiroimana sivutuotteena. Kannustammekin kaikkia löytämään jälleen kollegansa ja varaamaan riittävästi aikaa yhteiseen lähi-ideointiin. Se on antoisaa ja voimaannuttavaa.
Valuma-aluesuunnittelussa tarvitaan tietoa
Valuma-aluesuunnittelulla tarkoitetaan joen tai järven valuma-alueen maankäytön toimenpiteiden ja hallinnan suunnittelua. Valuma-aluesuunnittelulla voidaan vastata useisiin yhtäaikaisiin tavoitteisiin kuten vedenlaadun parantamiseen, ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen sekä maa- ja metsätalouden kannattavuuteen.
Jotta tavoitteisiin voidaan vastata, tarvitaan tietoa valuma-alueella tapahtuvan päätöksenteon ja suunnittelun tueksi. Tarvitaan esimerkiksi tietoa siitä, mitkä ovat valuma-alueen keskeisiä vesistökuormituslähteitä sekä missä ja millaisia maankäytön toimenpiteitä valuma-alueella tulee tehdä, jotta kuormitusta voidaan vähentää. Tietoa tarvitaan suunnittelun eri tasoilla aina suurten jokien tuhansien neliökilometrien valuma-alueiden yleissuunnittelusta pienten purojen muutaman neliökilometrin valuma-alueen tarkkaan toimenpidesuunnitteluun.
Luotettavaa taustatietoa ja yhteistä oppimista
Tietoa voidaan kerätä monesta eri lähteestä. On tärkeää ymmärtää, miten tieto on tuotettu, millaisia epävarmuuksia siinä on, miten sitä voidaan käyttää yhteisen oppimisen lähtökohtana ja miten eri tietolähteitä yhdistämällä voidaan tuottaa luotettavampaa tietoa suunnittelun tueksi.
Luonnontieteellisessä tutkimuksessa tehdään mittauksia ja kehitetään malleja siitä, miten luonto ja ympäristö toimivat. Tätä tietoa tuotettaessa pyritään kuvaamaan luonnon prosessien toimintaa mahdollisimman tarkasti. Valitettavasti, kun tietoa kootaan valuma-aluetasolle, tarkkuus kärsii. Mittausverkosto valuma-alueen sisällä on lähes aina vajavainen: vain osalta alueesta on olemassa havaintoja. Kootut mallinnus- ja paikkatiedot kuvaavat kuormitusta tai herkkyyttä vain rajatusta näkökulmasta: monimutkaiset luonnonprosessit tulee yksinkertaistaa, jotta tieto on ymmärrettävää. Kaikista suunnittelun kannalta oleellisista asioista ei välttämättä ole edes olemassa valmiita paikkatieto- tai tilastoaineistoja. Silti valuma-alueella tehtävässä päätöksenteossa on tukeuduttava parhaaseen käytössä olevaan tietoon.
Paikallistoimijat, kuten maa- ja metsätilalliset, keräävät jatkuvasti havaintoja lähiympäristöstään. Heillä voi olla arvokasta tietoa siitä, millaisia muutoksia lähiympäristössä on ollut tai millaisia maa- ja metsätalouden toimenpiteitä kannattaa toteuttaa erityyppisillä alueilla. Tämäkin tieto voi olla monin tavoin vajavaista: tietoa voi olla vain suppealta alueelta tai sitä voi olla kerätty ja käsitelty vain tietystä kapeasta näkökulmasta. Jos tätä tietoa kerätään haastattelu- ja työpajamenetelmin, tieto on järjestelmällisempää ja syvällisempää mutta muodostaa edelleen kohtalaisen rajatun näytteen tutkittavasta asiasta.
Tietoa yhdistelemällä parempi lopputulos
Luonnontieteellistä tietoa käytettäessä tulee ottaa huomioon, miten tieto on tuotettu, millaisia valintoja on tehty: esimerkiksi, miksi on käytetty tiettyjä aineistolähteitä ja mitä mahdollisesti oleellisia näkökulmia on jätetty pois tiedonpuutteen vuoksi. Sen sijaan, että tieto esitettäisiin objektiivisena totuutena valuma-alueen toiminnasta, tiedon epävarmuudet ja puutteet tulee viestiä selkeästi.
Valuma-aluetason keskustelua ja toimenpiteiden suunnittelua voi olla hankala aloittaa puhtaalta pöydältä. Luonnontieteellistä mallinnustietoa ei kannata käyttää suunnittelussa suoraan toimenpidekohteiden valinnassa, vaan pikemminkin keskinäisen oppimisen alustana. Tällä tarkoitamme, että mallinnustiedolla on tärkeä rooli keskustelun mahdollistamisessa ja asioiden mittasuhteiden hahmottamisessa. Keskustelun käynnistämiseksi tarvitaan pohja, jona valuma-alueelta kerätty tieto esimerkiksi karttamuodossa voi toimia.
Kun tätä ominaispiirteistä kertovaa tietoa yhdistetään paikallistietämykseen, voidaan yhdessä selvittää, miten eri tavoilla kerätyt tiedot eroavat vai kuvaavatko tietyn alueen toimintaa kenties samansuuntaisesti. Kun eri tavoin kerättyä tietoa yhdistetään, voidaan yhdessä pohtia, miksi mallinnustiedon perusteella toimenpiteet tulisi kohdentaa tietyille alueille ja miksi taas paikallistieto voi ohjata toimenpiteitä toisaalle. Yhdessä keskustellen ja tietolähteitä yhdistellen voidaan päästä toimenpiteiden suunnittelussa lopputulokseen, joka poikkeaa sekä pelkän mallinnus- tai paikallistiedon avulla tuotetusta suosituksesta.
Tällöin voidaan puhua tiedon yhteistuotannosta: eri lähteistä kerättyä tietoa tuodaan yhteen, siitä keskustellaan yhdessä ja sitä kehitetään yhdessä. Välittömänä tuloksena on usein tarkempi tieto valuma-alueen toiminnasta sekä mahdollisista toimenpidekohteista. Vielä tärkeämpänä sivutuotteena voi olla toimijoiden välinen parantunut keskusteluyhteys ja keskinäinen ymmärrys. Tämä voi johtaa jaettuun näkemykseen valuma-aluesuunnittelun kannalta oleellisista asioista ja yhteiseen visioon siitä, mihin suunnittelussa tulee keskittyä. Jotta tähän voidaan päästä, tiedon lisäksi keskusteluissa tulee käsitellä myös valuma-aluesuunnittelua ohjaavia arvoja sekä määrittää suunnittelun tavoitteet.
Kirjoittajat
- Erikoistutkija Aleksi Räsänen, Luke
- Ryhmäpäällikkö, johtava asiantuntija Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus
- Miika Kajanus, tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan asiamies, Savonia-Ammattikorkeakoulu
- Suunnittelija Ville Turunen, Suomen ympäristökeskus
Miten turvetuotantoalueen jatkokäyttö suunnitellaan tavoitelähtöisesti ja moniarvoisesti? Pilotoimme menetelmää Turvesuo-Miehonsuolla Oulussa
31.3.2023 Mika Marttunen ja Aleksi Räsänen
Suomessa on vapautunut ja vapautumassa tuhansia hehtaareita entisiä turvetuotantoalueita muuhun maankäyttöön. Perinteisesti turvetuotantoalueiden suosituin jatkokäyttömuoto on ollut metsitys. Lisäksi alueista osa on siirtynyt maatalouskäyttöön ja osa on rakennettu kosteikoiksi. Muitakin potentiaalisia jatkokäyttömuotoja on olemassa, mutta ne eivät ole olleet laajamittaisessa käytössä.
Alueiden jatkokäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon monia eri tekijöitä, kuten alueen ominaispiirteet sekä maanomistajien ja sidosryhmien tavoitteet. SysteemiHiili-hankkeen vetäjän Mika Marttusen (Suomen ympäristökeskus, Syke) mukaan jatkokäyttömuotojen valintaa tukemaan tarvitaankin työkaluja, jotka tukevat eri osapuolten välistä vuoropuhelua ja vaihtoehtojen kokonaisvaltaista arviointia.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Syken asiantuntijoiden yhteistyönä kehitimme SysteemiHiili-hankkeessa monitavoitearviointia soveltavaa ja työpajoihin perustuvaa lähestymistapaa. Se jakautuu seitsemään vaiheeseen: sidosryhmien tunnistaminen, tavoitteiden määrittely, tuotantolohkojen ominaispiirteiden tarkastelu, jatkokäyttövaihtoehtojen tunnistaminen, jatkokäytön vaikutusten arviointi, näkökulmien muodostaminen tavoitteita painottamalla, synteesin muodostaminen ja viestintä.
Menetelmän pilotointi Turvesuo-Miehonsuolla
Pilotoimme lähestymistapaa Oulussa sijaitsevalla Turvesuo-Miehonsuon alueella tiiviissä yhteistyössä Oulun kaupungin, Turveruukin, Metsähallituksen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa. Alueen pinta-ala on 210 ha ja se sijaitsee lähellä kaupungin keskeisiä virkistyskäyttöalueita Sanginjokea ja Pilpasuota. Eri osapuolten näkemyksiä kerättiin haastatteluilla ja kolmen työpajan sarjalla.
Ensimmäisessä työpajassa lokakuussa 2022 keskustelimme alueen kehittämisen tavoitteista. Tilaisuuden lopuksi toteutetussa kyselyssä tärkeimmiksi tavoitteiksi nousivat vesistökuormituksen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden lisääminen, ilmastonmuutoksen hillintä ja uusiutuvan energiatuotannon edistäminen. Kiinnostavana kehittämisideana nousi alueen kehittäminen ympäristö- ja yhteiskuntakasvatuksen mallialueena; alueella voisi esimerkiksi esitellä jo 1940-luvulta alkaneen turvetuotannon historiaa.
Toisessa työpajassa joulukuussa 2022 keskustelimme mahdollisista jatkokäytön toimenpiteistä sekä alueen ominaispiirteistä ja niiden asettamista reunaehdoista jatkokäytölle. Ennen työpajaa tekemässämme tarkastelussa teimme alueelle lohkojaon seuraavien ominaisuuksien perusteella: happamuusriski, turpeen paksuus, alueen vettymisherkkyys ja pohjamaalaji. Valitut jatkokäytön toimenpiteet olivat vettäminen, luontainen kasvittuminen ja metsittäminen. Keskustelussa todettiin, että turvetuotantoalueilla tulisi pyrkiä mosaiikkimaiseen rakenteeseen ja vaihtelevuuteen, mikä voi lisätä suoksi palautuvien alueiden pinta-alaa.
Kolmas työpaja järjestettiin helmikuussa 2023. Teimme työpajaa varten ehdotuksen siitä, miten jatkokäytön toimenpiteet voisivat sijoittua lohkoille. Ennen ehdotuksen käsittelyä kuvasimme eri toimenpiteiden vaikutukset tavoitteiden suhteen ja toimenpiteiden kustannukset (kuva alla).
Havaitsimme, että priorisoidut tavoitteet olivat keskenään yhteensopivia: sama toimenpiteiden yhdistelmä oli optimaalinen kaikkien tavoitteiden suhteen. Osittain tähän oli syynä se, että lähes kaikki priorisoidut tavoitteet olivat positiivisia ympäristövaikutuksia korostavia. Tilanne olisi voinut olla eri, jos priorisoinnissa olisi noussut esiin esimerkiksi taloudellisen tuoton maksimoiminen ympäristövaikutusten lisäksi.
Menetelmän soveltuvuus
Lukessa pilottia vetäneen Aleksi Räsäsen mielestä lähestymistapa soveltuu etenkin yksityiskohtaista jatkokäytön suunnittelua edeltävään vaiheeseen, jossa kartoitetaan jatkokäytön vaihtoehtoja. Lisäksi lähestymistapa ja sen yhteydessä käytävät keskustelut mahdollistavat jatkokäytön suunnittelun systemaattisen läpikäymisen ja sidosryhmien keskinäisen oppimisen.
Lähestymistapa voi kuitenkin olla jokseenkin raskas, koska soveltaminen vaatii perusteellisia keskusteluja maanomistajan ja sidostahojen välillä. Toisaalta lähestymistapaa ei ole välttämätöntä soveltaa yhtä tarkasti kuin meidän esimerkissämme. Turvesuo-Miehonsuo oli myös varsin laaja ja monimuotoinen kokonaisuus, mikä osaltaan lisäsi tarkastelun työläyttä.
Kirjoittajat
- Ryhmäpäällikkö, johtava asiantuntija Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus
- Erikoistutkija Aleksi Räsänen, Luke