Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Osatavoite 3: Erot rannikon Litorina- ja mustaliuskealueiden ja sisämaan mustaliuskealueiden valumaveden happamoittamispotentiaalissa

Maaperän rikki voi esiintyä monessa eri muodossa. Rikin esiintymismuoto vaikuttaa todennäköisesti voimakkaasti maaperän happamoitumisherkkyyteen ja happamoitumisnopeuteen. Vesistövaikutuksiltaan erittäin haitallisia ovat rikin ns. mono- (FeS) ja disulfidimuodot (pyriitti, FeS2). Tiedetään myös, että monosulfidit (FeS) hapettuvat nopeammin kuin pyriitti (FeS2) (Boman 2008). Tässä osatutkimuksessa selvitetään, onko näiden haitallisten rikin muotojen esiintymisessä ja happamoittamispotentiaalissa eroja rannikon Litorina- ja mustaliuskealueiden ja sisämaan mustaliuskealueiden välillä.

Rikin eri esiintymismuodot rannikkoalueen ja sisämaan turvetuotantoalueilta (Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla) otetuista maanäytteistä määritetään laboratorio-olosuhteissa peräkkäisuuttomenetelmällä. Menetelmän avulla voidaan erotella haituvien rikkiyhdisteiden osuus, eri olosuhteissa pelkistyvän rikin osuudet, sulfaatin osuus sekä orgaanisen rikin osuus rikin kokonaismäärästä. Näin saadaan tietoa rikin eri esiintymismuotojen jakaantumisesta eri puolilta Pohjois-Suomea. Rikin esiintymismuotoja tullaan karakterisoimaan myös turvetuotantoalueiden syvimmistä turvekerroksista, läheltä mineraalimaakerrosta. Samalla arvioidaan myös muiden tekijöiden kuin sulfidin hapettumisen vaikutusta turvekerroksessa mahdollisesti havaittuihin korkeisiin asiditeetteihin.

Viitteet:

  1. Boman, A., Sulphur Dynamics in Boreal Potential and Actual Acid Sulphate Soils Rich in Metastable Iron Sulphide. Väitöskirja, Åbo Akademi. 81 s.
Julkaistu 2.5.2013 klo 14.59, päivitetty 2.5.2013 klo 15.00