Lappeenranta © Toni Lainio
Miten suunnittelulla voidaan vaikuttaa siihen, jätätkö auton avaimet kotiin ja kävelet työmatkasi ensimmäiset kilometrit juna-asemalle? Jos asuisit kahden kilometrin päässä pienen kaupungin keskustasta, millainen ympäristö saisi sinut hyppäämään pyörän selkään tai bussiin?
Vihdin, Lappeenrannan ja Helsingin seudun työpajassa pohdittiin, mistä viihtyisä ja elinvoimainen ympäristö koostuu ja miten kaupunkikudosajattelulla voidaan kehittää kestävästi erilaisia ympäristöjä. Lappeenrannan ja Vihdin yhteisenä suunnittelukysymyksenä on olemassa olevan tai mahdollisen asemanseudun kehittäminen ja liittäminen osaksi nykyisiä keskusta-alueita.
Työpajassa tunnistettiin, että lähtöpisteen ja määränpään välisen ympäristön viihtyisyys määrittää, kuinka pitkiä matkoja ihmiset ovat valmiita kävelemään. Ympäristön laatua lähestyttiin täydentämällä yhdessä kriteeristöä kaupunkikudosten elementeistä, kuten korttelikoosta, teiden leveydestä ja kohtaamispaikoista. Näitä elementtejä tunnistamalla ja luokittelemalla voidaan nähdä, mitkä tekijät rakennetussa ympäristössä ovat ristiriidassa alueen tavoiteltavan kaupunkikudoksen, esimerkiksi jalankulku- tai joukkoliikennekaupungin, kanssa. Osallistujat korostivat viher- ja kulttuuriympäristöjen merkitystä elämyksellisinä liikkumisympäristöinä. Myös aukioiden elävyys, alueiden identiteetin tunnistaminen, ihmisen mittakaava ja kaupunkimaisuus rakentamisessa koettiin tärkeiksi tekijöiksi.
Lappeenrannassa pohditaan erityisesti keskustan reuna-alueen kehittämistä. Lappeenrannan asemakaava-arkkitehti Matti Veijovuori kuvaili reunavyöhykettä historiallisista syistä hyvin käveltäväksi mutta nosti esiin myös kehityskohtia. Esimerkiksi kaupan rakennukset ovat hajautuneet keskustan eri puolille. Kaupunkikudosajattelun pioneeri Leo Kosonen korosti, että keskustan reunavyöhykkeen kehittämisessä on tärkeää tunnistaa keskustaa laajentavat täydennysrakentamisalueet, jotka ovat samalla itsenäisiä kaupunginosia. Lisäksi on tunnistettava väljemmät alueet, jotka voidaan kytkeä keskustaan esimerkiksi hyvin pyöräily-yhteyksin.
Työpajassa pohdittiin myös vuonna 2018 valmistuneen Helsingin seudun kaupunkikudokset -työn hyödyntämistä. Seudun suunnittelijoille tutkimus oli selkiyttänyt, mitä suunnitteluratkaisuja kannattaa toteuttaa ja mitkä ratkaisut luovat uutta autokaupunkia. Tutkimuksen perusteella uusia asukkaita ja työpaikkoja näyttäisi sijoittuvan paljon autokaupunkiin vuoteen 2050 mennessä. Keskeisenä rajoitteena mainittiin erot kuntien tulevaisuusskenaarioiden lähtötietojen tuotantotavoissa. Elinvoimajohtaja Petra Ståhl nosti esiin, että Vihdissä muuttuneet asumispreferenssit ja ilmastotietoisuus ovat selkeästi nähtävissä. Omakotitonttien kaavoittaminen hyville sijainneille kävelyetäisyydelle Nummelan keskustasta Sepänpihan ketterä kokeilu -hankkeessa oli jopa kymmenkertaistanut kunnan omakotitonttien luovutuksen.