Uutinen 16.12.2020 klo 9.10
Suomen ympäristökeskus tutki syksyllä 2020 vedenlaatua kahdella Kaakkois-Suomen järvellä valkoposkihanhien massalevähdyksen aikaan. Lintulaskentojen perusteella yksittäisellä järvellä yöpyi parhaimmillaan 120 000 hanhea. Hanhien runsaasta lukumäärästä huolimatta välitöntä veden ravinnepitoisuuksien kohoamista ei havaittu. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että yöpyvät valkoposkihanhet voivat vaikuttaa järvien rehevöitymiseen viiveellä.
Valkoposkihanhien (Branta leucopsis) arktinen kanta on runsastunut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Arktinen kanta muuttaa syksyisin Itä- ja Kaakkois-Suomen kautta talvehtimisalueilleen Länsi-Eurooppaan. Linnut laiduntavat päivällä kasvillisuutta muuttoreitin varrella olevilla pelloilla ja kerääntyvät levähtämään ja yöpymään järvenselille.
Valkoposkihanhet ruokailevat muuttoreitin varrella olevilla pelloilla. Kuva Ilkka Sammalkorpi.
”Valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot ja niistä maksetut korvaukset ovat lisääntyneet viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Suurimmat vahingot syntyvät Suomen kautta muuttavien valkoposkihanhien aiheuttamina maataloudelle, erityisesti Itä-Suomessa. Syyskuun lopussa ja lokakuun alussa Suomessa saattaa levähtää kerralla yli puoli miljoonaa valkoposkihanhea, jotka yöpyvät pääosin järvillä”, kertoo erityisasiantuntija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksesta.
Valkoposkihanhien vedenlaatuvaikutuksia arvioitiin Kouvolan Teutjärvellä ja Iitin Sääskjärvellä
Vaikutuksia muuttoreitin varrella olevien järvien vedenlaatuun ei ole Suomessa selvitetty aiemmin. Maailmalla on kuitenkin todettu, että muutolla levähtävät ja talvehtivat suuret hanhiparvet siirtävät yöpymisen yhteydessä merkittävästi ravinteita maa-alueilta vesistöihin. Vedenlaatuvaikutusten arvioimiseksi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) biodiversiteettikeskus ja vesikeskus toteuttivat syys-lokakuussa esiselvityksen, jossa analysoitiin kahden tärkeän yöpymisjärven vedenlaatua ennen massalevähdystä, massalevähdyksen aikana ja sen jälkeen.
Lintulaskentojen perusteella sekä Kouvolan Teutjärvellä että Iitin Sääskjärvellä yöpyi parhaimmillaan 100 000−120 000 valkoposkihanhea yötä kohden. Välitöntä, selkeää vaikutusta veden ravinnepitoisuuksissa ei havaittu yöpymisten jälkeisinä aamuina järvien pintakerroksesta otetuissa vesinäytteissä. Vedessä olevien suolistoperäisten bakteerien pitoisuudet olivat sen sijaan hieman kohonneet, mutta pysyivät kuitenkin koko esiselvityksen ajan uimavedelle asetettuihin laatuvaatimuksiin nähden erinomaisella tasolla.
”Havainto vähäisistä vaikutuksista ravinnepitoisuuksiin tukee kansainvälisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan hanhien ulosteet painuvat nopeasti pohjaan ja suorat vaikutukset veden ravinnepitoisuuksiin jäävät vähäisiksi. Vaikutukset rehevöitymiseen voivat kuitenkin ilmetä viiveellä sedimentoituneen aineksen sekoittuessa veteen. Toisaalta on muistettava, että tutkimusjärvet ovat runsasravinteisia, hajakuormituksen rehevöittämiä järviä. Niiden kokonaiskuormituksesta valkoposkihanhien yöpyminen muodostaa enimmillään vain pienen osan”, toteaa erikoistutkija Laura Härkönen SYKEn vesikeskuksesta.
Valkoposkihanhilla ei ollut välitöntä vaikutusta yöpymisjärvien pintakerroksen ravinnepitoisuuksiin. Ne kuitenkin kohosivat huomattavasti hanhien poismuuton jälkeen, kun syysmyrsky sekoitti järvien vedet.
Viiveellä tapahtuvasta ravinnepitoisuuksien kohoamisesta saatiin viitteitä syksyn 2020 esiselvityksessä. Hanhien poismuuton jälkeinen, viimeinen vesinäytteenotto osui ajankohtaan, jota edelsi syysmyrsky. Järvien vedet olivat sekoittuneet voimakkaasti, joka ilmeni huomattavana savisamennuksena. Järvien päällysveden ravinnepitoisuudet olivat selvästi edellisiä näytteenottokertoja korkeammat sekä fosforin että typen osalta. Bakteerien yhä koholla olevat pitoisuudet viittasivat siihen, että veteen sekoittuneet ravinteet saatoivat osittain olla peräisin sedimentoituneista ulosteista. Veteen sekoittuneen aineksen ulosteperäisyyttä ei kuitenkaan selvitetty ja asian todentaminen vaatii lisätutkimusta. Tutkimusjärvet ovat reheviä savimaiden järviä, joiden kuormitus on pääosin peräisin maa- ja metsätaloudesta. Niissä on havaittu veden sekoittumisen yhteydessä kohonneita ravinnepitoisuuksia aiemminkin.
Valkoposkihanhien muuttoparvien vaikutusta on aikaisemmin arvioitu ensisijaisesti viljelyvahinkojen kannalta. Myös muutolla levähtävien hanhiparvien vaikutuksia muuttoreitin varrella olevien yöpymisjärvien sisäiseen kuormitukseen tulisi arvioida tarkemmin.
Lisätietoja
Vedenlaatu
Erikoistutkija Laura Härkönen, Suomen ympäristökeskus, +358 295 251 009, etunimi.sukunimi@syke.fi
Valkoposkihanhet
Erityisasiantuntija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, +358 295 251 429, etunimi.sukunimi@syke.fi