Suomen ympäristökeskuksen tiedote
Kasvinsuojeluaineista ei aiheudu laajoja ongelmia Suomen vesistöille. Kasvinsuojeluaineita päätyy vesistöön maatalousvaltaisilla alueilla, mutta niiden pitoisuudet ovat pääosin alhaisia. Paikallisia haitta-aineiden ympäristönlaatunormien ylityksiä kuitenkin löytyy.
Tämä käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen vuosien 2007-2012 pintavesien seurantatutkimuksesta. Näytteenottopaikkoja oli kaikkiaan 30 ja ne sijaitsivat Uudellamaalla, Kaakkois-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Vesinäytteitä otettiin yli 530. Näytteistä löydettiin yhteensä 68 erilaista haitta-ainetta, kun analysoitujen aineiden kokonaismäärä oli 201. Havaituista haitta-aineista valtaosa on ollut rikkakasvien torjunta-aineita. Yleisimmin havaittiin MCPA:ta ja muita fenoksihappoherbisidejä.
Noin kolmasosasta vesinäytteitä ei löydetty lainkaan kasvinsuojeluaineita. 5 prosentissa tutkituista näytteistä havaittiin vähintään kymmenen haitallista ainetta. Paikoissa, joissa kasvinsuojeluaineita havaittiin eniten, vesien ekologinen tila oli enintään tyydyttävä.
”Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun haitta-ainepitoisuuksia verrattiin vesien ekologisen tilan luokittelutuloksiin. Asiaa tulisi selvittää lisää”, tutkija Katri Siimes Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Yksittäisissä näytteissä havaittiin haitallisen suurina pitoisuuksina syys- ja kevätviljojen rikkakasvien torjuntaan tarkoitettua triasulfuronia ja vuonna 2008 myös muita pien’annosherbisidejä. Tutkijoiden yllätykseksi seurannassa löydettiin suurina pitoisuuksina myös pintakäsittelyaineiden lisäaineina käytettyjä biosideja ja aineita, joita on aiemmin käytetty tuholaistorjuntaan, mutta joiden käyttö on nykyisin kielletty.
Näytteistä löydettiin myös pölyttäjille vaarallista tiametoksaamia, jonka käyttö on nykyisin EU:ssa kielletty. Suomessa tiametoksaamia on käytetty pääasiassa siementen käsittelyyn ennen kylvöä.
Siimeksen mukaan tutkimus osoittaa, että kasvinsuojeluaineet eivät ole Suomessa Keski- ja Etelä-Eurooppaan verrattava ongelma. Viileän ilmaston takia kasvinsuojeluaineita käytetään Suomessa hehtaaria kohden vähemmän ja viljelijät ovat valveutuneita suojaavien rajoitusten noudattamisessa.
Tutkimuksessa selvitettiin myös metallipitoisuuksia Pohjanmaan joissa ja jokisuistoissa. Seurannassa havaittiin, että kadmiumin ja nikkelin ympäristönlaatunormit ylittyivät useilla näytepaikoilla sekä joki- että jokisuistoalueilla.
Euroopan laajimmat happamat sulfaattimaat sijaitsevat Pohjanmaalla. Ne ovat muinaisen Litorina-meren aikaisia sulfidipitoisia pohjasedimenttejä. Ojituksen myötä maat ovat hapettuneet ja näin maassa on muodostunut rikkihappoa, joka puolestaan uuttaa maasta metalleja. Kevätvalunnan ja sadejaksojen aikana maasta pääsee hapanta kuormitusta valumavesiin.
Haitallisten aineiden seuranta on ollut osa maa- ja metsätalouden kuormituksen seurantaohjelmaa (MaaMet-hanke), jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. ELY-keskukset ovat vastanneet näytteidenotosta.
Lisätietoja
Kasvinsuojeluaineet
Tutkija Katri Siimes, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1637, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Metallit
Ryhmäpäällikkö Jaakko Mannio, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1406, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi