Vettä jäällä Kallavedellä 27.3.2016 © Kuva: Johanna Korhonen
Lämmin sää on nostanut jokien virtaamia länsirannikolla Satakunnasta Ouluun ulottuvalla alueella. Vedenkorkeudet ovat nousseet pienen kevättulvahuipun tasolle Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan joissa Oulun eteläpuolella. Etelä-Suomen järvillä tulee varoa heikkoja jäitä. Pohjois-Pohjanmaalla jääpatojen riski on tavallista suurempi.
”Jokien virtaamien kasvu on hidastunut, mutta mahdolliset vesisateet voivat nostaa vedenkorkeudet huhtikuun alkupuoliskolla vielä uuteen aiempaa korkeampaan huippuun”, ennustaahydrologi Juho Jakkila Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjois-Pohjanmaalla jääpatoriski tavallista suurempi
Pohjois-Pohjanmaalla jokien jääpeite on vielä monin paikoin keskimääräistä paksumpi ja mahdolliset jääpadot voivat nostaa jokien vedenkorkeuksia hyvin nopeasti, vaikka tulvien ennustetaan muuten jäävän keskimääräisiä kevättulvia pienemmiksi. Oulun pohjoispuolen vesistöissä lumet eivät ole vielä sulaneet ja joet nousevat tulvakorkeuksiin todennäköisesti vasta huhtikuun puolen välin jälkeen. Iijoen, Kuivajoen ja Simojoen tulvahuiput voivat yltää keskimääräisen kevättulvan tasolle sulamiskauden säästä riippuen.
Järvi-Suomen suurista järvistä esimerkiksi Saimaan, Päijänteen, Keiteleen, Pielisen ja Oulujärven vedenkorkeudet ovat ajankohtaan nähden 30–60 cm tavallista korkeammalla. Näiden järvien vedenkorkeudet nousevat hiljalleen lumen sulamisen myötä saavuttaen huippunsa touko-kesäkuun aikana. Pirkanmaalla luonnontilaisten Tarjanteen, Längelmäveden ja Iso-Roineen vedenkorkeudet ovat myös kääntymässä nousuun, mutta jäänevät vähälumisen talven jälkeen kesän alussa tavanomaista alemmaksi.
Lapin vesistöissä jokien virtaamat ovat kevättalvelle tyypillisen pieniä. Lumen vesiarvot ovat tavallista suurempia ja lumen määrän perusteella Ounas- ja Kemijoen kevättulvasta on odotettavissa keskimääräinen tai sitä suurempi, muualla Lapissa tulvista on odotettavissa tavanomaisen suuruisia. Lapin joissa tulvat ajoittuvat tyypillisesti touko-kesäkuun vaihteeseen.
Jäät heikkoja etelässä ja heikkenemässä myös maan keskiosassa
Etelä-Suomessa tulee varoa heikkoja järvijäitä. Myös maan keskiosassa jäät ovat alkaneet ohentua. Auringon säteily on jo varsin voimakasta, ja jäiden heikkeneminen nopeutuu entisestään kun jäällä oleva lumi on sulanut. ”Keväällä jään kiderakenne puikkoontuu auringonsäteilyn vaikutuksesta, ja tällöin aamun ja yön pakkassäällä vielä hyvin kestänyt monikymmensenttinen jääkin voi pettää iltapäivällä, jos kiteiden rajapinnat ovat sulaneet”, varoittaahydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta. Pohjois-Suomessa jäätä on vielä paksulti järvillä.
Maan etelä- ja lounaisosassa jokijäät ovat jo pääosin lähteneet. Myös maan keski- ja pohjoisosan joilla ja järvien virtapaikoilla on syytä varoa heikkoja jäitä.
Vesitilanne maaliskuussa 2016
Sadanta
Maaliskuussa satoi tavallista vähemmän. Kuukauden sademäärä oli pääosin 5–30 mm. Maan länsi- ja pohjoisosassa kuukauden sadesumma jäi monin paikoin vain kolmasosaan tavanomaisesta. Eniten sadetta kertyi maan itäosassa ja Kainuussa, mutta sielläkin satoi selvästi keskiarvoa vähemmän.
Lumi
Maaliskuun alku oli Länsi- ja Etelä-Suomessa vähäluminen, paikoitellen lumen vesiarvo kasvoi vielä maaliskuun pakkasjaksoilla. Suurelta osin maaliskuu oli kuitenkin näillä alueilla sulamisen aikaa tai jo lumetonta. Idässä ja pohjoisessa lumimäärän kasvu jatkui maaliskuun alkupuolen, ja kunnolla sulaminen pääsi vauhtiin vasta pääsiäisenä säiden lämmettyä reilusti. Pohjois- ja Itä-Lapissa sekä Koillismaalla sulaminen oli vähäistä vielä tuolloinkin.
Maaliskuun lopussa maan lounaisosa ja Uusimaa oli lumeton ja muuallakin Etelä- ja Länsi-Suomessa lunta oli pääosin alle 30 kg/m2. Iistä Joensuuhun kulkevalla linjalla lunta oli noin 80 kg/m2 ja lumimäärä kasvoi siitä pohjoiseen ja itään. Paikoitellen lunta oli Lapissa reilusti yli 200 kg/m2. Osassa Länsi-Lappia lumimäärä oli selvästi ajankohdan keskiarvoa suurempi, kun taas maan etelä- ja keskiosissa lunta on monin paikoin tavallista vähemmän.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Lumen sulaminen nosti vedenkorkeuksia ja kasvatti virtaamia Etelä- ja Länsi-Suomen joissa maaliskuun puolivälin paikkeilla ja kuukauden lopussa. Etelässä ja lounaassa maaliskuun huiput jäivät selvästi helmikuista pienemmiksi. Pohjanmaalla virtaamat kasvoivat paikoitellen kuluvan vuoden toistaiseksi suurimpiin lukemiin mutta eivät kuitenkaan keskimääräisen kevättulvan tasolle. Myös osassa Etelä- ja Länsi-Suomen järvistä lumien sulaminen sai vedenkorkeudet kääntymään nousuun maaliskuun loppupuolella. Itä- ja Pohjois-Suomessa Perämeren rannikkoalueita lukuun ottamatta vedenkorkeudet pysyivät maaliskuussa vielä pääosin laskussa. Monen järven pinta oli kuitenkin kuukauden päättyessä edelleen korkealla. Maaliskuun keskivirtaamat olivat Itä- ja Pohjois-Suomen päävesistöissä pitkän ajan keskiarvoja suurempia, muualla pääosin lähellä keskiarvoja.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnankorkeudet ovat suuressa osassa maata 5–30 cm yli ajankohdan keskiarvojen. Maan etelä- ja keskiosissa pinnat lähtivät helmikuun pienen nousun jälkeen jälleen talviajan tyypilliseen laskuun. Maan pohjoisosissa pinnat ovat pääosin korkealla ja kevään sulamisvedet saattavat nostaa pinnat jopa ennätyskorkeuksiin.
Routa
Etelärannikolla routakerros on pääosin sulanut, mutta Salpausselkien pohjoispuolella sekä maan keskiosissa routaa esiintyy yleisesti 10–30 cm, joka vastaa ajankohdan keskiarvoja. Maan pohjoisosissa routakerros on 40–100 cm, joka 30–60 cm keskiarvoa vähemmän johtuen paksusta lumikerroksesta.
Jäänpaksuus
Järvien jäänpaksuudet alkoivat ohentua maaliskuun puolivälin jälkeen etelärannikolla. Kuukauden loppupuoliskolla jäät ohenivat etelän järvillä 5–10 cm. Maan keskiosassa jäänpaksuuksissa ei vielä tapahtunut suuria muutoksia, mutta jäät ovat alkaneet vähitellen sulaa sielläkin aivan kuukauden lopun lämpenemisen myötä. Maan pohjoisosassa järvijäät kasvoivat vielä maaliskuussa, pääosin kohvajään lisääntymisen myötä. Maaliskuun lopun mittauksissa järvien jäänpaksuudet olivat maan eteläosassa 20–35 cm ja maan keskiosassa 35–60 cm. Maan pohjoisosassa jäänpaksuus oli pääosin 60–80 cm. Maan eteläosassa lukemat ovat 5–20 cm ajankohdan keskiarvoa pienempiä. Maan keski- ja pohjoisosassa lukemat vaihtelevat ajankohdan keskiarvon molemmin puolin.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä @pinnanalta:
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa:
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Juho Jakkila, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 215, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.