Etelä- ja Keski-Suomen vanhoissa metsissä asusteleva tyvityynyjäkälä (Micarea globulosella) on hyvin mielenkiintoinen kaveri. Tyvityynyjäkälä, kuten kaikki muutkin jäkälät ovat sienen ja yhden tai useamman yhteyttävän eliön symbiooseja, joissa eletään hyvin tiiviissä yhteistyössä. Mikroskoopilla tarkasteltaessa tyvityynyjäkälässä näkyykin selvästi sienirihmoja, jotka ovat kiertyneet pienten kirkkaan vihreinä loistavien viherleväsolujen ympärille.
Tyvityynyjäkälän oliivinvihreää sekovartta. Kuva Annina Launis
Ennen vuotta 2010 tyvityynyjäkälästä oli vain kaksi havaintoa, mutta sen jälkeen on löydetty useita uusia esiintymiä. Tällä hetkellä sitä ja muita lahopuulla eläviä, kasvumuodoltaan rupijäkälämäisiä lajeja tutkitaan PUTTE-ohjelmassa, jossa selvitetään niiden esiintymistä luonnontilaisissa ja talousmetsissä sekä parannetaan lajistotuntemusta DNA-tuntomerkkien avulla. Rupijäkälätieto tulee myös lisääntymään, kun vuonna 2011 julkaistu ja palkittu Suomen jäkäläopas saa pian jatkoa monimuotoisiin rupijäkäliin keskittyvän oppaan muodossa.
Mistä tyvityynyjäkälän voi löytää?
Tyvityynyjäkälä levittää oliivinvihreän sekovartensa vanhojen koivujen halkeilleen kaarnan reunoille. Se on kuitenkin tarkka elinympäristöstään, eikä mikä tahansa metsä kelpaa.
Hyvä tyvityynyjäkälä, mitä pidät tärkeänä elinympäristössäsi?
”Olen melko hidas kasvamaan ja kaipaankin ympärilleni luonnonrauhaa ja mieluusti puro- tai järvimaiseman. Vedestä nouseva kosteus antaa mukavan pienilmaston ja tekee hyvää sekovarrelleni. Nykyään minut tunnetaan elinympäristön jatkuvuuden indikaattorina, enkä pidä metsänhoidosta asuinalueellani.”
Tyvityynyjäkälä avoimena: ”Kukaan ei huomannut minua”
Luonnonrauhaa ja kotipuusta avautuvia järvimaisemia rakastava tyvityynyjäkälä on ollut puutteellisesti tunnettu laji aivan viime aikoihin saakka. Miten näin on päässyt käymään?
”No minä olen aika harvinainen löytö ja asustelen siellä täällä Etelä- ja Keski-Suomessa. Tosin hyvin pitkään luonnontilaisena säilyneessä metsässä meitä tyvityynyjäkäliä voi olla suurikin joukko! Pienuuteni takia harva ihmissilmä minua huomaa ja tunnistukseen käytettävät tuntomerkkinikin ovat mikroskooppisen pieniä. Kautta aikain moni on kävellyt ohitseni minua lainkaan huomaamatta, vaikka oliivinvihreä ja nystyinen sekovarteni voi olla usean senttimetrin kokoinen”, tyvityynyjäkälä huokaa.
Tyvityynyjäkälällä on useille tyynyjäkälille tyypilliset hyvin pienet kotelomaljat, joissa se tuottaa itiöitä. Lisäksi lajilla on niin kutsuttuja kuromapulloja, joista se vapauttaa pieniä kuromia eli suvuttomia itiöitä. Tyvityynyjäkälässä on liilan, harmaan tai ruskean sävyjä, joissa näkyy mikroskoopilla katsottaessa kauniin violetiksi värjäytyvää pigmenttiä. Suomessa tyvityynyjäkälästä on eristetty DNA:ta ensimmäistä kertaa maailmassa ja lajin tunnistamiseksi on kehitetty oma DNA-viivakoodi.
Uusien löytöjen myötä tyvityynyjäkälä on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.
Hyvä tyvityynyjäkälä, minkä kesätoiveen esittäisitte meille ihmisille?
”Metsien hoito ja metsähakkuut hankaloittavat suuresti elämääni, koska ne muuttavat minulle mieluisaa kosteaa pienilmastoa ja kaatavat kasvualustakseni sopivat puut. Toivoisin, että meitä metsän pieniäkin huomioitaisiin enemmän päätöksenteossa! Meillä Suomessa on metsissä vielä paljon uutta ja jännittävää löydettävää”, tyvityynyjäkälä kertoo ja innostuu, ”Eräältä mieluisimmalta kasvupaikaltani löydettiin hiljattain tieteelle kuvaamaton sukulaislajini, jolle tutkijat juuri miettivät sopivaa nimeä!”
Yhteystiedot:
Tohtorikoulutettava Annina Launis, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvitieteen yksikkö (Kasvimuseo), etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. 040 8498808
Kuvia median käyttöön:
Tyvityynyjäkälän oliivinvihreää sekovartta ja tappimaisia kuromapulloja, joiden päästä vapautuu pieniä kuromia eli suvuttomia itiöitä. Kuromapullot nousevat sekovarresta noin 0,4 mm.
Poikkileikkaus tyvityynyjäkälän kotelomaljasta, jossa kehittyy monisoluisia itiöitä. Kotelomaljan halkaisija on noin 0,5 mm.