Hiekkaranta. Kuva Aarno Torvinen.

Keski- ja Itä-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa suuret järvet ovat jäämässä alkukesällä tavanomaista alemmaksi. Syynä tähän on erityisesti vähäsateinen ja lämmin huhtikuu, Lapissa ja Kainuussa myös talvella kertynyt tavanomaista selvästi pienempi lumimäärä.

Saimaan vedenkorkeus nousee tämän hetken ennusteen mukaan kesäkuun loppuun mennessä 0-15 cm nykytasolta ja jää 35-50 cm ajankohdan keskimääräistä tasoa alemmaksi. Myös Pielinen, Konnevesi, Pielavesi, Iso-Längelmävesi ja Tarjanne sekä pohjoisempana Oulujärvi, Kiantajärvi ja Kuusamon Kitkajärvi ovat ilman runsaita sateita jäämässä kesällä keskimääräistä alemmaksi. Jotta vedenpinta nousisi ajankohdan tyypilliselle tasolle kesäkuun loppuun mennessä, vaadittaisiin järvien valuma-alueille yli 150 mm suuruinen sademäärä. Paikallisesti voi sataa huomattavasti enemmän lyhyemmälläkin jaksolla, mutta tällainen sademäärä laajalle alueelle puolessatoista kuukaudessa on Suomessa erittäin harvinainen. Toukokuun puolivälin ja kesäkuun lopun välisenä ajanjaksona sataa tyypillisesti 70-110 mm.

Saimaa, jonka valuma-alue ja järvisyys ovat hyvin suuria, reagoi tulovirtaamaan muutoksiin hitaasti eikä edes suuri sademäärä riittäisi nostamaan ajankohdan keskitasoon lähimmän kahden kuukauden aikana. Todennäköisesti Saimaan pinta pysyy selvästi keskimääräistä alempana ainakin syksyyn asti.

Useissa järvissä, joissa vedenkorkeuden kehittymiseen voidaan ratkaisevasti vaikuttaa säännöstelyn avulla, tilanne on varsin erilainen: esimerkiksi Päijänteen pinta saadaan nousemaan lähes tyypilliseen alkukesän korkeuteen käyttämällä tavanomaista pienempiä juoksutuksia. Etelä- ja länsirannikon sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan järvet ovat täyttyneet ajankohdan tavanomaiselle tasolle keskimääräistä suuremman lumimäärän ansiosta.

Lapin jokien virtaamahuiput ovat jääneet tai jäämässä poikkeuksellisen pieniksi. Maksimivirtaamien pienuuteen vaikuttaa eteläisen Lapin vähäisen lumimäärän lisäksi se, että kevätsulaminen on ajoittunut pitkälle aikavälille pysähtyen välillä, ja yhden suuremman virtaamahuipun sijaan tulee monta pientä. Ivalojoessa ja Ounasjoessa virtaamien ennustetaan olevan suurimmillaan viikon sisällä, Tornionjoen alajuoksulla todennäköisesti hiukan myöhemmin. Suurten tekoaltaiden, Lokan ja Porttipahdan, vedenpinnat ovat jäämässä tavallista alemmaksi, sen sijaan Kemijärvi ja Inarijärvi nousevat tavanomaiselle kesäkorkeudelle.

Lisätietoja:

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533

Tiedottaja Ulla Sonck, SYKEn viestintä, puh. 040 740 2186

etunimi.sukunimi@ymparisto.fi