Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopiston Thule-instituutti ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tiedottavat
|
|
|
|
Kutuasuinen lohi.
Kuva: Panu Orell
|
Iijoki oli yksi Suomen tärkeimmistä lohijoista. Joen alaosan voimalaitokset estävät vaelluskalojen nousun poikastuotantoalueille, joita on jäljellä 600–800 hehtaaria. Jokivarren asukkaat ja kunnat ovat toivoneet vaelluskalojen palauttamista ja myös vesienhoitotyössä tämä on asetettu tavoitteeksi. Palauttamisen kiireellisyyttä on perusteltu sillä, että Iijoella on mahdollista palauttaa viljelyssä säilyneet vaelluskalakannat takaisin luonnonkiertoon ja luonnonvalinnan kohteeksi.
Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopiston Thule-instituutti ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat selvittäneet yhdessä sidosryhmien kanssa vaihtoehtoja Iijoen vaelluskalakantojen palauttamiseksi. Selvitys tehtiin osana Vaelluskalat palaavat Iijokeen –hanketta, ja sitä rahoitettiin Euroopan aluekehitysrahaston ja Suomen Akatemian varoilla.
Vuorovaikutteisella arvioinnilla etsittiin yhteistä tahtoa ja toimintamallia
Palauttamisvaihtoehtojen arvioinnissa sovellettiin Suomen ympäristökeskuksessa kehitettyä vuorovaikutteista monitavoitearviointia, minkä lisäksi taloudellisia vaikutuksia arviointiin kustannus-hyötyanalyysillä. Arviointiin osallistui laajan asiantuntijajoukon lisäksi kalastajien, kalastusalueiden, luonnonsuojelijoiden, kalanviljelyn, vesivoimayhtiön, matkailuyrittäjien, kuntien ja viranomaisten edustajia.
Laajalla kalatievaihtoehdolla sekä suurimmat kustannukset että hyödyt
Vaihtoehtotarkasteluista eniten kannatusta sai toimintamalli, jossa rakennetaan kalatiet ja tehdään kutukalojen siirtoja sekä poikasistutuksia patojen yläpuoliselle jokialueelle. Tätä puoltavat ennen kaikkea vaelluskalojen elinkierron palautuminen, vesienhoitosuunnitelmien tavoitteet sekä vaikutukset paikallisidentiteettiin, kalastusmatkailuun ja alueen vetovoimaisuuteen. Kalatievaihtoehdot olivat kalleimpia rakentamiskustannusten ja vesivoimamenetysten vuoksi. Kalatierakentamista edullisemmaksi tuli toimintamalli, jossa kalakannan palauttaminen perustuisi pelkästään kutukalojen ylisiirtoon poikastuotantoalueille. Toisaalta kalatievaihtoehdoista saatavat taloudelliset hyödyt olivat pelkkiin ylisiirtoihin perustuvaa vaihtoehtoa selvästi suurempia. Hankkeen hyötyihin liittyy kuitenkin epävarmuutta. Lisätutkimuksia tarvitaan vaelluskalojen kuolevuuteen vaikuttavista kriittisistä tekijöistä elinkierron eri vaiheissa.
Monitavoitearvioinnilla eri osapuolten näkemyserojen parempaan huomiointiin
Iijoen monitavoitearvioinnissa oli myös kyse keskeisten sidosryhmien osallistumis- ja oppimisprosessista, ja saadun palautteen perusteella tässä onnistuttiin hyvin. Arvioinnin avulla tunnistettiin keskeiset näkemyserot ja niiden syyt. Lopputuloksena on suunnittelutilanteen ja eri osapuolten tavoitteiden parempi ymmärtäminen. Tämä auttaa hyväksyttävien ratkaisujen löytämisessa Iijoen lisäksi muillakin rakennetuilla joilla.
Lisätietoja
Tutkijatohtori Timo P. Karjalainen, Thule instituutti, Oulun yliopisto, puh. 040 186 4690, sähköposti etunimi.p.sukunimi@oulu.fi
Ohjelmapäällikkö Aki Mäki-Petäys, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, puh. 040 753 7597, sähköposti etunimi.sukunimi@rktl.fi
Johtava asiantuntija Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 469 450, sähköposti etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tiedottaja Ulla Sonck, SYKEn viestintä, puh. 040 740 2186, sähköposti etunimi.sukunimi@ymparisto.fi