Tammikuu kerrytti lumipeitettä tavanomaista enemmän koko maassa, mutta ajankohdan ennätyshankia ei missään ole. Katoille on syytä katsoa ainakin etelä- ja lounaisrannikolla sekä Savossa. Monien suurten järvien pinnat ovat varsin alhaalla, Saimaalla vajausta on puoli metriä.
Sadanta
Lähes koko maassa satoi keskimääräistä enemmän. Etelä- ja Keski-Suomessa sekä entisessä Oulun läänissä satoi pääosin 50–70 mm, Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla paikoin lähes 100 mm eli keskimääräiseen verrattuna yli kaksinkertaisesti. Lapissa sadanta oli yleisesti 30–50 mm, itäosissa paikoin vähemmän eli alle keskimääräisen. Eteläisintä Suomen lukuun ottamatta kaikki sade tuli lumena.
Lumen vesiarvo
Tammikuun lopussa lunta oli Etelä- ja Keski-Suomessa selvästi yli kauden 1961–2010 keskiarvon. Lännessä lumikuormat olivat maastossa pääosin 70–110 kg/m2, idässä 100–130 kg/m2. Ero Suomenlahden rannikon ja sisämaan lumimäärissä on pienentynyt, mutta lunta on rannikolla yhä noin 20 % enemmän kuin 50–100 km pohjoisempana. Tätä talvea lumisempi tammikuun loppu löytyy pääosasta Etelä- ja Keski-Suomea vuodelta 1984, idästä paikoin jo vuodelta 2005. Koko alueella on nyt lunta selvästi enemmän kuin vuotta aiemmin.
Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lunta on 70–110 kg/m2, Kainuussa 100–130 kg/m2. Etelä-Lappi on Ahvenanmaan jälkeen Suomen vähälumisinta aluetta, lumikuormat ovat pääosin 60–80 kg/m2. Näin vähän lunta Etelä-Lapissa on tammikuun lopussa keskimäärin kerran 10–20 vuodessa. Muualla Lapissa lumitilanne on lähellä keskimääräistä, lumikuormat ovat 80–160 kg/m2.
Lumen tiheys katolla on monin paikoin yli 200 kg/m3, jolloin 50 sentin lumikerros painaa yli 100 kg/m2 ja metrin kerros yli 200 kg/m2. Etelä- ja lounaisrannikolla lumikuorma on tällä hetkellä monin paikoin suurempi kuin rakennusten suunnittelussa vuosina 1955–1969 käytetyt kattojen peruslumikuormat, ja myös länsirannikolla ja Kuopion seudulla tuon ajan peruslumikuormat ylittyvät paikoitellen. Muualla maassa maastossa mitatut keskimääräiset lumikuormat ovat vielä selvästi alle kattojen peruslumikuormien. Katoille lunta kertyy kuitenkin eri tavalla kuin maastoon, ja joihinkin kohtiin lunta voi kinostua paljon, jopa kaksi kertaa maaston lumikuorma. Kiinteistönomistajien onkin seurattava kattojen lumikuormaa aktiivisesti ja järjestettävä tarvittaessa lumenpoisto.
Keskimääräisillä sääoloilla lumen vesiarvo kasvaa vielä Etelä-Suomessa noin 30 mm, Keski-Suomessa runsaat 40 mm ja Pohjois-Suomessa 50–70 mm.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Vedenkorkeuksien muutokset olivat tammikuussa pieniä. Etelä-Suomessa suojasäät saivat vedenkorkeudet ja virtaamat monin paikoin pieneen nousuun, mutta muualla maassa vedenpinnat jatkoivat enimmäkseen hidasta laskuaan ja virtaamat pysyivät pieninä. Maan etelä- ja itäosissa sekä Etelä-Lapissa vedet olivat tammikuussa yleisesti tavallista matalammalla. Suurimmat erot keskimääräisiin vedenkorkeuksiin olivat Itä-Suomen suurilla järvillä. Esimerkiksi Saimaa ja Pihlajavesi olivat tammikuun lopussa puoli metriä ja Haukivesi sekä Pyhäselkä noin 60 cm ajankohdan keskiarvoa matalammalla. Myös päävesistöjen virtaamat olivat keskimääräistä pienempiä lähes koko maassa.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnat ovat lähes koko maassa ajankohdalle tyypillisesti laskusuunnassa. Etelärannikoilla on pohjaveden pinnanlasku pysähtynyt väliaikaisesti lauhojen säiden vuoksi. Pinnankorkeudet ovat kuitenkin rannikkoalueilla 15–30 cm alle ajankohdan keskimääräisen. Keski- ja Itä-Suomessa pohjavesi on 10–50 cm keskiarvoa alempana, Pohjois-Suomessa vain hieman alle.
Ennusteiden mukaan pohjaveden pinnat lähtevät Etelä- ja Keski-Suomessa nousuun maalis-huhtikuun vaihteessa, pohjoisempana viimeistään huhti-toukokuun vaihteessa.
Routa
Lumipeitteen poikkeuksellinen jakautuminen valtakunnallisesti vaikuttaa myös roudan esiintymiseen. Etelärannikolla, jossa lunta on koko talven ollut runsaasti, routaa on vain 0–5 cm. Lapissa, jossa lunta on ollut niukahkosti, routaa on 60–80 cm. Muualla maassa routaa esiintyy 10–40 cm riippuen paikallisista olosuhteista.
Jäänpaksuus
Kuukauden päättyessä Etelä- ja Keski-Suomen järvissä oli jäätä pääosin 35–55 cm, joka on 5–15 cm ajankohdan keskiarvoa enemmän. Pohjois-Suomessa oltiin keskiarvon tuntumassa, siellä jäätä oli 40–55 senttiä. Paksuinta jää oli tammikuun 30. päivän mittauksissa Lappajärvellä, 61 cm.
Etelä-Suomessa huomattava osa jään kokonaispaksuudesta on kohvaa, joka on muodostunut veden ja lumisohjon jäätyessä. Kohvan kantavuus on heikko, sitä ei esimerkiksi oteta lainkaan huomioon jään kantonormeja laskettaessa. Paksun lumen takia jäät ovat muutoinkin arvaamattomia, joten varovaisuus on tarpeen. Lumi on myös aiheuttanut veden nousemisen jään päälle monilla järvillä.
Ennuste
Lämpötilan ennustetaan pysyvän lähiviikkoina pakkasen puolella, jolloin jokien virtaamat pysyvät pieninä. Lumen kertyminen jatkuu koko maassa, mikäli loppukuusta ei tule tavallista leudompi. Etelä- ja Keski-Suomessa lumen vesiarvo pysynee keskimääräistä suurempana. Etelä ja Itä-Lapissa, Kemijoen ja Kuusamon alueilla lunta on puolestaan hyvin todennäköisesti vielä helmikuun lopullakin tavallista vähemmän.
Saimaan vedenkorkeus on 50 cm ajankohdan keskimääräisen alapuolella. Ennusteen mukaan vedenkorkeus laskee helmikuussa noin 5 cm, mutta ero ajankohdan keskitasoon pysyy samana. Vedenkorkeus jää kevääseen asti reilusti tavanomaista alemmaksi. Lumisen talven johdosta veden pinnan ennustetaan kuitenkin nousevan keväällä selvästi lähemmäs ajankohdan pitkäaikaista keskitasoa.
Pohjois-Karjalasta Pirkanmaalle ulottuvalla alueella monet suuret luonnontilaiset järvet kuten Iso-Längelmävesi, Konnevesi, Nilakka, Kallavesi ja Pielinen pysyvät helmikuussa selvästi tavallista alempana. Luminen talvi parantaa keväällä myös näiden järvien vesitilannetta. Päijänteen pinta on noin 10 cm ajankohdan keskimääräisen alapuolella ja laskee helmikuussa 5–15 cm.
Suurten vesistöjen laskujokien – Kymijoen, Kokemäenjoen ja Oulujoen – virtaamien ennustetaan pysyvän helmikuussa tavallista pienempinä. Yläpuolisten järvien juoksutuspäätökset vaikuttavat kuitenkin virtaamien suuruuteen. Jokien virtaamat Lapissa ja Pohjanmaalla pysyvät helmikuussa tyypillisen pieninä.
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 831 9165, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Eliisa Haavanlammi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 537, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 353 9329, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Juho Jakkila, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 148 560, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sivun alkuun