Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen ja lämmin. Lumien sulaminen oli nopeaa ja alkoi erityisesti Pohjois-Suomessa tavallista aikaisemmin. Huhtikuun lopussa lunta oli runsaammin enää Pohjois-Lapissa. Vedenpinnat nousivat sulamisvesien takia nopeasti, ja kevättulvat olivat rannikkoalueilla selvästi tavallista suurempia. Lapissa pieniksi jääviä tulvahuippuja odotetaan pääosin toukokuun puoliväliin tai loppupuolelle. Sulamisvedet nostivat maan etelä- ja keskiosien alhaalla olleet vedenpinnat huhtikuun lopussa enimmäkseen lähelle pitkän ajan keskiarvoja, ja myös pohjavesi oli kuukauden loppupuolella Etelä- ja Länsi-Suomessa keskimääräisessä korkeudessa tai jopa sen yläpuolella. Muualla maassa pohjavesi oli pääosin vielä tavallista matalammalla. Routakerros suli maan etelä- ja keskiosista huhtikuussa lähes kokonaan. Jäät lähtivät Etelä- ja Länsi-Suomen järvistä huhtikuun loppupuolella ja heikkenivät jo muuallakin Pohjois-Lappia lukuun ottamatta niin paljon, ettei niiden paksuutta voitu enää mitata.
Sadanta
Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen. Sademäärät jäivät kaikkialla selvästi keskimääräistä pienemmiksi, Länsi-Suomessa jopa alle puoleen keskimääräisestä. Pohjanmaalla, Luoteis-Lapissa ja Kaakkois-Suomessa satoi paikoitellen vain n. 10 mm, eikä kuukauden sadanta ollut sateisimmillakaan alueilla Lounais- ja Itä-Suomessa kuin reilut 30 mm. Lähes kaikki sade tuli huhtikuussa vetenä.
Lumen vesiarvo eli lumikuorma
Lämmenneet säät alkoivat sulattaa lumia nopeasti heti huhtikuun alussa lähes koko maassa. Vain pohjoisimmassa Lapissa lumen vesiarvo kasvoi vielä hieman. Sielläkin sulaminen käynnistyi kuitenkin jo kuukauden ensimmäisen viikon lopulla. Huhtikuun 20. päivänä Lounais-Suomessa oli jo kokonaan lumettomia alueita, ja kuukauden lopussa kaikki lumet olivat sulaneet Oulu–Ilomantsi-linjan eteläpuolelta sekä suuresta osasta Etelä-Lappia. Muuallakin maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta lunta oli huhtikuun lopussa jäljellä enää pieniä määriä metsissä. Pohjoisimmassa Lapissa lumen vesiarvo oli kuitenkin vielä yli 100 mm. Lumen sulaminen tapahtui erityisesti maan pohjoisosissa keskimääräistä aikaisemmin, ja huhtikuun lumimäärät olivatkin siellä harvinaisen pieniä.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Vedenkorkeudet ja virtaamat kääntyivät Etelä- ja Länsi-Suomessa jyrkkään nousuun heti huhtikuun alkupäivinä säiden lämmettyä. Itä-Suomessa vedenpintojen nousu alkoi hieman myöhemmin ja hitaammin. Jokien tulvahuiput olivat rannikkoalueilla huomattavasti keskimääräistä kevättulvaa suurempia, ja ne koettiin monessa paikassa tavallista aikaisemmin. Jääpadot nostivat vedenpintoja entisestään useassa joessa, mutta suuremmilta tulvavahingoilta kuitenkin vältyttiin. Maan etelä- ja keskiosissa valuma-alueiden latvaosien pienissä järvissä vedenkorkeuden maksimi saavutettiin huhtikuussa ja vedenkorkeudet kääntyivät kuukauden lopussa taas laskuun. Suuremmissa järvissä, joihin vedet kertyvät laajoilta alueilta, vedenpintojen nousu on hitaampaa ja jatkuu vielä. Lapissa aikaisin sulaneet lumet alkoivat nostaa vedenpintoja tavallista aikaisemmin, mutta pienestä lumimäärästä johtuen vedet eivät ole nousseet korkealle. Simojoella keskimääräistä pienemmäksi jäänyt tulvahuippu ehdittiin kokea jo huhtikuussa, mutta muualla vedenpinnat nousevat vielä. Aikaisin alkaneesta kevättulvasta johtuen vedet olivat huhtikuun lopussa lähes koko Lapissa ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella. Muualla maassa lumen sulamisvedet ovat nostaneet vedenpinnat enimmäkseen lähelle huhtikuun lopun keskimääräisiä tasoja.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnat nousivat huhtikuun alkupuolella Etelä- ja Länsi-Suomessa, ja pohjaveden korkeus on nyt monin paikoin 0–30 cm yli pitkän ajan keskiarvon. Keski- ja Itä-Suomessa pohjaveden pinnat lähtivät nousuun huhtikuun loppupuolella mutta ovat pääasiallisesti vielä 20–40 keskimääräistä matalammalla. Paikoitellen pohjavesi on jo keskimääräistä korkeammalla johtuen pohjavesimuodostumien eroavaisuuksista. Pohjois-Suomessa pohjaveden pinnat ovat 5–30 cm alle keskimääräisen, mutta pinnankorkeudet tulevat nousemaan toukokuun aikana.
Routa
Etelä- ja Keski-Suomessa routakerros on sulanut lähes kokonaan mutta hävinnee täysin vasta toukokuun aikana. Yölämpötilojen kehitys ja sateet vaikuttavat sulamisen etenemiseen. Pohjois-Suomen routamaksimi saavutettiin huhtikuun alussa, ja paksu routakerros sulaa vähitellen. Routaa esiintyy pohjoisessa edelleen 60–140 cm.
Jäänpaksuus ja pintaveden lämpötila
Järvien jäät alkoivat heikentyä Etelä-Suomessa huhtikuun alkupuolella, maan keskiosassa sekä Oulun läänissä kuukauden puolivälin jälkeen. Jäät lähtivät maan etelä- ja länsiosassa huhtikuun loppupuolella eli keskimääräiseen aikaan. Maan keskiosissa ja suuressa osassa Lappia jäät olivat kuukauden lopussa jo niin heikkoja, ettei jäälle enää voinut mennä. Jäänpaksuuden pystyi mittaamaan enää aivan pohjoisimmasta Lapista, missä jään kokonaispaksuus oli 55–60 cm, Kilpisjärvellä 82 cm. Lukemat ovat 5–20 cm ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja pienempiä. SYKE varoittaa heikkenevistä jäistä myös Pohjois-Lapissa.
Jäidenlähdön jälkeen etelän pienten järvien pintaveden lämpötilat nousivat lämpimän sään myötä nopeasti. Huhtikuun lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja länsiosassa 4–8 astetta, Oulankajoella 2 astetta. Lukemat ovat lähellä pitkän ajan keskiarvoa.
Ennuste
Lapissa virtaamat ovat jo kasvaneet, mutta viilentynyt sää hidastaa tai pysäyttää virtaamien kasvun toukokuun alussa. Lapin kevään virtaamahuiput ovat jäämässä selvästi tavanomaista pienemmiksi vähäisen lumimäärän ja pitkälle jaksolle jakautuvan sulannan vuoksi. Kemijoessa virtaama pysyy lähellä nykyistä lähiviikkoina ja kevään suurin virtaama saattaa jäädä jopa ennätyksellisen pieneksi. Tornionjoessa virtaama pysyy nykyisellään tai laskee tällä viikolla, mutta virtaamat kääntyvät uudelleen nousuun toukokuun puolivälissä ja ovat suurimmillaan toukokuun lopulla. Virtaamahuippu jää myös Tornionjoessa tavanomaista pienemmäksi. Osa Tornionjoen jäistä on jo lähtenyt, ja pahin jääpatojen riski on todennäköisesti tältä keväältä ohi. Ivalojoen ja Tenojoen normaalia pienemmät virtaamahuiput osunevat toukokuun puoliväliin ja lopulle.
Inarin vedenkorkeuden ennustetaan nousevan tavanomaiselle kesätasolle heinäkuun alkuun mennessä. Sen sijaan Lokan ja Porttipahdan tekojärvet jäävät vähäisen lumimäärän ja keskimääräistä suurempien talvijuoksutusten johdosta koko kesän ajaksi tavanomaista alhaisemmalle tasolle. Kemijärvi täyttyy kuitenkin normaalisti.
Muualla Suomessa jokien virtaamat ovat laskussa ja jatkavat todennäköisesti laskuaan lähiviikkoina. Kymijoen ja Vuoksen pienissä ja keskisuurissa latvajärvissä vedenpinnat ovat juuri kääntyneet tai kääntymässä laskuun. Päijänteen ja Saimaan kaltaiset suuremmat järvet jatkavat nousuaan vielä useita viikkoja. Saimaan vedenpinnan ennustetaan nousevan heinäkuun alkuun mennessä 20–35 cm nykyistä tasoa ylemmäksi mutta jäävän kuitenkin 10–30 cm ajankohdan keskitason alapuolelle. Päijänteen vedenpinta nousee kesän tavanomaiselle tasolle kesäkuun puoliväliin mennessä. Myös Oulujärvessä saavutetaan tavanomainen kesävedenkorkeus, mutta juoksutukset ovat touko-kesäkuussa keskimääräistä pienempiä. Mallasveden ja Längelmäveden vedenkorkeudet ovat suurimmillaan toukokuun lopulla, ja ne ovat ilman runsaita sateita jäämässä 15–25 cm tavanomaista alkukesän vedenkorkeutta alemmaksi. Kuusamossa Kitkajärven ja Muojärven kevään maksimivedenkorkeudet ovat jäämässä poikkeuksellisen alhaisiksi, ja ilman runsaita sateita touko-kesäkuussa näiden järvien kesän vedenkorkeudet jäävät 15–25 cm tavanomaista alemmaksi.
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 831 9165, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Eliisa Haavanlammi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 537, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 353 9329, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus (SYKE), puh. 0400 148 545, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sivun alkuun