Tiedote 21.9.2011 klo 12.00
|
|
|
|
Ruskohukankorento.
Kuva: Jouko Lehmuskallio
|
Päivänkorennoilla, sudenkorennoilla, koskikorennoilla ja vesiperhosilla menee kohtuullisen hyvin. Ainostaan päivänkorennoilla punaisen listan lajien osuus on melko suuri, 16 prosenttia kaikista lajeista. Vesihyönteisiä uhkaa vesistörakentaminen ja valuma-alueilla tapahtuvat voimaperäiset ihmistoiminnat, kuten turvetuotanto ja metsien ojitus. 2000-luvulla maastamme on löytynyt seitsemän uutta vesihyönteislajia.
Vesihyönteisiksi kutsutaan hyönteisiä, jotka viettävät vedessä koko elämänsä tai jonkin elinvaiheen. Päivänkorentojen, sudenkorentojen, koskikorentojen ja vesiperhosten toukkavaiheet elävät vedessä ennen aikuistumistaan maalla eläviksi siivekkäiksi hyönteisiksi.
Vesihyönteisten uhanalaisarvioinnin kattavuus parantui merkittävästi sen jälkeen, kun vuonna 2002 perustettiin Vesihyönteisryhmä valmistelemaan vuoden 2010 uhanalaisarviointia. Vuonna 2010 arvioimatta jäi ainoastaan 9 lajia, kun edellisellä kerralla 57 lajin kohdalla tiedon määrä ei riittänyt uhanalaisuusarvioinnin tekemiseksi.
Lajien määrä on lisääntynyt
Maamme päivänkorentojen, sudenkorentojen, koskikorentojen ja vesiperhosten tunnettu lajimäärä (yhteensä 362 lajia) on kasvanut seitsemällä lajilla vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnin jälkeen. Kolmen uuden sudenkorentolajin tiedetään asettuneen Suomeen 2000-luvulla. Muiden ryhmien kohdalla kyse on lisääntyneestä havainnoinnista. Tiedon määrä on kasvanut etenkin lajien levinneisyyden ja elintapojen tuntemuksen osalta.
Punaisen listan eli uhanalaisiksi, hävinneiksi, silmälläpidettäviksi tai puutteellisesti tunnetuksi arvioitujen sudenkorentolajien määrä on pudonnut kuudesta yhteen. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi tiedon parantumisesta. Vuonna 2002 julkaistu näyttävä Suomen sudenkorennot -kirja on innostanut huomattavan joukon uusia harrastajia ja lisännyt näin havaintojen määrää.
Muissa vesihyönteisryhmissä uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien osuus on hiukan kasvanut, kun osa aikaisemmin arvioimatta jätetyistä lajeista on nyt arvioitu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi.
|
2000
|
2010
|
|
Päivänkorennot
|
54
|
55
|
|
Uhanalaiset |
4 |
6 |
|
Silmälläpidettävät |
3 |
2 |
|
Hävinneet |
1 |
1 |
|
Sudenkorennot (ei hävinneitä) |
52
|
55
|
|
Uhanalaiset |
4 |
1 |
|
Silmälläpidettävät |
2 |
0 |
|
Koskikorennot (ei hävinneitä) |
36
|
36
|
|
Uhanalaiset |
2 |
4 |
|
Silmälläpidettävät |
1 |
1 |
|
Vesiperhoset
|
213
|
216
|
|
Uhanalaiset |
4 |
11 |
|
Silmälläpidettävät |
18 |
13 |
|
Hävinneet |
0 |
1 |
Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja hävinneiden lajien määrät vuosien 2000 ja 2010 uhanalaisarvioinneissa.
Vesistöjen nuhraantuminen on edelleen merkittävä uhka
Suurin osa punaisen listan vesihyönteislajeista elää joissa tai pienvesissä, joita ovat lähteiköt, purot, lammet ja allikot. Muutama laji elää soilla, rehevissä järvissä tai Itämeren rantavyöhykkeellä. Suojelualueita lukuun ottamatta koko Etelä-Suomen kattava erittäin tehokas maankäyttö on heikentänyt näiden luontotyyppien tilaa vuosikymmenien ajan.
Pelloilta, turvesoilta ja talousmetsistä sekä vähenevässä määrin teollisuudesta ja asutuksesta pääsevä kiintoaines-, ravinne- ja kemikaalikuormitus yhdessä perkausten ja vesistörakentamisen aiheuttaman vesielinympäristöjen yksipuolistumisen kanssa on heikentänyt monien lajien elinoloja. Vesistöjen ulkopuolinen kuormitus on edelleen vakava uhkatekijä. Suojelu rajoittuu yleensä vain elinympäristön osiin eikä valuma-alueella tapahtuvaan, koko vesistöön vaikuttavaan toimintaan.
Turvetuotannon kasvattaminen ja vesirakentamisen tehostaminen ovat vesihyönteisten kannalta merkittävä tulevaisuuden uhkatekijä. Vedessä elävien hyönteistoukkien kannalta merkittävimpiä ovat lyhytaikaisetkin huonoimmat olosuhteet, kuten happamuuspiikit. Eräät lajit ovat niin harvinaisia, että niiden esiintymistä uhkaavat satunnaistekijät. Joillekin pohjoisille lajeille ilmastonmuutos on mahdollinen uhkatekijä.
Vesihyönteisten seuranta on myönteinen esimerkki siitä, mitä hyötyjä saadaan parantuneella seurannalla. Nykyinen hyvä kehitys on turvattava pitämällä resursseista huolta ja seurannan kattavuutta tulisi lisätä.
Lisätiedot
-
Vesihyönteisryhmän puheenjohtaja Jari Ilmonen, puh. 040 585 5350, etunimi.sukunimi@gmail.com
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön