Harjumetsien paahde-elinympäristöjen lajisto tarvitsee hoitoa

	Kangasvuokko. Kuva: Terhi Ryttäri

Auringonpaistetta, jyrkkiä rinteitä ja tuulessa humisevia mäntyjä, joiden välistä pilkahtaa järvi – kukapa ei nauttisi suomalaisen harjumetsän maisemista. Auringossa kylpevät rinteet ovat tärkeitä myös monille uhanalaisille lajeille, kuten harjusinisiivelle, kissankäpälälle ja hämeenkylmänkukalle.

Metsäpalojen torjumisen ja rinteiden umpeenkasvun myötä avoimet harjumaisemat ovat vähentyneet. Harjujen hoito- ja hakkuutoimien suunnittelu vaatii lajien ja luonnonhoidon asiantuntemusta. Valtakunnallinen Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -luonnonhoitohanke pyrkii kehittämään harjujen paahteisten rinteiden luonnonhoitoa.

"Puuston harventamisella lisätään valoisuutta, ja maanpinnan rikkomisella parannetaan kasvien itämismahdollisuuksia. Huolella suunnitellut, arvokasta lajistoa huomioivat metsätaloustoimet eivät siis ole harjumetsissä poissuljettuja, päinvastoin", vanhempi tutkija Harri Tukia Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Harjujen lajeja voidaan hoitaa myös tulella. Arvokkaista paahde-elinympäristöjen kasveista esimerkiksi hietaneilikka, kangasvuokko ja kangasajuruoho hyötyvät kulottamisen synnyttämästä avoimesta elinympäristöstä ja kivennäismaan paljastumisesta.

Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -luonnonhoitohanke on yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn valtakunnallisista luonnonhoitohankkeista. Hankkeissa kehitetään luonnonhoitoa ja parannetaan näin lajien ja arvokkaiden elinympäristöjen säilymistä talousmetsissä.

"Valtaosa Suomen metsistä on jatkossakin metsätalouskäytössä, niinpä talousmetsien luonnonhoidon ja elinympäristöjen hoitokäytäntöjen kehittäminen on lajiston monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta erittäin tärkeää", sanoo Sanna Kotiharju Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.

Hankkeen yhteistyössä on mukana Suomen ympäristökeskus SYKE, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme ja Etelä-Karjala, UPM, Tornator, Hämeen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskukset sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Lisätietoja:

Vanhempi tutkija Harri Tukia, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 040 740 1587

Va. edistämispalvelun päällikkö Maarit Partanen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Kaakkois-Suomi, etunimi.sukunimi@metsakeskus.fi, puh. 029 432 4420

Luonnonhoidon asiantuntija Sanna Kotiharju, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, etunimi.sukunimi@tapio.fi, puh. 020 772 9191

Lisätietoja METSO-ohjelman valtakunnallisista luonnonhoitohankkeista:

Projektipäällikkö Saija Sirkiä, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 040 672 2751

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön:

• Kangasajuruoho Lohjanharjulla (.jpg, 2931 kB)
  Violettikukkainen kangasajuruoho (Thymus serpyllum) on tärkeä ravintokasvi perhosille, muun muassa äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellulle harjusinisiivelle. Kuva: Anja Holmsten.
• Kangasvuokko (.jpg, 4612 kB)
  Vaarantuneeksi luokiteltu kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) kukkii huhti-kesäkuussa. Kuva: Terhi Ryttäri.
• Harjumaisemaa Hyrynsalmelta (.jpg, 6859 kB)
  Kuva: Pirjo Ferin.
• Paahderinnettä avaamassa (.jpg, 2480 kB)
  Harjurinteen puustoa harvennetaan Sotkamossa. Alueella esiintyy erittäin uhanalaiseksi luokiteltu hietaneilikka (Dianthus arenarius), joka kärsii kasvupaikkojen umpeenkasvusta. Kuva: Juha-Matti Valonen.
• Harjukulotus (.jpg, 891 kB)
  Kulotus on monille harjujen lajeille sopiva luonnonhoitomuoto. Kuva on Janakkalasta. Kuva: Juha-Matti Valonen.
• Kylmänkukkaistutus (.jpg, 1663 kB)
  Janakkalan harjurinteet Kanta-Hämeessä ovat tärkeitä hämeenkylmänkukan (Pulsatilla patens) esiintymisalueita. Erittäin uhanalaisen lajin taimia on myös istutettu sopiville kasvupaikoille. Kuva: Juha-Matti Valonen.