Suurten järvien vedenpinnat harvinaisen korkealla

	Laituri veden varassa Kuva: Riku Lumiaro

Poikkeuksellisen runsaat sateet ovat nostaneet suurten järvien vedenpinnat harvinaisen korkealle Järvi-Suomen alueella sekä Oulujoen vesistössä. Monin paikoin on sivuttu ajankohdan ennätyksiä. Erityisen ylhäällä ovat suuret säännöstelemättömät järvet kuten Pielinen, Konnevesi, Keitele ja Saimaa, mutta myös säännöstellyt Päijänne ja Oulujärvi ovat suuresta juoksutuksesta huolimatta ajankohtaan nähden erittäin korkealla.

Saimaan vedenpinta on noin puoli metriä ajankohdan keskiarvoa korkeammalla, aivan normaalina pidetyn vaihteluvälin ylärajalla, ja ennusteen mukaan nousee elokuun loppuun mennessä vielä 5-15 cm.

"Syynä tilanteeseen on se, että Vuoksen vesistöalueella on satanut ennätyksellisen paljon huhti-heinäkuussa. Kuluneen vuoden poikkeuksellisuutta kuvaa myös se, että tasan vuosi sitten Saimaan pinta oli aivan normaalivyöhykkeen alarajalla, noin metrin nykyistä alempana", vanhempi tutkija Ari Koistinen Suomen ympäristökeskuksesta toteaa.

Lisäjuoksutuksia Saimaalla

Saimaa ei ole säännöstelty, vaan siitä juoksutetaan normaalisti luonnonmukaista purkautumista vastaava vesimäärä. Tästä voidaan poiketa vain ääritilanteissa, kuten tänä kesänä. Heinäkuun alussa aloitettiin lisäjuoksutus ja ennusteiden mukaan se näytti riittävältä pitämään vedenkorkeuden normaalivyöhykkeen ylärajan tasolla tai sen alapuolella.

Heinäkuussa on kuitenkin satanut tähän mennessä jo noin 110 mm, eli kaksinkertaisesti koko kuukauden keskiarvoon verrattuna ja siksi tulovirtaamat ovat edelleen kasvaneet. Hyvin matalalla olevat rakennukset ja joidenkin yksityisteiden matalimmat kohdat ovat jo paikoin kärsineet vahinkoja korkeasta vedenpinnasta. Toistaiseksi vahingot ovat jääneet pieniksi, mutta pinnan edelleen noustessa ne kasvavat ja haittaa alkaa aiheutua myös maa- ja metsätaloudelle, joidenkin tuotantolaitosten toiminnalle sekä mahdollisesti joidenkin alueiden jätevesipumppaamoille.

Vedenpinnan nousua voidaan hidastaa lisäjuoksutuksin, mutta poikkeuksellisten sateiden sattuessa sitä ei voida kokonaan estää käytännössä mahdollisilla lisäjuoksutusmäärillä. Suuruusluokkia kuvaa se, että vain 10 mm sadanta koko Saimaan suurella valuma-alueella tuottaa vettä yli 600 miljoonaa kuutiometriä, joka vastaisi 100 m³/s suuruista lisäjuoksutusta yli kahden kuukauden ajan.

"Tämä on kuitenkin yksinkertaistus – todellisuudessa asia on monimutkaisempi, sillä haihdunnan takia läheskään kaikki valuma-alueen sadanta ei päädy Saimaaseen ja vesistön latva-alueiden sadannat näkyvät Saimaan tulovirtaamissa hyvin pitkällä viiveellä", Koistinen kertoo.

Pielinen ja Kallavesi vaikuttavat Saimaan vesimäärään

Osaltaan Saimaan tulovirtaamaa pitävät suurena Pielinen ja Kallavesi, joiden pinnat ovat myös harvinaisen korkealla ja joiden lähtövirtaamat ovat tämän myötä erittäin suuria. Järvien pinnat ovat olleet viime päivinä nousussa, kun tyypillisesti ne laskevat tähän aikaan vuodesta. Näin korkealla Pielinen ja Kallavesi ovat olleet heinäkuussa viimeksi vuonna 1981.

Vedenpinnat korkealla myös Kymijoen vesistössä

Kymijoen vesistön pohjoisosassa sijaitsevat Konnevesi ja Keitele ovat 30-40 cm ylempänä kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Järvien vedenkorkeudet ovat olleet tätä ylempänä koko vuoden havaintoja katsottaessa viimeksi vuonna 1988 ja katsottaessa pelkästään loppukesän tilastoja viimeksi tulvakesänä 1981. Tilanne on samantyyppinen Konneveden yläpuolisissa suurissa järvissä kuten Pielavedessä, Nilakassa ja Iisvedessä. Luonnollisesti myös järvien lähtövirtaamat ovat nyt harvinaisen suuria: jopa kaksinkertaisia tyypillisiin heinäkuun virtaamiin verrattuna. Ennusteen mukaan alueen järvien pinnat laskevat elo-syyskuussa, elleivät keskimääräistä selvästi suuremmat sateet jatku.

Kymijoki edelleen lähellä tulvarajaa

Kymijoen vesistön runsas vesitilanne pitää myös Päijänteen tulovirtaaman suurena. Päijänteestä on juoksutettu jo puolen vuoden ajan 300-380 m³/s, kun keskimäärin juoksutus on 200-250 m³/s, ja nyt juoksutetaan myös Kalkkisen kanavasta, kun säännöstelypadon kapasiteetti ei riitä. Tästä huolimatta Päijänteen vedenpinta on noin 20 cm keskimääräistä ylempänä ja pysynee suunnilleen nykyisellä tasollaan ainakin elokuun puoliväliin saakka. Kymijoen virtaama on pienentynyt kevään huippulukemista, mutta on Päijänteen suuren juoksutuksen johdosta edelleen lähellä tulvarajaa ja varsinkin ajankohtaan nähden harvinaisen suuri.

Myös Oulujärvellä edellinen nykyistä tasoa ylempi heinäkuun pinnankorkeus saavutettiin vuonna 1981. Järven pinta on noin 40 cm ajankohdan keskitasoa ylempänä ja ennusteen mukaan laskee lähiviikkoina.

Kasvattaako nykyinen tilanne tulvariskiä ensi keväänä?

Nykytilanteen vaikutukset eivät ulotu ensi kevääseen saakka kovin voimakkaina. Mikäli syksyn ja talven sademäärät ovat lähellä tavanomaisia lukemia, ehtii vesitilanne useimmissa järvissä ja joissa normalisoitua kevääseen mennessä. Poikkeuksena on Saimaa, jolla sekä oma pinta-ala että valuma-alueen pinta-ala ovat erittäin suuria ja valuma-alueella on paljon niin ikään hyvin korkealla tasolla olevia suuria järviä. Suurella ja runsasjärvisellä valuma-alueella viiveet ovat pitkiä ja ilman merkittäviä kuivuusjaksoja Saimaan pinta on selvästi keskimääräistä ylempänä vielä alkukesästä 2013.

Lisätietoja

Vanhempi tutkija Ari Koistinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 040 861 7724, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 0400 148 541, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Saimaan juoksutukset
Vesistöinsinööri Jukka Höytämö, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 
puh. 0295 029 235, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Päijänteen juoksutukset
Vesistöinsinööri Juha Pohjoisaho, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 
puh. 0295 029 270, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Tiedottaja Anna Toppari, Suomen ympäristökeskus SYKE, viestintä,
puh. 040 674 8393, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi