Tiedote 8.11.2012 klo 10.00
|
|
|
|
Kuva: Teemu Rintala
|
Suomen ympäristökeskus SYKE haastoi elokuussa 2012 kansalaiset etsimään Suomen pohjoisinta muurahaisleijonaa. Muurahaisleijona on muurahaiskorennon toukkavaihe, joka on helppo havaita sen maahan kaivamien saalistuskuoppien perusteella.
Uusia havaintoja saatiin ympäri maata ja myös sellaisilta alueilta, joilta havaintoja ei ollut aikaisemmin tiedossa. Pohjoisin tiedossa oleva muurahaisleijonan havaintopaikka siirtyi melkein 400 kilometriä pohjoiseen. Havainnon ilmoitti Heikki Remes, joka löysi muurahaisleijonan pyyntikuoppia Kemijärven Särkikankaalta jo vuonna 1972.
"Olin 12-vuotias. Luonnon seuraaminen oli minulle tärkeää jo tuolloin, ja huomatessani suppilomaiset pyyntikuopat kotipaikkani lähellä hiekkaisen polun laidassa osasin yhdistää ne muurahaisleijonaan." muistelee Metsähallituksessa työskentelevä Heikki Remes.
Myös Keski-Suomesta, Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaan rannikolta ja etenkin Oulun seudulta Hailuodosta saatiin ilahduttavasti uusia havaintoja. Seudun ilmoitusaktiivisuuteen vaikutti todennäköisesti Kalajoen meriluontokeskuksen "Hiekka" -näyttely, jossa muurahaisleijonat olivat kesän vetonaula. Kaikkiaan havainnoiksi kelpuutettiin 25 erillistä ilmoitusta, joista suurin osa oli ennestään tuntemattomia esiintymiä.
Tiedot osaksi Suomen verkkosiipiset -opaskirjaa
Havainnot täydentävät merkittävästi tietoa muurahaiskorennon levinneisyysalueesta. Vaikka laji on yllättävän laajalle levinnyt, sen esiintyminen on paikoittaista. Kaikki havaintotiedot tallennetaan valtakunnalliseen havaintotietokantaan. Niiden pohjalta täydennetään myös Suomen verkkosiipiset -opaskirjan levinneisyyskarttoja. Kirja valmistuu kevättalven 2013 aikana, ja yksi kappale lähetetään Heikille palkinnoksi pohjoisimmasta havainnosta.
Suomen verkkosiipiset -opaskirja sisältää lajikohtaiset esittelyt ja upeat valokuvat yli 70 Suomessa tavattavasta verkkosiipisiin tai niiden lähilahkoihin kuuluvasta lajista, myös muurahaiskorennoista. Kirja valmistuu osana ympäristöministeriön rahoittamaa Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (PUTTE), jonka tuottamat opaskirjat toimivat tutkijoiden ja luontoharrastajien käsikirjoina.
Suomen verkkosiipiset -opaskirjan tekijä, tutkija Teemu Rintala kiittää lämpimästi kaikkia muurahaisleijonien metsästäjiä. Havaintoja muurahaiskorennoista ja muista verkkosiipisistä voi lähettää Teemulle jatkossakin.
Lisätietoja:
Vanhempi tutkija Teemu Rintala, Suomen ympäristökeskus,
puh. 040 824 3286, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lisätietoja PUTTE-tutkimusohjelmasta:
Projektipäällikkö Saija Sirkiä, Suomen ympäristökeskus,
puh. 040 672 2751, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kuva tiedotusvälineiden käyttöön:
Aikuinen muurahaiskorento on kookas, siipiväliltään kymmensenttinen hyönteinen. Muurahaiskorentoja pääsee näkemään harvoin, sillä ne kuoriutuvat yleensä iltahämärissä ja valmistautuvat ensilentoonsa puiden oksiston suojissa.
(jpg., 403kb. Kuva: Teemu Rintala)