Ulkoilualue Puolarmaarissa Espoossa helmikuun lopulla. Kuva: Satu Henttonen
Erittäin lauhan helmikuun myötä lunta, jäätä ja routaa on maan etelä- ja keskiosassa huomattavan vähän. SYKE varoittaa maan etelä- ja länsiosassa jäiden harvinaisen aikaisesta heikkenemisestä. Lunta on maan etelä- ja keskiosassa poikkeuksellisen vähän. Lapissa jäätä ja lunta on melko paljon, mutta routakerros on siellä ajankohtaan nähden ohut.
”Esimerkiksi Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen ja Kyrönjoen valuma-alueilla ei ole koskaan aiemmin vuonna 1947 alkaneen havaintojakson aikana ollut näin vähän lunta helmikuun lopussa”, kertoo hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Jäät alkoivat ohentua paikoin maan etelä- ja keskiosassa jo helmikuun lopulla. Yleensä jäät alkavat ohentua vasta maaliskuun jälkipuoliskolla. Jäiden haurastuminen kiihtyy keväällä erityisesti sen jälkeen kun jäällä ei ole enää lunta.
Virtaamat nousuun Etelä- ja Länsi-Suomessa, tulvia ei kuitenkaan odotettavissa vähäisen lumimäärän vuoksi
Sään ennustetaan pysyvän melko lauhana ja sateisena maaliskuun alkupuolella. Jos ennustetut sateet tulevat vetenä kääntyvät virtaamat taas maaliskuun alkupuolella nousuun Etelä- ja Länsi-Suomessa.
”Koska lunta on tällä alueella hyvin vähän eikä sateiden ole ennustettu olevan kovin rankkoja, ei virtaamien nousu todennäköisesti ole kovin suurta.” kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjois-Suomessa lunta on keskimääräisesti tai paikoin jopa keskimääräistä enemmän, mutta siellä virtaamat pysyvät maaliskuussa vielä pieninä ja kevättulvat ajoittuvat huhti-toukokuulle.
Järvi-Suomessa järvien vedenkorkeuksien lasku on hidastunut tai pysähtynyt lauhan sään vuoksi ja järvien ennustetaan pysyvän melko lähellä nykyisiä korkeuksia maaliskuussa. Suuret järvet ovat yhä joulu-tammikuun tulvien jäljiltä tavallista korkeammalla, mutta poikkeuksellisen vähäisen lumen määrän vuoksi kevään vedenkorkeuksien nousu jäänee selvästi tavanomaista pienemmäksi. Päijänteen vedenkorkeuden ennustetaan laskevan maaliskuussa 5–10 cm ja Saimaan pysyvän nykytasollaan.
Vesitilanne helmikuussa 2014
Sadanta
Helmikuussa satoi suurimmassa osassa maata keskimääräistä vähemmän, 20–40 mm. Pohjois-Lapissa sadanta jäi jopa alle 20 mm:n. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla sadetta kertyi yli 40 mm eli tavallista runsaammin. Osa sateista tuli vetenä aina Lappia myöten.
Lumen vesiarvo
Helmikuun alussa lunta satoi lisää koko maahan, mutta jo ennen kuukauden puoliväliä lauhat säät alkoivat sulattaa lunta Etelä- ja Länsi-Suomessa. Muualla maassa lumen vesiarvon kasvu jatkui, mutta kuukauden viimeisellä viikolla lunta suli eteläisintä Lappia myöten. Helmikuun lopussa Etelä- ja Länsi-Suomi olivat pääosin lumettomia ja muuallakin Raahe–Joensuu-linjan eteläpuolella lumen vesiarvo oli alle 20 mm. Tästä pohjoiseen mentäessä lumen vesiarvo kasvoi nopeasti. Valtaosassa Kainuuta ja Lappia lumen vesiarvo oli 100–150 mm, mutta Koillismaalla, Käsivarressa ja paikoitellen Länsi-Lapissa lunta oli selvästi enemmän. Pohjoisen runsaslumisimmilla alueilla lumimäärät olivat ajankohdan keskiarvoja suurempia, kun taas maan etelä- ja keskiosissa lunta oli poikkeuksellisen vähän.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Vedenkorkeudet olivat laskussa ja virtaamat pieniä helmikuun alussa, mutta lumien sulaminen sai virtaamat kasvuun ja jokien vedenpinnat nousuun Etelä- ja Länsi-Suomessa jo ennen kuukauden puoliväliä ja Simojoella asti kuukauden loppupuolella. Tulvakorkeuksiin jokien pinnat eivät nousseet, vaikka lukemat olivatkin monin paikoin harvinaisen suuria ajankohtaan nähden. Sulamisvedet nostivat vähän myös pienten järvien pintoja, mutta suuremmissa järvissä vedenpinnan lasku jatkui vielä helmikuun lopussakin. Lapissa vedenkorkeudet ja virtaamat pysyivät eteläisintä osaa lukuun ottamatta talvisen matalissa lukemissa koko kuukauden.
Järvien pinnat olivat helmikuussa Lapissa pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja mutta muualla maassa enimmäkseen hyvin korkealla. Esimerkiksi Saimaalla, Pielisellä ja Päijänteellä eroa keskimääräiseen vedenkorkeuteen oli kuun lopussa yli puoli metriä. Useimmissa päävesistöissä myös kuukauden keskivirtaamat olivat selvästi tavallista suurempia.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnankorkeudet vaihtelevat maan etelä- ja länsiosissa keskimääräisen tuntumassa. Maan keski- ja itäosissa Etelä-Lappiin asti pinnat ovat 5–30 cm yli ajankohdan keskiarvon. Pohjoisimmissa osissa maata pohjavedet ovat 10–30 cm keskiarvon alapuolella. Suurissa pohjavesimuodostumissa pohjaveden pinnat ovat nousseet 10–40 cm yli keskimääräisen sateisen loppuvuoden ansiosta.
Routa
Routaa esiintyy maan etelä- ja keskiosissa 5–20 cm, joka on 5–15 cm alle ajankohdan keskiarvon. Maan pohjoisosissa routaa on 10–50 cm eli 10–50 cm keskimääräistä vähemmän.
Jäänpaksuus
Maan etelä- ja keskiosassa jäät eivät paksuuntuneet enää helmikuussa, mutta Lapissa jäät vahvistuivat hieman. Maan etelä- ja keskiosassa jäät alkoivat jo paikoin sulaa kuukauden lopulla. Helmikuun päättyessä jäänpaksuus oli maan etelä- ja länsiosassa pääosin 20–30 cm eli 15–25 cm keskimääräistä vähemmän. SYKE varoittaa näillä alueilla heikkenevistä jäistä. Maan keski- ja itäosassa jäätä oli yleisesti 25–45 cm. Maan pohjoisosassa jäät ovat vielä paksuja ja kestäviä. Siellä jäätä mitattiin helmikuun lopussa 40–75 cm. Lukemat ovat keskiarvon tuntumassa ja paikoin sitä suurempia.
Jokien ja purojen jäät ovat monin paikoin heikkoja talven suurista virtaamista johtuen, eikä virtavesien jäille kannata mennä lukuun ottamatta Lappia. Lapissakin on syytä olla varovainen, sillä vaikka Tornionjoella on mitattu jopa yli 70 cm:n jäänpaksuuksia, monella joella on virtapaikkoja avoimena tai vain heikon jääkannen peitossa. Maan etelä- ja länsiosista virtavesien jäät ovat monin paikoin sulaneet.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa:
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi