Tiedote 12.3.2014 klo 10.04
SYKE ja SMHI tiedottavat
SYKEn tutkimusalus Aranda on alkuvuodesta 2014 selvittänyt Itämeren keskitalvista tilaa aiempaa laajemmalta alueelta. Koko Itämeren kattava seuranta mahdollistui Ruotsin SMHI:n kanssa tehtävän yhteistyön ansiosta.
Viime vuonna solmitun sopimuksen mukaisesti Suomen ympäristökeskus SYKE ja Ruotsin SMHI (Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut, Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos) toteuttivat ensimmäisen yhteisen Itämeren seurantamatkan SYKEn merentutkimusalus Arandalla 22.1. ja 13.2. välisenä aikana. Ennen näitä matkoja Aranda teki Suomenlahden teemavuoden 2014 ensimmäisen Suomenlahden tilan seurantamatkan 13.-18. tammikuuta. Matkojen tuloksena syntyi kattava kuva koko Itämeren tilasta keskitalvella 2014 (matkareitit kuva 1).
a) Suomenlahden ja Pohjanlahden tutkimusreitti b) Keskisen ja eteläisen Itämeren tutkimusreitti
Kuva 1. Arandan tammi- ja helmikuun matkojen reitit.
Syvän veden happitilanne yhä heikko, myrskyt parantaneet tilannetta 50-80 metrin syvyydessä
Myrskyisän alkutalven sään vaikutus voidaan havaita sekoittuneen pintakerroksen syventymisenä ja suolakerrostuneisuuden terävöitymisenä Itämeren pääaltaalla (kuva 4). Tämä on parantanut happioloja pinnan vähäsuolaisen veden ja syvemmän suolaisemman veden välisen ns. halokliinin yläosassa verrattuna talven 2013 tilanteeseen (kuvat 2 ja 3). Silti Itämeren pääaltaan syvän veden happitilanne on edelleen heikko ja rikkivetyä esiintyy noin 100 metristä alaspäin. Suolaisempaa vettä näyttää virranneen Bornholmin altaasta Gotlannin allasta kohti (kuva 4). Tämä on todennäköisesti seurausta poikkeuksellisen voimakkaista myrskyistä Tanskan salmien tienoilla marras- ja joulukuussa 2013.
Tanskan salmien kautta Itämereen on virrannut suolaista vettä loppuvuonna 2013 ja alkuvuodesta 2014. Loka- ja marraskuun vaihteessa Juutinrauman kautta Itämereen virtasi arviolta 40 kuutiokilometriä vettä. Joulukuun aikana tuli kaksi pienempää suolapulssia, ensimmäinen 20 kuutiokilometrin ja toinen 10 kuutiokilometrin kokoinen. Helmikuussa 2014 Itämereen virtasi noin 30 kuutiokilometriä suolaista vettä Pohjanmereltä.
Selkämerellä lievästi kohonnut pohjan läheisen veden suolaisuus viittaa siihen, että halokliinin yläosan vettä on päässyt virtaamaan Ahvenanmeren kynnyksen yli Pohjanlahden puolelle. Tämä on hivenen pienentänyt Selkämeren syvän veden happipitoisuutta verrattuna vuoteen 2013 (kuva 3).
Kuva 2. Syvän veden happipitoisuus talvina 2013 ja 2014.
Kuva 3. Happiprofiilit Gotlannin syvänteeltä Perämerelle talvella 2013 ja Tanskan salmista Perämerelle vuonna 2014.
Kuva 4. Suolaisuusprofiilit Itämeren pääaltaalta Perämerelle vuonna 2013 ja Tanskan salmista Perämerelle vuonna 2014.
Pintakerroksen fosforipitoisuus kohonnut Itämeren pääaltaalla ja Selkämerellä
Ravinnepitoisuuksissa havaittiin joitakin merkittäviä muutoksia talvesta 2013 talveen 2014. Tärkein on fosforipitoisuuden kohoaminen etenkin pääaltaan pintakerroksessa ja Selkämerellä (kuva 5). Toisaalta itäisimmän Suomenlahden fosforipitoisuudet olivat jonkin verran matalampia kuin lahden keskiosassa, mikä oletettavasti on seurausta vesiensuojelutoimien tehostumisesta Venäjällä viime vuosina.
Itämeren pääaltaan fosforipitoisuuden kohoaminen johtuu mitä todennäköisimmin halokliinin yläosan fosforipitoisen veden sekoittumisesta pinnan läheiseen veteen. Tämä näkyy eroina myös talvien 2013 ja 2014 suolaisuusprofiileissa. Korkeat fosforipitoisuudet harppauskerroksen alapuolisessa syvävedessä johtuvat sedimentin huonosta kyvystä sitoa fosforia ja fosforin liukenemisesta sedimentistä hapettomissa olosuhteissa (ns. sisäinen kuormitus).
Typpipitoisuudet olivat vuonna 2014 sekä Itämeren pääaltaalla että Selkämerellä hivenen alhaisempia kuin edellisenä vuonna (kuva 6). Yhdessä kohonneiden fosforipitoisuuksien kanssa tämä merkitsee suurempaa ylijäämäfosforin määrää talvella 2014 (kuva 7), mikä lisää näillä merialueilla sinileväkukintojen todennäköisyyttä tulevana kesänä verrattuna edellisvuoteen.
Kuva 5. Fosforipitoisuus15 metrin syvyydessä talvina 2013 ja 2014.
Kuva 6. Liuenneen epäorgaanisen typen määrä talvina 2013 ja 2014.
Kuva 7. Ylijäämäfosfaatin määrä talvella 2014.
Bornholmin syvänteen happitilanne heikkeni
Happitilanne Ruotsin eteläkärjen tuntumassa Bornholmin syvänteellä oli edelleen heikentynyt talveen 2013 verrattuna ja happipitoisuudet olivat kriittisellä tasolla (alle 2 millilitraa litrassa) pohjanläheisessä vedessä.
Kattegatissa ja Skagerrakissa pinnan läheisen veden suolapitoisuus oli paljon tavallista matalampi. Tämä johtuu Itämeren veden ulosvirtauksesta Pohjanmerelle. Lämpötilan ja suolaisuuden harppauskerros oli näillä alueilla 10-20 metrin syvyydessä. Skagerrakin keskiosassa havaittiin epätavallisen korkeita silikaattipitoisuuksia, mikä kertoo Itämeren veden ulosvirtauksesta. Kattegatissa mitattiin melko tavanomaisia määriä typpeä ja fosforia.
Lisätietoja
Kehityspäällikkö Juha Flinkman, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. +358 295 251 115
Meriympäristöasiantuntija Mikael Krysell, SMHI
etunimi.sukunimi@smhi.se
Puh. +46 31 751 8954
Viestintäasiantuntija Aira Saloniemi, SYKEn viestintä
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. +358 400 148875
Kuvia mediakäyttöön:
Kuva 2. Syvän veden happipitoisuus talvina 2013 ja 2014. (1890 px)
Kuva 3. Happiprofiilit Gotlannin syvänteeltä Perämerelle talvella 2013 ja Tanskan salmista Perämerelle vuonna 2014. (2040 px)
Kuva 4. Suolaisuusprofiilit Itämeren pääaltaalta Perämerelle vuonna 2013 ja Tanskan salmista Perämerelle vuonna 2014. (2130 px)
Kuva 5. Fosforipitoisuus 15 metrin syvyydessä talvina 2013 ja 2014. (1940 px)
Kuva 6. Liuenneen epäorgaanisen typen määrä talvina 2013 ja 2014. (1940 px)
Kuva 7. Ylijäämäfosfaatin määrä talvella 2014. (1035 px)