Tukholma on onnistunut Helsingin seutua paremmin yhdyskuntarakenteen tiivistämisessä - tutkijat edistäisivät monikeskuksisuutta Helsingissä

Tukholman ja Helsingin seudut jakautuvat erityyppisiksi ydin-, kehys- ja maaseutualueiksi.

Tuore Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus Helsingin ja Tukholman metropolialueista osoittaa yhdyskuntarakenteen kehittyneen seuduilla osittain eri suuntiin 2000-luvulla. Helsingin seudun kasvu on painottunut Tukholmaa enemmän kehysalueille ja autovyöhykkeille. Tukholmassa suurin osa kasvusta on kohdistunut keskustan lähialueille. Helsingin metropolialueen kehittämiseksi tutkijat ehdottavat metropolitason päätöksentekoa, täydennysrakentamisen tehostamista ja monikeskuksisuuden tukemista.

Tukholmassa ydinkaupungin kehittäminen Helsinkiä edellä

Väestö ja työpaikat painottuvat Tukholmassa voimakkaammin keskustan tuntumaan kuin Helsingissä. Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvun väestönkasvusta sijoittui 8 kilometrin säteelle keskustasta. Helsingin seudulla vastaavalle alueelle sijoittui vain 15 prosenttia kasvusta.

”Molempien kaupunkien ydinalueilla on nähtävissä samantyyppinen kehitys, jossa satama- ja teollisuustoiminnan väistyessä rantoja hyödynnetään entistä aktiivisemmin asumisen, työn ja vapaa-ajan alueina”, tutkija Panu Söderström kertoo. ”Tukholmassa uudisalueiden toteutuksessa ollaan kuitenkin oltu selvästi Helsinkiä edellä.”

Pääkaupunkiseudulla voimakkain kasvu on suuntautunut yli 8 kilometrin etäisyydelle keskustasta. Vielä voimakkaampaa Helsingin seudun väestönkasvu on ollut pääkaupunkiseutua ympäröivillä kehysalueilla. Niiden kasvusta suuri osa on sijoittunut harvarakenteisiin taajamiin, joissa liikkuminen perustuu henkilöauton käyttöön. Tukholman seudulla kehysalueiden kasvu on painottunut raideliikenteen yhteyksien tuntumaan.

Alakeskukset kasvaneet Tukholmassa ja osin taantuneet pääkaupunkiseudulla

Monipuolisia alakeskuksia, joissa asuminen, palvelut ja työpaikat lomittuvat toisiinsa, paikantuu pääkaupunkiseudulta 11 ja Tukholman seudun ydinalueilta 10 kappaletta. Kaupunkiseutujen suurimmat alakeskukset, kuten Helsingin Pasila sekä Tukholman Sundbyberg–Solna ja IT-keskittymä Kista, ovat nykyisin useiden kymmenien tuhansien työpaikkojen keskittymiä, joilla on huomattava rooli seutujen monikeskuksisessa rakenteessa.

2000-luvulla pääkaupunkiseudun alakeskuksista on kuitenkin työpaikka-alueena kasvanut merkittävästi vain Leppävaara, ja toisin kuin Tukholmassa, useiden alakeskusten työpaikkamäärät ovat olleet jopa laskussa. Samaan aikaan asukasmäärät monissa alakeskuksissa ovat silti kasvaneet.

Pääkaupunkiseudun esikaupunkialueilla uudet työpaikat ovat sijoittuneet pääosin keskusten ulkopuolisiin työpaikkojen tihentymiin, kuten Espoon Keilaniemen–Otaniemen ja Karamalmin alueille sekä Vantaalle lentokentän ja Kehä III:n tuntumaan. Perinteisten alakeskusten ohelle esikaupunkialueelle on muodostunut uudenlaisia toimintojen keskittymiä, joihin erityisesti kauppa ja työpaikat ovat hakeutuneet. Näiden keskittymien mittakaava ja saavutettavuus ovat erilaisia kuin perinteisissä keskustoissa, ja ne ovat rakentuneet pitkälti autoliikenteen ehdoilla.

Monikeskuksisuuden tukeminen ratkaisu yhdyskuntarakenteen ongelmiin

Helsingin seudulla työmatkojen pituudet vastaavat kansainvälisessä vertailussa selkeästi suuremman metropolin työmatkan pituuksia. Suomen ympäristökeskuksen ja Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan monikeskuksisuuden kehittäminen on yksi ratkaisu työmatkojen pidentymisen hillitsemiseksi.

Helsingissä monikeskuksisuus on tähän mennessä voimistunut asutuksen osalta, mutta työpaikkojen osalta vastaavaa kehitystä ei ole vielä tapahtunut. ”Tarvitaan yhteinen näkemys alakeskusten verkostosta sekä eri keskuksia yhdistävästä tehokkaasta joukkoliikenneverkosta. Lisäksi tarvitaan useiden eri ohjausjärjestelmien, erityisesti taloudellisten ohjausjärjestelmien, uudelleensuuntamista ja uusien rahoitusinstrumenttien kehittämistä ja käyttöönottoa rahoittamaan tulevaa kasvua”, erikoistutkija Mika Ristimäki Suomen ympäristökeskuksesta luettelee edellytyksiä monikeskuksisuuden kehittymiselle.

Yhdyskuntarakenteen suurista linjoista päätettävä metropolitasolla

Suurilla kaupunkiseuduilla maankäyttöä, liikennettä, asumista ja yleistä elinkeinopolitiikkaa koskevat kysymykset ovat suureksi osaksi seudullisia, minkä vuoksi niiden ratkaisemiseksi tarvitaan toimivaa ylikunnallista päätöksentekoa. ”Päätöksenteko metropolitason yhdyskuntarakenteen ohjauksesta on ollut Helsingin seudulla hidasta ja epäselvää, mikä vaikeuttaa alueen kehityksen ennakoitavuutta. Tutkimuksen tulosten perusteella myöskään yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitystä ei ole saatu seudulla pysäytettyä”, professori Harry Schulman Helsingin yliopistosta arvioi.

Tukholmassa läänin maakäräjäkunta, jolla on vaaleilla valittu valtuusto, vastaa aluesuunnittelusta sekä joukkoliikenteen ja terveydenhuollon järjestämisestä läänin alueella. Sen johdolla laaditussa alueellisessa kehittämissuunnitelmassa on yhteinen tahtotila seudun kehittämisestä tulevaisuudessa. Vuoteen 2030 tähtäävässä kehittämissuunnitelmassa esitetty alakeskusten verkko muodostaa tulevaisuudessa metropolialueen yhdyskuntarakenteen perustan.

Läänintasoinen päätöksenteko Tukholman seudulla on yksi esimerkki metropolihallinnon järjestämisestä kaupunkiseuduilla. Kokemukset Tukholmasta voivat tarjota eväitä myös Helsingin seudun hallintomallin pohdintaan.

Tutkimukset perustuvat yhdyskuntarakenteen vyöhykejakoon

Helsingin ja Tukholman yhdyskuntarakenteen vertailututkimus on toteutettu Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen sekä Suomen ympäristökeskuksen rakennetun ympäristön ja alueidenkäytön tutkimuksen yhteistyönä. Hanke on osa Metropolialueen kaupunkitutkimuksen yhteistyöohjelmaa (KatuMetro). Tutkimusraportti on julkaistu SYKEn julkaisuja -sarjassa.

Samanaikaisesti Suomen ympäristökeskuksen ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteisessä Urban Zone – yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet -hankkeessa on toteutettu Helsingin metropolialueen yhdyskuntarakenteen erillisraportti. Se on julkaistu SYKEn raportteja -sarjassa.

Tutkimuksia yhdistää paikkatietoaineistoja hyödyntävä tarkastelutapa, jossa kaupunkeja hahmotetaan liikkumismahdollisuuksien ja alueiden rakenteellisten piirteiden mukaan jäsentyvinä yhdyskuntarakenteen vyöhykkeinä (jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeet). Yhdyskuntarakenteen vyöhykejako on laadittu Urban Zone -hankkeessa aiemmin 34 suomalaiselle kaupunkiseudulle.

Julkaisut

Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. SYKEn julkaisuja 2. Sähköinen versio: http://hdl.handle.net/10138/135233

Helsingin metropolialueen yhdyskuntarakenne – alakeskukset ja liikkuminen. SYKEn raportteja 18/2014. Sähköinen versio: http://hdl.handle.net/10138/135230

Lisätiedot

Helsingin metropolialueen yhdyskuntarakenne

Erikoistutkija Mika Ristimäki, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 295 251 567, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ryhmäpäällikkö Ville Helminen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 295 251 166, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Helsinki-Tukholma-vertailu

tutkija Panu Söderström, Suomen ympäristökeskus SYKE ja Helsingin yliopisto,
puh. +358 295 251 672, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Professori Harry Schulman, Helsingin yliopisto
puh. +358 505 596 611, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Viestintä

Viestintäasiantuntija Matti Lindholm, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. +358 295 251 380, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi